Hammaslääkäri

Sunnuntai 21.10.2018

Keihäänheiton mestarien tekijä

Eino Maksimaiselle hammaslääkärikoulutuksesta on ollut hyötyä myös urheiluvalmennuksessa. Keihäänheitto on tekninen nopeus-voimalaji, joka vaatii analysointikykyä sekä valmentajalta että urheilijalta.

eino_maksimainen.jpg

Eino Maksimainen
Eino Maksimainen pitää omaa kuntoaan yllä muilla lajeilla kuin keihäänheitolla, esimerkiksi hiihtokilometrejä kertyi viime talvena tuhatkunta. Myös metsästystä ja varsinkin kalastusta tulee harrastettua. – Lohen uistelua tulee parisataa tuntia kesässä ja talvella käyn pilkillä. (Kuva: Annariitta Kottonen)

Julkisuudesta piirtynyt käsitys saa vahvistuksen: tämä mies on analyyttinen. Jo kahvitellessa ennen varsinaisen haastattelun alkua Eino Maksimainen on ruotinut sote-uudistuksen uhkia ja mahdollisuuksia: julkinen sektori on syytä altistaa kilpailulle, johtamiseen on panostettava, pullonkaulat pois prosesseista, lisää Lean-ajattelua ja joustavuutta.

Oikeastaan tarkoitus ei ole puhua sotesta, vaan keihäänheitosta, mutta minkäs teit. Yhden kauden Tohmajärven kunnanvaltuustossakin kokoomuksen riveissä istunut Maksimainen seuraa politiikkaa aktiivisesti, ja eduskuntaan on suora yhteys. Myös haastattelupäivän aamuna viestit ovat singahdelleet päivän kuumasta aiheesta, sote-uudistuksen lykkääntymisestä vuodella eteenpäin.

Perspektiiviä pohdinnalle antaa 40 vuoden työura terveyskeskushammaslääkärinä. Politiikkakin on ollut kuvioissa mukana jo opiskeluajoista.

Alun perin Maksimaisesta piti tulla lääkäri. Pääsykokeissa tavoite jäi 0,2 pisteestä kiinni, mutta hampaalle pinnat riittivät.

– Parempi niin, pääsin päivätöihin.

Valmistumisen jälkeen ja armeijan käytyään Maksimainen asettui Tohmajärvelle, jossa työskenteli kahta viikkoa vaille 37 vuotta terveyskeskushammaslääkärinä ja siitä suurimman osan aikaa vastaavana hammaslääkärinä. Jäätyään Tohmajärveltä eläkkeelle vuonna 2011 hän hoiti vielä vuoden 2014 lopulle saakka satunnaisesti sijaisuuksia Juuan terveyskeskuksessa.

Maksimainen kiittää Pohjois-Karjalan vastaavien hammaslääkärien tehneen aikanaan paljon yhteistyötä.

– Kokoonnuimme säännöllisesti ja laadimme esimerkiksi tuohon aikaan edistyksellisen tarkkoja toimintatilastoja toisiamme kirittäen. Tapaamme edelleen, joskin nyt metsästyksen ja kalastuksen merkeissä.

Yksi ei osaa heittää eikä toinen valmentaa

Maksimainen ei pidä itsestään meteliä, vaikka meriitit keihäsvalmentajana ovat raudanlujat. Valmennettavista Seppo Räty on maailmanmestari ja kolminkertainen olympiamitalisti. Päivi Alafrantti on Euroopan mestari.

– Olympiakullan puuttuminen vähän kaivelee, Maksimainen tunnustaa.

Jonkin verran kestävyysurheilun parissa toimineen Maksimaisen keihäsvalmennusura alkoi vuonna 1978, kun tuolloin teini-ikäinen Räty kyseli valmennusohjeita.

Räty kertoo YouTubesta löytyvällä YLEn tallenteella Tuhansien heittojen tarina hänelle vasta jälkeenpäin selvinneen, ettei Maksimainen tuolloin paljoakaan keihäänheitosta tiennyt.

– Toinen älysi, että tuo pentu ei osaa vielä heittää. Toinen raukka taas ei vielä tiennyt, että tuo ei osaa valmentaa.

Seuraavana talvena Maksimainen kuitenkin Rädyn sanoin ”kävi kaikki mahdolliset koulutukset keihäänheittoon”.

Lisäksi Maksimainen paitsi luki kaiken saatavilla olevan kirjallisen tiedon, haki myös hiljaista tietoa keihäsosaajilta. Hammaslääkärikoulutuksesta oli hyötyä.

– Perusbiologia ja -fysiologia olivat hallussa ja akateemisesti kouluttautuneena pystyin omaksumaan vieraskielistä tieteellistä tekstiä.

Vuonna 1985 Seppo Räty voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa vasta 23-vuotiaana – loppu onkin historiaa, Rädystä tuli yksi lajinsa menestyneimmistä. Ennätys käytöstä jo poistetulla keihäsmallilla on 96,96 metriä ja nykykeihäälläkin 90,60.

Eikä siinä vielä kaikki. Maksimainen kertoo hiukan ilkikurisesti, miten Räty ennen vuoden 1991 MM-kilpailuja harjoitteluleirillä heitti 104-metrisen.

