Hammaslääkäri

Perjantai 14.12.2018

Pappakollegoiden seurassa

16.11.2018
Anni Temonen

Useaan kertaan, kun hammaslääkärille on tarvittu sijaista, hätiin on tullut vanha kollega. Vanha, vanha kollega.

Sellainen, joka on tavallaan eläkkeellä, mutta kuukausi kuukaudelta kuitenkin täysillä työelämässä. Joka kertoo, että tämä on viimeinen keikka, mutta joka viimeisenä työpäivänään myöntää ottaneensa sittenkin vastaan vielä yhden pikku pätkän Pälkäneellä.

Pappakollegalla – joksi häntä uskaltaa lämmöllä kutsua – ei ole allergioita niin kuin nykynuorisolla, mutta hän saa näppylöitä eReseptistä. Ja kuitenkin siedättyy kirjaamaan rakenteisesti, kun ei ole vaihtoehtoja.

Hän manaa sitä, kuinka tuhottomasti nykyisin kirjataan, ja on ihan oikeassa. Nähdessään nuorten kirjaamat hoitosuunnitelmat hän toivoo näkevänsä harhoja:

”Potilas tulee sovitusti alahampaan poistoon, riisuu kengät ennen hoitotuoliin asettautumista. Säädetään niskatyyny sopivaksi whiplash-vamma huomioiden, kokee asennon hyväksi. Suostuu hampaan poistoon. Infiltraatiopuudutus hitaasti--”

Hänen sormensa eivät lähde mukaan tällaiseen ultrajuoksuun. Ne käyvät näppiksellä Usain Boltin satasen aikaan: P.UC.ex.

Koska pappakollega ei ole koukuttunut älypuhelimeen, kahvitauolla on aikaa jutella. Hän on purjehtinut Napoleonin vankilasaaren ohi, vetänyt purjeet ylös Afrikan rannikolla, löytänyt töitä Balkanilta ja Ruotsista, pärjännyt jodoformin kanssa, ollut vaikeuksissa lamavuosina ja loistanut amalgaamin vuolennassa. Hän on käynyt aamulla hiihtoputkessa ja kaatunut koskenlaskussa ilman kypärää. Hän on tahtomattaan säikäyttänyt vanhoja rouvia sanomalla, että heidän tiedoissaan on merkintä recallista (rikollista). Mutta kaikkein parasta on se, miten pappakollegan pelkästä läsnäolosta nuorten hammaslääkärien kiire laantuu.

Tyyneys tarttuu, stressi talttuu.

Kun hammaslääkärin työtä kehitetään, ratkaisuja halutaan nuorilta. Yhtä tärkeää olisi kysyä ratkaisuja kaikkein vanhimmilta työelämässä olevilta hammaslääkäreiltä. Juuri heidän työnteossaan toteutuvat ne jutut, joista nuori hammaslääkäri vain haaveilee: kiireettömyys, keskeytyksettömyys, taito ja uskallus suitsia tietotyön jatkuvaa paisumista.

Toinen syy, miksi ratkaisuja tulisi kysyä kaikkein vanhimmilta, on vanhimmuus itse. Jos valmistuu 24-vuotiaana ja rekrytoidaan äitiyslomansijaiseksi 74-vuotiaana, on jotain tullut tehtyä jo kauan sitten hyvin. Nuoren hammaslääkärin työssäjaksamisen kannalta on aika lailla välttämätöntä selvittää, miten seitsenkymppiset ovat tempussa onnistuneet. Potilasasiakirjamerkinnöistä se ei ainakaan selviä, mutta totuus onkin paljon monisanaisempi kuin P.UC.ex.

Anni Temonen
toimittaja / Nuori poraa