Hammaslääkäri

Keskiviikko 18.07.2018

Mutans-streptokokkien varhaisen tarttumisen ehkäiseminen on yhä ajankohtaista

lapsi_harjaa_web.jpg

Kuva: Kari P. Koskinen
Mutans-streptokokkien varhainen tartunta on ehkäistävissä, ja useimmiten siinä onnistutaankin. (Kuva: Kari P. Koskinen)

Suomen neuvoloissa ja hammashoitoloissa pikkulasten vanhempia on jo pitkään neuvottu välttämään oman sylkensä joutumista lapsen suuhun, koska vanhempien kariesbakteerit, erityisesti mutans-streptokokit (ms) voivat silloin tarttua lapseen.

Näin asiasta sanotaan Käypä hoito -suosituksessa Karies (hallinta):

  • Lapset, joiden suun mikrobistossa on jo 2-vuotiaana mutans-streptokokkeja, saavat reikiä keskimäärin nuorempina ja enemmän kuin lapset, joiden hampaiden pinnoille mutans-streptokokit eivät ole kolonisoituneet.
  • Äiti on lapsen tärkein mutans-streptokokkien tartuntalähde, mutta tartunnan saaminen myös muilta läheisiltä on mahdollista.
  • Sokeripitoisten juomien ja makeisten tavaksi tullut nauttiminen edistää mutans-streptokokkien kolonisoitumista lapsen suuhun.
  • Mutans-streptokokkitartuntaa voidaan ehkäistä välttämällä toisen ihmisen syljen suoraa tai välillistä (esim. yhteinen lusikka) joutumista pienen lapsen suuhun.
  • Erityisesti maitohampaiden puhkeamisvaiheessa sokeripitoisia juomia ja makeisia tulee antaa lapselle harvoin ja silloinkin ainoastaan suunniteltujen aterioiden yhteydessä.
  • Pienten lasten huoltajien on hyvä käyttää päivittäin ksylitolituotteita (vähintään 5–6 g ksylitolia vuorokaudessa), varsinkin jos heillä on taipumus hampaiden reikiintymiseen.

Ei pelotella vanhempia

Mutans-streptokokkien varhainen tartunta on ehkäistävissä, ja useimmiten siinä onnistutaankin. Aiheeseen liittyvä käytännön terveysneuvonta voi kuitenkin joskus olla niin ponnekasta, että se herättää vanhemmissa ahdistusta ja saattaa jopa olla esteenä luontevalle kanssakäymiselle pikkulasten kanssa.

Kirjailija Sirpa Kähkönen avasi tähän asiaan liittyviä tuntojaan Me-lehdessä vuonna 2000 julkaistussa kolumnissaan muun muassa näin: ”Siinä tarttuisivat minun kariesbakteerini, ja niin olisi lapsirukkani jo ennalta määrätty tekareita käyttäväksi teiniksi”.

Aivan äskettäin olen törmännyt pelkoja herättävään uskomukseen, että jos yksikin mutans-streptokokki pääsee lapsen suuhun, niin näitä bakteereita ei saa sieltä koskaan pois.

Toista ääripäätä edustaa vau.fi-sivuston juttu Pese pudonnut tutti omassa suussasi – likainen tutti on vauvan etu”, jossa suositellaan vanhempien syljen ja siinä olevien mikrobien siirtämistä tutin avulla lapsen suuhun, koska ruotsalaisen tutkimuksen mukaan tämä saattaa vähentää lapsen riskiä saada iho-oireita ja astmaa.

Jutussa allergialiiton asiantuntijalääkäri Timo Vanto toteaa muun muassa: ”Se, ettei vanhempi saisi putsata tuttia omassa suussa, on täyttä huuhaata. Vanhemmat ovat kaikin tavoin tekemisissä lastensa kanssa. Tuntuu suorastaan mahdottomalta, että lapsi välttäisi tartunnan”.

Syljen mukana siirtyy myös hyvänlaatuisia mikrobeja

Professori Eija Könönen sanoo samassa artikkelissa: ”Mikäli äidin ja isän suu on terve, ei ole ongelma pestä tuttia omassa suussa. Asia on jopa päinvastoin, sillä syljen mukana lapseen siirtyy myös hyvänlaatuisia mikrobeja. Lähikontaktien kautta lapsi saa mikrobistonsa ainekset”.

