Sosiaali- ja terveydenhuollon suuruudistus etenee. Hallitus on antanut sote- ja maakuntauudistuksen lakiluonnokset. Paketissa on 27 lakia. Lisää saadaan loppuvuodesta, jolloin valinnanvapautta, uudistuksen yhtä keskeistä osaa, määrittelevä laki on tarkoitus lähettää lausuntokierrokselle.
Uudistuksella on hyvät ja kunnianhimoiset tavoitteet ja sille on selkeä tarve. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon on tulossa nykyistä yhtenäisempi valtionohjaus ja tiiviimpi eri toiminnot ja organisaatiot yhteen integroiva rakenne.
Kukapa vastustaisi toimivaa, laadukasta ja kustannustehokasta sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Suunnitelmien laajuus kuitenkin mietityttää. Kuinka hyvin onnistutaan nivomaan palat yhteen niin, että väestö saa tarpeelliset palvelut, tasa-arvo toteutuu eikä joku kenties pienempi, mutta väestölle tärkeä osa-alue lipsahda kokonaisuuden ulkopuolelle.
Kuvaus lipsahduksen uhasta sopii suun terveydenhuoltoon. Siksi Hammaslääkäriliiton tavoitteena ja keskeisenä vaikuttamistyön kohteena on jo pitkään ollut koko väestön pysyminen yhteiskunnan tukemien suun terveydenhuoltopalvelujen piirissä ja näin erilaisissa yksiköissä toimivien jäsenten työnteon edellytysten säilyminen. Tärkein keino tässä on luoda suun terveydenhuollon tiivis yhteys eli integraatio muuhun soteen sekä rakenteiden että toiminnan tasolla.
HYVIN INTEGROIDUSSA järjestelmässä ei tuhlata verovaroja päällekkäisiin tai toisistaan irrallisiin toimintoihin. Palveluketju on saumaton ja prosessit mietittyjä. Suunterveyden merkitys muistetaan lääkärin vastaanotolla ja toisin päin: suunterveyden yhteys potilaan kokonaistilanteeseen arvioidaan hammaslääkärin vastaanotolla. Yksittäisen potilaan hoitoepisodin aikana ei aina tarvita tiiviitä kytköksiä muihin sote-palveluihin, mutta järjestelmätasolla suun terveydenhuollon tiivis yhteys muuhun soteen on välttämätön.
Integraatio suun ja muun terveydenhuollon välillä alkaa jo olla arkipäivää. Esimerkiksi lääkärien tietämys suun infektioiden laaja-alaisista vaikutuksista on kasvanut kohisten. Tutkimustieto elimistössä ja erityisen usein suussa piilevän matala-asteisen infektion vaikutuksista riskiin sairastua vaikkapa sydän- ja verisuonisairauksiin on havahduttanut lääkärit, hammaslääkärit ja jo suuren yleisönkin. Työtä toki vielä riittää. Toisinaan me hammaslääkäritkin tarkastelemme niin potilaan tilannetta kuin koko suun terveydenhuollon roolia osana hyvinvointipalveluja liian suppeasti ja toimenpidepainotteisesti – mekaanisena työnä, jota ei tarvitsisi tehdä, jos ihmiset hoitaisivat suitaan paremmin.
HAMMASLÄÄKÄREILLE ja nyttemmin myös monelle muulle onkin ollut käsittämätöntä kuulla sote-ehdotuksia, joissa osa väestöstä jäisi yhteiskunnan vastuulla olevan suun terveydenhuollon ulkopuolelle. Täydellisen integraation pohjalta rakennettava uudistus jäisi pahasti torsoksi, jos suun terveydenhuollon palveluja ei olisi muiden peruspalvelujen rinnalla sote-keskuksissa. Ideanahan on juuri laajan rakenteellisen ja toiminnallisen integraation avulla pitää kustannukset kurissa. Laajenevan valinnanvapauden myötä yksittäinen potilas voisi sitten päättää, hankkiiko palvelut sote-keskuksesta vai pieneltä palveluntuottajalta.
Edellä kuvattu sinänsä yksinkertainen malli edellyttää monista periaatteista ja uudenlaisista pelisäännöistä sopimista osana valmisteilla olevaa valinnanvapauslainsäädäntöä. Hammaslääkärien on tärkeää seurata uudistuksen valmistelua.
Suun terveydenhuollon palveluja tarvitsevat kaikki. Suusairauksien hoidontarve kasvaa, kun väestö ikääntyy hampaallisena, ja ikäihmisten palvelujen tarve on nuoria suurempi. Myös vaativaa osaamista edellyttävien hoitojen tarve kasvaa. Riittävistä palveluista ja niiden tasosta pitää yhteiskunnan vastata myös tulevaisuudessa.
Anja Eerola
Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja