Hammaslääkäri

Torstai 26.04.2018

Seniorituen solmuja, onko meilläkin niitä?

istock-nuori_poraa_kiipeily.jpg

(Kuva: iStockphoto)
(Kuva: iStockphoto)

Kirurginen imuri lähtee etsimään loppuja follikkelijäämiä poistokuopasta.

– Käy ihan pohjalla, ohjaava kollega kehottaa, ja tiirailee itsekin kuopan pohjaa.

Jos kahden kollegan välisen keskustelun nostaisi pois asiayhteydestään, voisi kuopan pohjalla käynti kuulostaa häijyltä manaamiselta. Sellaiselta, jota Yleisradio maaliskuussa uutisoi nuorten lääkärien kokevan. Joukko nuoria medisiinareita oli kertonut Ylelle, kuinka hankala seniorikollegoilta on saada tukea, apua ja kannustusta. Nuori Poraa päätti kysyä, suojaako kova kiille nuoria hammaslääkäreitä vastaavilta happamuuksilta, ja onko pienen ammattikunnan vahvuutena hyvä yhteishenki.

Vastassa paljon hyviä työyhteisöjä

Hammaslääkäriliiton erikoistutkija Jaakko Koivumäen tiedossa ei ole sellaista kyselytutkimusta, jossa nuorilta hammaslääkäreiltä olisi kysytty täsmällisesti lääkärien esille nostamia ongelmia. Mutta hyvin läheltä liipataan: Nuori hammaslääkäri -tutkimuksissa on kysytty, kuinka nuori kokee työyhteisön ottaneen hänet vastaan ensimmäisessä työpaikassa, ja oliko siellä perehdyttäjä. Samoin on kysytty, onko nuori hammaslääkäri ollut tyytyväinen saamaansa perehdytykseen.

Kyselyyn vastaajat ovat edellisen kolmen vuoden aikana laillistuneita. Vuoden 2017 Nuori hammaslääkäri -tutkimuksessa 64 prosenttia vastaajista kertoi saaneensa ”erittäin hyvän” vastaanoton ensimmäisessä työpaikassaan (katso graafi).

Vastausjakauma Vuoden 2017 Nuori hammaslääkäri -tutkimuksen kysymykseen, miten työyhteisö otti sinut vastaan ensimmäisessä työpaikassasi.


Koko hammaslääkärikunnan laaja työhyvinvointikysely tehdään neljän vuoden välein, viimeksi 2014 ja seuraavan kerran tänä syksynä. Siinä lähin aihetta sivuava kysymys on kartoittanut potilaiden taholta tulevaa häirintää. Hammaslääkäriliitto on työstänyt tutkimusta yhdessä Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin, Jari Hakasen kanssa.

– Tämä [seniorihammaslääkärien taholta tuleva häirintä] varmaan olisi hyvä ottaa mukaan tänä vuonna syksyllä toteutettavaan kyselyyn, Hakanen sanoo.

Työhyvinvointitutkimuksissa on selvitetty myös nuorten hammaslääkärien hyvinvointia. Hälyttävänä on pidetty alle 35-vuotiaiden uupumuksen suurta määrää. Sitä ei ole jäljitetty kenenkään jalkojen juureen, vaan työn muuten koviin vaatimuksiin. Nuorten medisiinarien nyt uutisoidut kokemukset liittyivät ennen kaikkea sairaaloihin, joissa hammaslääkäreitä on töissä paljon vähemmän.

– Lähtökohtaisesti on niin, että kyykytyksen mahdollistava valtahierarkia on ilmeisempi sairaaloissa kuin terveyskeskuksissa tai yksityisvastaanotoilla, Koivumäki hahmottaa.

Täydennyskoulutukset nuoren kannustamista

Nuorille hammaslääkäreille tietojen ajan tasalla pitäminen jo ensimmäisessä työpaikassa on tärkeää. Sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen mukaan hammaslääkärin tulee täydennyskouluttautua vähintään 8–9 päivää vuodessa.

Työnantajan tulee luoda edellytykset osallistumiselle jo lainkin velvoittamana. Tulevina vuosina suunnitelmallisuutta ja sitoutunutta asennetta kysytään entistä enemmän sekä hammaslääkäriltä että hänen esimiehiltään, jotta suomalainen järjestelmä voi näyttää toimivuutensa kansainvälisilläkin kentillä. Esimerkiksi Hammaslääkäriseura Apollonia on tiiviisti yhteistyössä yksityisten ketjujen kanssa, jotta täydennyskoulutuksiin tulee ulottuvuutta ketjujen oman koulutuksen ulkopuolelta.

– Työnantajan järjestämien koulutuspäivien sisältö voi olla erilaista kuin kunkin hammaslääkärin yksilöllinen tarve jatkokoulutukselle, vastasi Apollonian puheenjohtaja Timo Närhi seuran jäsenkokouksessa Kajaanissa kysyttäessä, onko nuorten hammaslääkärien pääsyä koulutuksiin tärkeä tukea työnantajankin taholta.

