Hammaslääkäri

Perjantai 14.12.2018

Tuberkuloositutkimusta ja lännenratsastusta

Suun mikrobiologiaan erikoistuva hammaslääkäri kehittää seeprakalamallin avulla parempia hoitoja tuberkuloosiin ja rentoutuu lännenratsastuksen parissa.

mataleenaparikka1.jpg

Mataleena Parikka. (Kuva: Tiina Lautala)

Haaveenani on ollut pienestä lapsesta saakka joko biologiaan tai lääketieteeseen liittyvä ammatti, sanoo Mataleena Parikka.

Työelämässään hän pääseekin toteuttamaan molempia toiveita: Parikka työskentelee infektiotautien tutkijana sekä suun mikrobiologiaan erikoistuvana hammaslääkärinä.

Oulun yliopistosta hammaslääketieteen lisensiaatiksi valmistunut sekä tohtoriksi väitellyt Parikka työskenteli Ruotsissa Karoliinisessa instituutissa post doc -tutkijana vuosina 2005–2007.

– Opiskelin siellä seeprakalan käyttöä biolääketieteen tutkimusmallina.

Nyt Parikka johtaa Tampereen yliopiston lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa Infektiobiologian tutkimusryhmää. Hän toimii myös tiedekunnan tiloissa sijaitsevan seeprakala-core-palvelulaboratorion johtajana ja koordinoi sen palveluja.

Työaikaa löytyy myös erikoistumisopintoihin liittyvälle potilastyölle, jota Parikka tekee yliopistollisen sairaalan ja Tampereen kaupungin suupoleilla.
Tampereen seeprakalalaboratorio on Suomen toinen. Aktiivisen tutkimuksen ohella siellä ylläpidetään erilaisiin tarkoituksiin soveltuvia kalakantoja. Aikuisten seeprakalojen lukumäärä on noin 20 000.

Seeprakala on yksi maailman käytetyimmistä koe-eläinlajeista. Suurin osa lääketieteellisestä tutkimuksesta voidaan tehdä alle viikon ikäisillä ruskuaispussipoikasilla.

– Aikuisia kaloja tarvitaan, kun tutkitaan esimerkiksi adaptiivista immuunivastetta, jota ei ole poikasille vielä kehittynyt, Parikka huomauttaa.

Tutkimusten luotettavuuden vuoksi on tärkeää, että kalojen elinoloja, kuten vedenlaatua, valvotaan tarkasti. Ruotsissa karttuneesta kokemuksesta on ollut apua: omassa laboratoriossa on voitu välttää monia koekalojen hyvinvointia uhkaavista ongelmista.

Uraauurtava infektiomalli

– Olen aina halunnut tulla hyväksi tutkijaksi ja olen tietoisesti hakeutunut myös hammaslääketieteen laitosten ulkopuolelle hakemaan oppia, Parikka sanoo.

Tärkeä tutkimuskohde on myös löytynyt suunterveyden ulkopuolelta, tuberkuloosin hoidon kehittämisestä.

Aiemmin Suomen Akatemian tutkijatohtorina työskennellyt Parikka sai tänä vuonna Akatemiasta kliinisen tutkijan rahoituksen. Lisäksi Jane ja Aatos Erkon säätiö myönsi hänen ryhmälleen yli miljoonan euron apurahan uudentyyppisten tuberkuloosihoitojen kehitystyöhön.

– Selvitämme seeprakalamallissa infektion mekanismeja ja sitä, miten mikrobi käyttäytyy vuorovaikutuksessa isännän kanssa, Parikka selventää.

– Olemme luoneet uraauurtavan infektiomallin seeprakalassa. Sen avulla voidaan selvittää taudin mekanismeja ja kehittää uusia hoitoja.

Uudet hoidot kohdistuvat tuberkuloosin granuloomissa kehittyviin biofilmin kaltaisiin yhteisöihin, jolloin bakteereista tulee herkempiä jo olemassa oleville lääkkeille.

Tuberkuloosin hoito voi kestää jopa 6–9 kuukautta, vaikka kanta olisikin herkkä käytetylle lääkkeelle. Tämä johtuu ryhmän alustavien tulosten mukaan osaltaan juuri biofilmin muodostuksesta.

– Biofilmin muodostus on bakteerien keino selviytyä immuunipuolustuksen hyökkäyksistä ja lääkkeistä, Parikka sanoo.

– Se on hammaslääkäreille tuttua, mutta uusi asia yleislääketieteessä.

Pitkistä hoidoista on seurauksena geneettisesti resistenttejä kantoja. Uusilla hoitokeinoilla on siis tarkoitus nopeuttaa taudin hoitoa ja siten vähentää resistenssin muodostumista. Biofilmimatriksiin pyritään vaikuttamaan erilaisilla entsyymeillä.