Könönen toki tiedostaa kariesbakteerien tarttumisvaaran todeten, että sen osalta eniten näyttöä on mutans-streptokokkien siirtymisestä, varsinkin kun äiti on ms-miljonääri. Tartunnan seurauksena lapsen hampaiden reikiintymisen riski kasvaa hänen mukaansa huomattavasti.

Dosentti Eva Söderling painottaa, että mutans-streptokokit tarttuvat herkästi puhkeaviin hampaisiin. Tarttuminen vaatii hänen mukaansa useita päivittäisiä sylkikontakteja. Lisäksi lasta hoitavalla henkilöllä pitää olla korkeat ms-tasot omassa syljessään.

Suomessa yli puolella nuorista aikuisista on Söderlingin mukaan korkeat syljen ms-tasot vaikka heidän omat hampaansa olisivat hyvässä kunnossa.

Koska kariesbakteerien tarttumisen merkityksestä ajatellaan monin eri tavoin, on paikallaan tarkastella lähemmin tapahtumaketjua, joka alkaa mutans-streptokokkien kulkeutumisesta pikkulapsen suuhun ja johtaa pahimmillaan maitohampaiden varhaiseen reikiintymiseen.

Lastenhammashoidon emeritaprofessori Satu Alaluusua on kuvannut prosessia näin: ”Suuri osa lapsista saa mutans-streptokokkeja suuhunsa syljen välityksellä jo ennen hampaiden puhkeamista. Pienet bakteerimäärät saattavat kulkeutua suoraan ruoansulatuskanavaan asettumatta taloksi suuonteloon. Mikäli suuria määriä mutans-streptokokkeja siirtyy lapsen suuhun usein, ne voivat asettua kielen pinnalle tai suun limakalvoille. Hampaiden puhjetessa ne saattavat asettua pysyvästi hampaita peittävään biofilmiin. Lapsen tiheään toistuva altistuminen sokerisille juomille ja ruoille tekee mahdolliseksi mutans-streptokkien lisääntymisen, mikä puolestaan avaa tien maitohampaiden reikiintymiselle. Kariesbakteerien kulkeutuminen lapsen suuhun on vain yksi välietappi tässä tapahtumaketjussa.”

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Jos mutans-streptokokkeja on lasta hoitavan henkilön syljessä runsaasti ja lapsi saa usein sokerisia juomia ja ruokia, syljen toistuva joutuminen pikkulapsen suuhun voi johtaa maitohampaiden reikiintymiseen. Syljen kulkeutuminen lapsen suuhun ei ole haitallista, jos lasta hoitavat henkilöt ovat tervesuisia, heidän syljessänsä on vain vähän kariesbakteereita, lapsen ateriarytmi on säännöllinen, eikä lapsi saa aterioiden välillä sokerisia juomia tai naposteltavia.

Valitettavasti neuvolassa tai hammashoitolassa toimivan terveysneuvojan on mahdotonta varmuudella todeta, milloin sekä vanhempien että lapsen tilanne on niin hyvällä tolalla, että vanhempien syljen suorasta tai välillisestä joutumisesta lapsen suuhun ei tarvitse varoitella. Samasta syystä ei ole helppoa päätellä, milloin on hampaiden kannalta turvallista seurata allergologien neuvoa lapsen tutin puhdistamisesta omassa suussa.

On edelleen hyvä välttää sellaisia tilanteita, joissa lasta hoitavan henkilön syljen annetaan tieten tahtoen ja toistuvasti kulkeutua pikkulapsen suuhun. Satunnaisten sylkikontaktien välttely älköön kuitenkaan olko esteenä läheiselle kanssakäymiselle lapsen kanssa. Tahattomia sylkikontakteja tapahtuu kaikissa perheissä. Niitä ei kannata jälkikäteen murehtia.

Hannu Hausen
Terveyden edistämisen
asiantuntijahammaslääkäri
Suomen Hammaslääkäriliitto