Hammaslääkäri

Lauantai 20.07.2019

Jouhevaa yhteistyötä yrityksiin

22.2.2019
Matti Pöyry

Suomalaisten hammaslääkärien maailmanjärjestys oli viime vuosituhannella selkeä. Jakauduimme kahteen heimoon, joilla oli yhdistävien tekijöiden lisäksi muutama selkeä ero.


Terveyskeskushammaslääkärien työsuhteen ehdoista sovittiin tarkkaan virkaehtosopimuksessa. Sopimus sisälsi silloin – ja sisältää edelleen – myös pelisäännöt siitä, miten mahdolliset epäselvyydet selvitetään. Lääkärikartellin eli Lääkäriliiton, Hammaslääkäriliiton ja Eläinlääkäriliiton KT Kuntatyönantajien kanssa neuvottelemaan Lääkärisopimukseen perustuen työpaikoille on valittu työntekijöitä edustavat luottamusmiehet, joiden puoleen voi kääntyä ongelmatilanteissa. Ammattijärjestöt myös kouluttavat luottamusmiehiä.

Yksityishammaslääkärien työmaailmaa ei sen sijaan ole vastaavin sopimuksin ohjailtu. Aiemmin useimmat yksityispraktikot toimivat ammatinharjoittajina omilla vastaanotoillaan, ja sovittavaa heillä oli lähinnä itsensä kanssa. Jos hammaslääkärillä oli vuokralaisena toinen hammaslääkäri, oli Hammaslääkäriliiton rooli neuvoa vuokrasopimuksen raameista, mutta vuokran määrä ja muut yksityiskohdat olivat kollegoiden keskenään sovittavia – Hammaslääkäriliitto halusi pysyä asiassa puolueettomana.

Tällä vuosituhannella maailma on muuttunut. Jo yli puolet yksityishammaslääkäreistä toimii isojen yritysten omistamilla vastaanotoilla joko vuokralaisina tai työsuhteessa. Erityisesti jälkimmäisten työelämä on lähentynyt terveyskeskushammaslääkäreitä. Näin on erityisesti silloin, kun kunta ostaa suun terveydenhuollon palveluja yritykseltä. Jos eduskunta hyväksyy pääministeri Sipilän hallituksen ehdottaman sote-mallin, hämärtyvät raja-aidat julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välillä entisestään silloin, kun tarjotaan maakunnan järjestämisvastuulla olevia hoitoja.

On selvää, että organisaatiolla on tavoitteensa ja toimintatapansa: kenelle ja mitä hoitoa tarjotaan ja miten palvelut on organisoitu. Työsuhteinenkin hammaslääkäri on silti itse vastuussa antamastaan hoidosta; hänellä on tiettyyn rajaan asti oikeus ja velvollisuus itse päättää, mitä hoitoa ja miten kulloinkin hoitotuolissa olevalle potilaalle antaa. Hyvä työnantaja kunnioittaa tätä kliinistä autonomiaa, ja hyvä työntekijä ymmärtää kokonaisuuden.

Kannustavassa organisaatiossa myös ymmärretään, ettei kaikkia voida puristaa samaan muottiin eivätkä työtavat ja työteho koskaan voi olla kaikilla samanlaiset. Kyse on hyvästä johtamisesta, jossa työntekijöitä arvostetaan ja erilaisiakin näkemyksiä pystytään käsittelemään rakentavasti. Laatusertifikaatit eivät auta, jos johdon ja työntekijöiden välillä ei ole toimivaa yhteyttä. Tuore keskustelu vanhustenhoidon käytännöistä osoittaa tämän karulla tavalla. Esperi Caren olisi ollut viisaampaa kuunnella työntekijöitään herkemmällä korvalla.

Hammaslääkäriliiton valtuuston tälle vuodelle määrittämänä tavoitteena on lisätä yksityisissä suun terveydenhuollon yrityksissä toimivien hammaslääkärien vaikutusmahdollisuuksia. Yksi mahdollisuus tähän on, että yritysten työsuhteiset hammaslääkärit valitsevat keskuudestaan luottamusvaltuutetun edustajakseen. Luottamusvaltuutetun valintaan ja tehtäviin liittyvistä asioista säädetään työsopimuslaissa.

Julkisella sektorilla luottamusmiesjärjestelmä on ollut työnantajankin kannalta toimiva; yksi henkilö edustaa koko porukkaa, ja hänellä on valtuudet sopia tietyistä asioista. Vastaavasti yrityksissä luottamusvaltuutettu voisi toimia eräänlaisena ukkosenjohdattimena työnantajan ja työntekijöiden välillä ja siten jouhevoittaa koko organisaation toimintaa. Hammaslääkäriliitto jatkaa asian selvittelyä. Liiton tehtävä on pitää erilaissa organisaatioissa toimivien hammaslääkärien puolia.

Matti Pöyry