Juuri täydennyskoulutus ja työssä kehittyminen on tärkeimpiä keinoja tukea nuorta hammaslääkäriä ja auttaa tätä jaksamaan työssä uupumatta.

Reseptinä hyvät johtamistaidot ja kollegiaalisuus

– Tunnistan Ylen uutisoimia medisiinaripuolen ongelmia myös meidän hammaslääkärien keskuudessa, kertoo nuori hammaslääkäri nimettömänä.

– Täysviikkoisen orientointini jälkeen, seuraavan kolmen vuoden aikana, 15 tuntia viikossa -viransijaisuussopimuksella työskennelleenä, en ollut saanut osallistua yhteenkään kaupungin ulkopuoliseen koulutukseen työnantajani puolesta, hammaslääkäri kirjoittaa.

– Lopulta sain neuvoteltua itselleni osallistumisen syksyn 2014 Hammaslääkäripäiville ja olin tästä hyvin iloinen.

Hammaslääkäripäivien lähestyessä nuori kollega päätti kertoa hyvissä ajoin siirtyvänsä kokonaan yksityiselle puolelle töihin parin kuukauden kuluttua. Määräaikainen työsuhde oli loppumassa, ja potilaiden jatkoaikojen järjestely olisi helpompaa tehdä hyvissä ajoin. Hän kaipasi tasa-arvoisempaan työyhteisöön, jossa vuosilomat, koulutukset ja muut vastaavat asiat jaettaisiin reilummin. Ilmoituksen johdosta esimies peruutti pääsyn Hammaslääkäripäiville, ja nuori hammaslääkäri sai viimeisen työpäivänsä kunniaksi päivystää yksin, muiden lähtiessä kahvittelemaan yhteiseen illanviettoon. Pyytäessään myöhemmin tietoja tk-aikaisista koulutuspäivistään hän sai entiseltä esimieheltä vastaukseksi, ettei koulutustietoja löydy eikä niitä viitsitä hakea, kun työaika on muutenkin kortilla. Ensimmäisestä työpaikasta jäi apea maku. Hammaslääkäri uskoo, että epäasiallinen kohtelu onnistuu, kun nuori kohtaa epäkohtia, mutta ei niistä tyrmistyneenä tiedä, kenen puoleen kääntyä.

Onnistuneita käytännön harjoitteluja

Syventävän käytännön harjoittelun aikana tarve hyvälle ohjaamiselle ja seniorituelle on suurin. Yliopistoissa ja opetushammashoitoloissa kandien ja ohjaajien palautetta harjoittelusta seurataan tarkasti. Esimerkiksi Oulussa opetusterveyshammashoitolassa palveluesimies Päivi Harju on käynyt kasvotusten yli kolmekymmentä kandien loppupalautekeskustelua. Niiden perusteella kollegat kentällä osaavat kollegiaalisuuden kulmakivet.

– Meidän kandimme tekevät harjoittelunsa ympäri Suomea. Palautteissa ei ole tullut kertaakaan esille huono seniorituki, päinvastoin. Sama koskee kesäkandien kokemuksia. Opetushammashoitoloissa kandien kohtaamista korostetaan opetushenkilökunnalle joka yhteydessä. Harju tietää, että herkässä vaiheessa olevia nuoria olisi osattava ohjata taituroiden.

Aina ei onnistuta, eikä opiskelijoiden paine ja epävarmuus helpota tilannetta.

Nuorten hammaslääkärien omissa kokemuksissa voi korostua seniorikollegan sijasta työn sujuminen hammashoitajan kanssa. Furkasondein ja kofferdamein uudelle maaperälle astuva nuori voi joutua tekemään kovaa käännytystyötä saadakseen vastaanoton toimimaan saamansa opin mukaan. Hämmennys uusista menetelmistä voi kääntyä konflikteiksi. Tällöin kyse ei ole suoranaisesta hiearkisesta ongelmasta, vaan yksittäisistä vastuksista – oli vastassa sitten esimies, ohjaaja tai hammashoitaja.

– Johtamiskoulutusta on esitetty yhdeksi keinoksi, mutta se on varsin hidas tie ratkoa ongelmaa, erikoistutkija Jaakko Koivumäki arvioi.

– Tutkijana johtopäätökseni on, että yleisesti ottaen asiat vaikuttavat olevan hyvin, mitä tulee työyhteisön vastaanottoon. Voidaan aina ajatella, että yksikin huonoa kohtelua kokenut on liikaa. Olisin kuitenkin tässä kohtaa ennemmin jakamassa kiitosta kollegiaalisuudesta kuin heristelemässä sormea.

Hyvää on se, että jatkossakin aihetta tullaan kyselyin kartoittamaan. Jos vastauksien joukosta alkaa hahmottua medisiinarien kokemusten kaltaisia epäkohtia, on niihin valmiutta tarttua lukuisilla eri tahoilla. 

Ylen juttu: yle.fi/uutiset/3-10102659