Hammaslääkäri

Maanantai 23.10.2017

Viiden kunnan organisoiman päivystyshammashoidon käyttö pääkaupunkiseudulla

Lähtökohdat
Kunnilla on lain mukaan velvollisuus järjestää kiireellinen hammashoito kaikille sitä tarvitseville myös virka-ajan ulkopuolella ja potilaan asuinpaikasta riippumatta.
Vuonna 2009 Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi ja Kauniainen käynnistivät yhteisen virka-ajan ulkopuolella toimivan hammashoitopäivystyksen Haartmanin sairaalassa Helsingissä.

Käynyt läpi vertaisarvioinnin. Hyväksytty julkaistavaksi 11.1.2017. 


Menetelmät
Tässä tutkimuksessa selvitettiin päivystyspalvelujen käyttöä, hoitoon hakeutumisen syitä ja muita näihin liittyviä asioita kyselyllä, joka tehtiin kahden viikon aikana palveluja käyttäneille potilaille ja heitä hoitaneille hammaslääkäreille. Tutkimukseen osallistui 365 potilasta. Heistä 82 % oli työikäisiä.


Tulokset
Puolet päivystyksessä käyneistä oli helsinkiläisiä. Yleisin syy päivystyskäyntiin oli särky (63 %), ja suurin osa potilaista (59 %) piti oireitaan vaikeina. Useimmilla vaiva oli alkanut samana päivänä tai 2–3 päivää aikaisemmin (97 %). Yli puolella (56 %) edellisestä hammashoitokäynnistä oli kulunut alle 3 kk, ja 63 %:lla edellinenkin käynti oli ollut päivystyskäynti. Muun hammashoidon tarve oli suuri puolella potilaista (48 %). Ensiapuhoidon kriteerit täyttyivät selkeästi 90 %:lla potilaista.


Johtopäätökset
On selvää, että Helsingin miljoonapiirissä tarvitaan virka-ajan ulkopuolella toimivaa hammashoitopäivystystä.

Päivystyshammashoidon käyttö pääkaupunkiseudulla

terveyskeskuksen_ovi.jpg

Kauniaisten terveyskeskus
Kauniaisten terveyskeskus. (Kuva: Annariitta Kottonen)

Suun terveydenhuollon palveluja tuottavat sekä julkiset että yksityiset tahot. Kuntien vastuulla on järjestää terveyspalvelut asukkailleen, ja palveluiden kysyntä on usein tarjontaa suurempi. Julkinen terveydenhuolto on tarkoitettu koko väestölle, mutta suun terveydenhuollon palvelut kohdennettiin pitkään ensisijaisesti lapsille, nuorille ja erityistarpeita omaaville. Tällöin suurimmalla osalla työikäisistä ja sitä vanhemmista – erityisesti suurimmissa kunnissa – oli mahdollisuus käyttää vain yksityisiä palveluja. Vuosina 2001–2002 suun terveydenhuollon palvelut organisoitiin uudelleen: aiemmat ikärajoitteet sekä erityisryhmien priorisointi poistettiin, ja ainoaksi hoitoonpääsyn kriteeriksi tuli hoidon tarve.

Kuntien tulee järjestää kiireellinen hammashoito myös virka-ajan ulkopuolella kaikille välitöntä hammashoitoa tarvitseville, asuinpaikasta riippumatta. Vuonna 2009 viisi pääkaupunkiseudun kuntaa – Helsinki, Espoo, Vantaa, Kirkkonummi ja Kauniainen – perustivat yhteisen virka-ajan ulkopuolella toimivan hammashoitopäivystyksen. Päivystys toimii Haartmanin sairaalassa Helsingissä arki-iltaisin klo 16–21 sekä viikonloppuisin ja pyhäpäivinä klo 9–21. Päivystyspalvelun väestöpohja oli vuonna 2015 yhteensä 1,06 miljoonaa asukasta.

Yhteispäivystyksen perustaminen sai alkunsa Matti Vanhasen hallituksen käynnistämän PARAS-hankkeen eli Kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen yhteydessä. Hanke tähtäsi kuntien välisen yhteistyön lisäämiseen ja vapaaehtoisiin kuntaliitoksiin. Yhteispäivystyksen lisäksi Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Kirkkonummi perustivat yhteisen suun erikoishoidon yksikön, johon keskitettiin näiden kuntien tarjoama erikoishammaslääkäritasoinen hoito, oikomishoitoa lukuun ottamatta. Yhteispäivystys järjestettiin hankkimalla se ostopalveluna yksityiseltä palveluntuottajalta. Helsingin kaupunki vastaa yhteispäivystyksen toiminnasta ns. isäntäkuntamallin mukaisesti, ja se laskuttaa muita kuntia toteutuneiden potilaskäyntien perusteella.

