Hammaslääkäri

Lauantai 17.11.2018

Naposteltavat herkut työpaikoilla

Työpaikoilla herkutellaan tuon tuostakin. Matkatöistä tai lomamatkoilta palaavat työntekijät tuovat usein työpaikallensa makeisia tai muuta hyvää. Myös nimi- ja muita merkkipäiviä vietetään herkkujen siivittämänä.

Naposteltavaa voi myös olla tarjolla ilman mitään erityistä syytä. Virvoitusjuomia, makuvesiä ja monenlaista pikku purtavaa saattaa olla työpaikoilla myytävänä joko automaatista tai muutoin. Uudempi ilmiö on, että tällaisia tuotteita voi työpaikalla olla tarjolla myös maksuttomana työsuhde-etuna.

Tämä juttu sai alkunsa Hammaslääkäriliittoon kiirineestä tiedosta, että tällä tavoin työntekijöitään hemmottelevan työpaikan työntekijällä oli havaittu kariesongelma, joka olisi saattanut olla yhteydessä töissä vapaasti saatavilla olevien sokeristen juomien ja naposteltavien tiheästi toistuvaan käyttöön.

Siksi haluttiin tietoa siitä, kuinka yleistä maksuttomien herkkujen tarjonta työpaikoilla on. Esityksiä asian selvittämiseksi tehtiin vuodesta 2013 lukien useille tahoille, mutta ne eivät johtaneet toimenpiteisiin, ennen kuin THL tarjosi mahdollisuuden sisällyttää työpaikalla tapahtuvaa napostelutuotteiden tarjontaa koskeva kysymys Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus ATH:n vuonna 2016 käytettyyn kyselylomakkeeseen.

Tässä jutussa esitettävät työpaikoilla tapahtuvaa napostelutarjontaa koskevat tulokset perustuvat ainoastaan työssä käyvien tutkittujen vastauksiin. Kysymys oli muotoiltu seuraavasti: ”Onko työpaikkanne työntekijöiden saatavilla maksusta tai maksutta joitakin seuraavista välipala- ja/tai napostelutuotteista? Kysyttävät tuotteet ilmenevät taulukosta. Vastausvaihtoehdot olivat ”ei ole”, ”on maksusta” ja ”on maksutta”.

Vastausten prosenttiosuudet näkyvät taulukosta. Kahvia, teetä tai kaakaota oli tarjolla 85 %:lle tutkituista. Muiden tuotteiden saatavuus vaihteli välillä 24,4 % (energiajuomat) – 44,5 % (keksit). Kysyttyjä tuotteita oli selvästi useammin myytävänä kuin vapaasti saatavilla. Kahvia, teetä tai kaakaota oli maksutta tarjolla yli puolelle vastaajista.

Energiajuomien, sipsien/naksujen yms., karkkien/suklaan, ja virvoitusjuomien vapaa saatavuus oli vähäistä (tuotteesta riippuen 0,9–5,5 %:lla vastaajista). Kahvia lukuun ottamatta myös muita kysyttyjä tuotteita sai työpaikallaan maksutta alle 15 % vastaajista (tuotteesta riippuen 9,6–14,2 %). Muiden maksullisten tuotteiden kuin kahvin, teen tai kaakaon saatavuus vaihteli välillä 23,5–33,6 %.

Olisi ollut mielenkiintoista tietää, vaihteleeko napostelutuotteiden saatavilla olo toimialoittain ja minkä suuntaista mahdollinen vaihtelu on. ATH-tutkimuksen puitteissa tällainen tarkastelu ei kuitenkaan ollut mahdollista.

Vastaajien taustatietojen mukaista vaihtelua kuitenkin löytyi. Niille vastaajille, joille menojen kattaminen kotitalouden tuloilla oli hankalaa, oli muita harvemmin työpaikalla saatavilla naposteltavia herkkuja. Tämä koski sekä maksutonta että maksullista tarjontaa.

Mitä useampia vuosia vastaaja oli käynyt koulua tai opiskellut päätoimisesti, sitä useammin hänen työpaikallaan oli tarjolla kysyttyjä tuotteita. Tältäkään osin selkeää eroa maksullisen ja maksuttoman tarjonnan välillä ei ollut.

Ruumiillisesti kevyttä työtä tekeville tarjottiin selvästi useammin niin tuoreita hedelmiä yms., keksejä, karkkeja/suklaata kuin kahvia, teetä tai kaakaotakin. Sen sijaan maksuttomia virvoitusjuomia oli tarjolla useammin ruumiillisesti rasittavaa kuin kevyttä työtä tekeville.

Sellaisille vastaajille, joilla oli mahdollisuus syödä työpaikka- tai oppilaitosruokalassa, oli useammin tarjolla maksullisia herkkuja ja naposteltavia kuin niille, joilla tätä mahdollisuutta ei ollut. Maksuttomien naposteltavien saatavuudessa ero ei ollut yhtä selvä.

Kaiken kaikkiaan naposteltavia oli työpaikalla tarjolla varsin suurelle osalle vastaajia, erityisesti mikäli työntekijöiden itsensä työpaikalle tuomat matkatuliaiset sekä merkkipäivä- ym. herkut vielä tulevat työantajien järjestämän tarjonnan lisäksi. Voi kuitenkin olla, että maksutonta saatavuutta koskeviin vastauksiin on myös sisältynyt työntekijöiden toisilleen tarjoamia herkkuja.

Olipa miten tahansa, näin laajamittainen työpaikoilla tapahtuva napostelutuotteiden tarjonta ei ole kansanterveyden näkökulmasta suotavaa. Ainakin hampaat ovat vaarassa, eikä painonhallinnan kannaltakaan ole eduksi, että herkkuja on kaiken päivää lähiympäristössä tarjolla. Jos työntekijät alkavat pitää työpaikkojen napostelupainotteista ruokakulttuuria tavanomaiseen arkielämään kuuluvana, he saattavat pitää naposteltavia herkkuja ja sokerisia juomia tarjolla myös kotonansa. Lapsiperheiden osalta tämä olisi hyvin valitettavaa.

ATH-tutkimus seuraa kyselytutkimuksen keinoin hyvinvoinnissa ja terveydessä tapahtuneita muutoksia väestössä ja eri väestöryhmissä. Tutkimus tuottaa tietoa myös väestön palvelujen tarpeesta, palvelujen käytöstä ja niiden riittävyydestä. Kohteena on koko suomalainen aikuisväestö 20 ikävuodesta ylöspäin. Ikääntyneitä (yli 75-vuotiaat) poimitaan mukaan kaksinkertaisella poimintatodennäköisyydellä, jotta määrä vastaisi muita ikäryhmiä. Kysely lähetetään satunnaisotannalla valikoituneille 4 956 henkilöille Väestörekisterikeskuksen tietojen avulla. Osallistumisprosentti oli 55–74-vuotiailla 64 ja 20–54-vuotiailla 35.

Hannu Hausen
Terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkäri
Hammaslääkäriliitto

Erkki Vartiainen
LKT, professori, emeritus
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos