Hammaslääkäri

Tiistai 25.06.2019

Apollonia-palkinto translationaalisen hammaslääketieteen tutkija Timo Sorsalle

Apollonia-palkinto myönnettiin tänä vuonna Helsingin yliopiston parodontologian professori Timo Sorsalle. Palkinto (10 000 €) on tunnustus ansiokkaasta translationaalisesta tutkimustyöstä, joka on nostanut Sorsan yhdeksi maamme tunnetuimmista hammaslääketieteen tutkijoista.

Sorsa aloitti tutkijanuransa molekyylibiologisen tutkimuksen parissa Helsingin yliopiston lääketieteellisen kemian laitoksella professori Seppo Lindyn tutkimusryhmässä jo opiskeluaikoinaan 1980-luvulla. Hän kiinnostui jo tuolloin parodontologiasta ja parodontiitin syntyyn vaikuttavista tekijöistä esikuviensa Jukka Ainamon ja Veli-Jukka Uiton jalanjäljissä.

– Aloin oppia molekyylejä ja kiinnostuin parodontiittiin vaikuttavasta kudostuhoentsyymistä.

Väitöskirjassaan Sorsa osoitti MMP-8-entsyymin yhteyden iensairauksiin ja tutki entsyymin aktivoimista. Vuosien aikana parodontiitin merkkiaineena toimivan MMP-8-entsyymin ympärille rakentuneesta tutkimuslinjasta on syntynyt satoja julkaisuja, kymmeniä väitöskirjoja ja useita patentteja. Perustutkimuksesta käynnistynyt tutkimustyö on kasvanut käytännön kliinisiksi sovelluksiksi.

– Merkittävin saavutukseni on ollut koko se tutkimustyö, jolla on kehitetty keino mitata MMP-8-pitoisuus suusta ja joka on lopulta johtanut maailman ensimmäisen MMP-8-tuolinvierustestin kehittämiseen, kuvailee Sorsa.

– Testi ei tee terveistä sairaita, mutta kertoo tautiaktiivisuudesta ja ennustaa. Se myös korreloi WHO:n käyttämän CPITN-indeksin kanssa, jota käytetään parodontiitin diagnoosiin ja hoitotarpeen määrittämiseen.

Tutkimusryhmä on myös kehittänyt matala-annoksisen doksisykliinin käyttöä vaikea-asteisen parodontiitin hoidossa. Lisäksi Sorsa pitää merkittävänä MMP:n aktivaatiokaskadien selvittämistä infektioissa, inflammaatioissa sekä maligniteeteissä. Syöpätutkimuksessa yhteistyökumppanina on ollut suomalaisen huippututkijan Tuula Salon ryhmä.

Kansainvälinen verkosto tukena

Sorsan puheessa vilisee myös muiden kuin suomalaisten yhteistyökumppanien nimiä. Hän toimii kutsuttuna vierailevana professorina Karoliinisessa Instituutissa Ruotsissa, New Yorkin Stony Brookin yliopistossa ja Chilen yliopistossa.

– Työskentely eri yliopistoissa on opettanut kansainvälisen yhteistyön ja myös toiston tärkeyden translationaalisessa kliinisessä tutkimuksessa.

Erityisen jouhevaa yhteistyö on Karoliinisen Instituutin kanssa, johon Sorsan työajasta allokoituu noin viikko kuukaudessa. Sorsa arvostaa suuresti sitä, että Ruotsissa tutkijoita tukevat toiminnot ovat kunnossa ja rahoitus vakaammalla pohjalla.

– Olen huolissani Suomen tutkimusrahoituksesta, sillä se uhkaa jatkuvuutta. Hyväkin tutkija voi joskus epäonnistua, ja silloin menetetään ideoita ja myös älyä.
Vierailuprofessuurit avaavat ovia myös muille tutkimusryhmän jäsenille ja edistävät tutkijavaihtoja maiden välillä.

Tutkijan roolissa yötä päivää

Sorsa on saavuttanut tutkijanurallaan paljon ja tehnyt myös paljon töitä sen eteen. Tutkijan työ on hänelle elämäntapa, ja tutkimusaiheet pyörivät mielessä aina. Taskusta on löydyttävä aina mustakantinen kalenteri tai paperia, mille kirjoittaa ajatuksia.

– Työ seuraa mukana joka paikkaan, ja ideoita voi syntyä missä vain, kuvailee Sorsa ja kaivaa taskustaan paperin, johon on piirretty pieni kaavio uudesta tutkimusajatuksesta.

Tutkimustyö vaatiikin hänen mukaansa ainutlaatuista sitkeyttä ja on mitä suuremmissa määrin joukkuelaji.

– Tutkija on oikeastaan huippu-urheilija ja taiteilija yhdistettynä. Täytyy olla kekseliäs, innovatiivinen, luottaa itseensä ja olla hieman itsekäskin. Epäonnistumisia ja sorsimistakin pitää sietää. Tutkijan pitää osata myös toimia ryhmässä ja olla hyödyllinen ryhmälleen kuten jääkiekossa, luettelee Sorsa.

Tähän Sorsalla on omien sanojensa mukaan hyvä ”pohjakoulutus” poikakoulusta ja ennen kaikkea jääkiekkokaukaloista, joissa hän pelasi nuorena IFK:n paidassa. Nyttemmin hän on jättänyt pelaamisen nuoremmille, mutta on yhä aktiivinen kannattaja.

Apollonia-palkintoa Sorsa pitää miellyttävänä ja suurena kunniana. Palkinnon hän liittää jatkoksi listaan, jossa on jo Jens Warhaug -palkinto parodontologisesta tutkimuksesta 2010 ja pohjoismainen Bensow–Äyräpää-palkinto translationaalisesta tutkimuksesta 2012.

– Apollonia-palkinnon aion käyttää – kuten aiemmatkin palkinnot – tutkimukseen.