Hammaslääkäri

Sunnuntai 17.12.2017

Suun terveydenhuolto ja Kanta-palvelut

5.12.2017
Hannu Hausen

Kuntatalolla marraskuun alussa järjestetyn Suun terveydenhuollon ajankohtaispäivän lukuisista mielenkiintoisista puheenvuoroista kaksi käsitteli suun terveydenhuollon osuutta Kanta-palveluissa. Potilaan hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta sekä hoidon jatkuvuuden turvaaminen todettiin edelleen potilasasiakirjojen ensisijaiseksi tarkoitukseksi.

Uutta oli pyrkimys näkökulman laajentamiseen hampaan pinnan ja toimenpiteiden tasolta potilaan kokonaistilanteeseen sekä ongelmien ja keinojen kiteytys niin, että kokonaiskuva syntyy ja että muutkin terveydenhuollon ammattihenkilöt sen ymmärtävät. Tällainen tavoite on kaikin puolin kannatettava, kunhan samalla pidetään huoli siitä, että kirjattavat status- ja toimenpidetiedot todella palvelevat hoidon suunnittelua, toteutusta ja seurantaa. Nykyisin näin ei kaikin osin ole.

Karieksen hallinnan Käypä hoito -suosituksessa painottuu voimakkaasti tavoite vähentää paikkaushoidon tarvetta. Parhaiten tämä tapahtuu minimoimalla aiemmin ehjille hampaanpinnoille tehtävien paikkojen määrä. Silti aktiivisten alkavien kariesvaurioiden, niiden hoidon ja sen seurannan asianmukaista dokumentointia laiminlyödään lähes poikkeuksetta.

Alkavia kariesvaurioita toki jossain määrin merkitään, mutta potilasasiakirjoista ei välttämättä ilmene, onko kysymys etenevistä vaurioista puhumattakaan mahdollisista yrityksistä niitä pysäyttää. Vuosia sitten tehty i-merkintä saattaa kummitella potilaan statuksessa ilman, että kukaan tietää, pitäisikö leesiolle vielä jotakin tehdä. Näin ei saisi olla.

Kun etenevä alkava kariesvaurio havaitaan, se pitää pyrkiä pysäyttämään. Pysäytyshoidon suunnitelman, sen toteutuksen sekä sen tuloksellisuuden seurannan pitää ilmetä potilasasiakirjoista niin selkeästi, että sekä suun että muun terveydenhuollon ammattihenkilöt sen ymmärtävät potilaasta itsestään puhumattakaan.

Myös parodontaalisairauksien hoitoon liittyvä dokumentointi on potilasasiakirjoissa usein puutteellista. Toimenpiteitä kyllä kirjataan, mutta asianmukaista parodontaalistatusta ei läheskään aina löydy. Jos näin on, hoidon suunnittelu ja sen seuranta eivät voi olla kovin vankalla pohjalla.