– Seeprakala sopii hyvin tuberkuloosimalliksi, koska niillä esiintyvä kalatuberkuloosi on taudinkuvaltaan hyvin samankaltainen kuin ihmisten tuberkuloosi, Parikka sanoo.

– Lisäksi seeprakalan käyttö on eettisempi vaihtoehto hiirille ja isommille nisäkkäille.

Suun mikrobiologia kiehtoo

Seeprakalaa hyödyntäen maailmalla on jo aiemmin kehitetty malli, jonka avulla tutkitaan suoliston mikrobiston häiriötilaa eli dysbioosia. Parikan ryhmässä kehitetään seeprakalamallia suun mikrobiston dysbioosin tutkimiseen.

– Seeprakalalla on 22 hammasta, joissa on kiille, dentiini ja pulpa, Parikka mainitsee.

– Ryhmän ensimmäisenä tavoitteena on kartoittaa seeprakalan suun mikrobiston koostumus ja aiheuttaa kokeellisesti suun dysbioosi antibioottien avulla.

Mallia käyttäen on tarkoitus selvittää, miten suuhun voidaan transplantoida terve mikrobisto häiriintyneen tilalle.

– Menetelmät ovat kehitteillä, ja vuoden sisällä saadaan toivottavasti malli julkaistua.

Parikalle tiede on intohimo.

– Toivon, että voin tulevaisuudessa yhdistää saumattomasti infektiotutkimuksen ja suun mikrobiologian erikoisalan.
Suomessa vielä harvinaiseen erikoisalaan kuuluvat suun infektioiden diagnostiikka, ennaltaehkäisy ja hoito, mikrobilääkekäytännöt sekä resistenttien mikrobien torjunta suunhoitoyksiköissä.

Koulutus tapahtuu hammaslääketieteen, kliinisen mikrobiologian ja infektiolääketieteen yhteistyönä.

Esikuvanaan Parikka pitää väitöskirjaohjaajaansa professori Tuula Saloa.

– Olen saanut häneltä arvokasta tukea. Hän on hyvä naistutkijan ja huippututkijan malli.

Harrastus katkaisee työstressin

Hevoset ovat olleet lähellä Mataleena Parikan sydäntä 7-vuotiaasta saakka. Lännenratsastuksen harrastamisen hän aloitti 10 vuotta sitten.

Pari vuotta sitten lajiksi vaihtui reining, jota pidetään lännenratsastuksen kuninkuuslajina. Näyttävässä ja vauhdikkaassa lajissa ratsastetaan laukassa ohjelma, joka sisältää hitaita ja nopeita laukkaympyröitä, laukanvaihtoja, nopeita käännöksiä (rollback, spin), liukupysähdyksiä (sliding stop) ja peruutuksia.

Kiinnostus reiningiin heräsi Parikan vanhimman tyttären tutustuttua lajiin ensin nuorten reining-leirillä kesällä 2016. Jo kolmen kuukauden kuluttua perhe lähti hakemaan Belgiasta uutta, lajiin soveltuvaa ratsua.

Paluumatkalla mukana oli American Quarter -rotuinen reining-hevonen Topsail Rooster eli Topsy.

Aiemmin kilpailemista karttanut Parikka valmentautuu nyt tavoitteellisesti ja tekee Topsyn kanssa kisamatkoja ulkomaille useita kertoja vuodessa. Treenikertoja kertyy viikossa viisi.

– Kesäkaudella ajelemme viikoittain valmennukseen Hyvinkäälle tai Ypäjälle, Parikka mainitsee.

Reining vaatii omanlaisensa pohjan maneesissa ja on haastavaa sekä hevoselle että ratsastajalle. Parikka pitää intensiivistä ja keskittymistä vaativaa lajia hyvänä vastapainona työelämälle.

– Siinä pystyy nopeasti nollaamaan työstressin, hän sanoo.

– Minulla ei riitä siihen mikään tavallinen harrastus, kuten jumpassa tai lenkillä käyminen.

Mataleena Parikka

  • syntymäaika ja -paikka: 1.4.1972, Joensuu
  • koulutus: HLT, dosentti
  • työ: Yliopistotutkija, erikoistuva hammaslääkäri
  • koti ja perhe: Koti Tampereella, aviomies ja kolme tytärtä



  1. Paras työväline: Tietokone
  2. Paras potilas: Kaikki potilaat
  3. Paras kirja: Taru sormusten herrasta
  4. Paras ruoka ja juoma: Aviomiehen laittama kuhafile sipulikastikkeessa, puikulaperunat ja valkoviini
  5. Paras paikka: Koti