– Ruotsalaiset seurasivat harjoittelua ja äimistelivät pitkää heittoa. Veimme keihään äkkiä piiloon, sillä se oli kevyempi naisten keihäs.

Analyysistä kohti itseanalyysiä

Maallikkona on pakko kysyä, mikä tekee keihäänheitosta niin vaikean. Suoritushan on kutakuinkin samanlainen, vaikka suorituspaikka ja sääolot vaihtelevatkin.

– Keihäänheitto on tekninen nopeus-voimalaji. Lihassupistuksen nopeus ei riitä, vaan elastisella energialla on suuri merkitys, vetovaihe on vain noin 110 millisekuntia, Maksimainen selittää.

Keihään lähtönopeuden lisäksi lähtökulma on tärkeä: pelivara on vain kolme astetta suuntaansa, muuten keihään vauhti hidastuu ja metrit jäävät saamatta.

Maksimainen on ollut kahdeksissa arvokisoissa mukana paikan päällä, vaikka Rädyn huippuvuosina valmentaja ei kilpailun aikana voinutkaan urheilijansa eteen paljoa tehdä.

– Silloin ei kilpailun aikana saanut olla minkäänlaista kontaktia urheilijaan. Voin vain kuvata suorituksia videolle analysoitavaksi. Nykyisin urheilijat voivat vaikka jokaisen suorituksen jälkeen käydä kysymässä valmentajalta neuvoa.

Videot ovatkin välttämättömät suoritusten analysointiin, sillä kokenutkaan valmentaja ei pysty nopean suorituksen aikana tarkkailemaan kuin yhtä asiaa kerrallaan.

Maksimainen näyttää paperiarkille liimaamansa kuvasarjan. Ylärivin kuvissa on Seppo Rädyn suoritus vaihe vaiheelta. Alemmassa rivissä vertailukohtana on latvialainen 1960- ja 70-luvuilla Neuvostoliittoa edustanut olympiavoittaja ja nelinkertainen Euroopan mestari Janis Lusis. Huomio ”käsi ylempänä”, on merkitty Lusisin kuviin – siinä siis Rädynkin heittoihin hiottavaa.

Maksimainen näyttää myös vihkon, johon on tarkoin merkitty harjoittelun vuosisuunnitelmat ja toteutumat, paljon numeroita – suunnitelma sinisellä, toteutus punaisella. Tämä on valmentajan kappale tilastoanalyysia varten. Urheilijan vihkossa on vielä tarkempi kuvaus, miten harjoitukset ovat sujuneet.

Maksimaiselle urheilijan itsenäistyminen ja itsensä tunteminen on tärkeää, vaikka hän kertookin aikanaan tienneensä lähes tunnilleen, mitä valmennettava tekee.

– Itseanalyysi on äärimmäisen tärkeää. Kukaan ei voi tietää urheilijan tilannetta paremmin kuin tämä itse, hän sanoo.

Epäfysiologinen laji

Maksimainen myöntää suoraan, että keihäänheitto on epäfysiologinen laji. Kehoon kohdistuu valtavia voimia, ja heittoasento on luonnoton. Miten kenenkään keho sitä kestää?

– Ei kestäkään, mutta kipua oppii sietämään, Maksimainen toteaa ja luettelee keihäänheittäjien tyypilliset vammat nilkasta ylös ranteisiin.

Monipuolinen harjoittelu, hyvä tekniikka, verryttely ja venyttely auttavat kuitenkin vammojen välttelyssä.

– Vammoja voisi myös vähentää, jos harjoituksissa olisi ortopedi mukana tarkkailemassa suorituksia, olkapää kun on monimutkainen laite.

Maksimainen on edelleen keihäsvalmennuksessa mukana, mutta henkilökohtaisia valmennettavia hän ei enää halua.

– Sepon ura kesti 15 vuotta. Olihan se myös raskasta aikaa ja meni vähän kuin sumussa, hän muistelee tiivistä rupeamaa.

Mieleenpainuvimpana saavutuksenaan valmentajana Maksimainen mainitsee Seppo Rädyn maailmanmestaruuden vuonna 1987. Myös Päivi Alafrantin Euroopan mestaruus vuonna 1990 on painunut mieleen. Alafrantti pääsi finaaliin vasta protestin kautta, kun ainoa onnistunut karsintaheitto tuomittiin ensin lappeelleen laskeutuneeksi ja mittauskelvottomaksi.

– Jokaisen mitalin saavuttaminen on vaikeaa. Paitsi että pitää olla huippukunnossa, on oltava myös hiukan tuuria, Maksimainen summaa.

Eino Maksimainen

  • syntymäaika ja -paikka: 6.1.1948, Juuka
  • koulutus: HLL Helsingin yliopisto 1973
  • koti ja perhe: koti elämänkumppanin kanssa Joensuun Enossa, neljä aikuista lasta aiemmasta liitosta
  • työ: eläkkeellä terveyskeskushammaslääkärin työstä

 

  1. Paras ruoka ja juoma: Paistetut ahvenfileet ja hyvä valkoviini
  2. Paras muisto valmentajauralta: Seppo Rädyn maailmanmestaruus Roomassa vuonna 1987
  3. Paras paikka: Tohmajärvi tarjosi hyvän työpaikan lähes 37 vuotta