Päivystyskäynnillä pyritään antamaan sellainen hoito, että potilas pärjää mahdollisesti tarvittavaan jatkohoitoaikaan asti. Jatkohoitokäynti pyritään toteuttamaan omassa kunnassa tai ostopalveluna keskimäärin 2–4 viikossa.

Jokainen kunta järjestää asukkailleen virka-aikana toimivan hammashoitopäivystyksen. Tässä päivystyksessä pyritään hoitamaan oman kunnan tarjoamana palveluna kaikki virka-aikana päivystyshoitoa vaativat tapaukset kiireellisyysjärjestyksessä.

Potilaat varaavat ajan hoitoon pääasiassa puhelimitse. Hoidontarpeen arvioi hammashoitajan koulutuksen saanut henkilö sovittujen kriteerien mukaisesti. Potilaalle annetaan päivystyksellinen aika aina, jos hänellä on turvotusta, suun avausrajoitus tai nielemisvaikeuksia. Myös tapaturmat ja voimakas verenvuoto ovat välittömän hoidontarpeen indikaatioita. Jos potilaalla on suussa pitkään jatkunutta särkyä, jos särky edellyttää jatkuvaa särkylääkkeiden käyttöä tai häiritsee nukkumista, annetaan vastaanottoaika samalle päivälle. Lohkeamien yhteydessä aika annetaan samalle päivälle vain, jos kyseessä on suuri lohkeama esteettisesti tärkeällä alueella, jos lohkeama repii pehmytkudoksia tai jos siihen liittyy särkyä. Mikäli kipu on satunnaista eikä edellä mainittuja löydöksiä ole, järjestetään aika 3 kuukauden sisällä. Potilaat hoidetaan saapumisjärjestyksessä, ellei hammaslääketieteellinen kiireellisyys edellytä hoidon aloittamista nopeammin.

Viime vuosina yhteispäivystyksen vuosittainen käyntimäärä on vakiintunut runsaaseen neljääntoistatuhanteen käyntiin (14 648 käyntiä vuonna 2014 ja
14 739 käyntiä vuonna 2015). Helsinkiläiset ovat käyttäneet päivystystä eniten: heidän osuutensa yhteispäivystyksessä mukana olevien kuntien väestöstä on 54 %, mutta heidän vastaanottokäyntiensä osuus kaikista käynneistä on 64 %.

Muutkuin tämän järjestelyn piirissä olevat Uudenmaan kunnat perustivat oman virka-ajan ulkopuolella toimivan yhteispäivystyksensä vuoden 2012 syyskuussa. Tämäkin päivystys on järjestetty ostopalveluna ja toimii Helsingissä.

Suun terveydenhuollon päivystyspalveluiden käyttöä ja hoitoon pääsyä päivystyspalveluissa on tutkittu varsin vähän. Viime vuosina suurin kiinnostuksen kohde on ollut kiireettömään hoitoon pääsy. Päivystyksellistä hoitoa vaativia suun alueen vaivoja, esimerkiksi voimakasta hammassärkyä, ei yleensä ole pidetty yhtä kiireellisenä ongelmana kuin esim. kipua jossakin muualla kehossa. Vuonna 2012 eduskunnan oikeusasiamies totesi ratkaisussaan, että kovasta hammassärystä kärsineen potilaan olisi pitänyt saada hoitoa vaivaansa yöllä. Tähän ratkaisuun johtanutta kantelua tutkittaessa ilmeni, että kaikkialla maassa ei tarjottu kansalaisille ympärivuorokautista hammashoitopäivystystä terveydenhuoltolain edellyttämällä tavalla (1). Vuoden 2015 alussa voimaan tullut sosiaali- ja terveysministeriön päivystysasetus täsmentää lakia: sairaanhoitopiirin alueella suun perusterveydenhuollon ilta- ja viikonloppupäivystys tulee järjestää siten, että toiminta keskitetään yhteen yhteispäivystyspisteeseen.

Erityisvastuualueella taas on järjestettävä ympärivuorokautinen erikoissairaanhoidon suun terveydenhuollon päivystys, johon kuuluu yöaikaan myös suun perusterveydenhuollon päivystys (2).

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) erityisvastuualueella suun terveydenhuollon yöpäivystys käynnistyi Töölön sairaalan tapaturma-asemalla 1.1.2015. Päivystyksestä vastaavat kirurgiaan erikoistuvat hammaslääkärit suu- ja leukakirurgian päivystyksen yhteydessä. Yöpäivystyksessä hoidetaan vain välitöntä hoitoa tarvitsevia potilaita, joiden hoitoa ei lääketieteellisen arvion perusteella voida siirtää tehtäväksi päivystysvastaanotolla eli seuraavana päivänä kello 8.00 alkaen. Yöpäivystys toimii lääketieteellisen kiireellisyysperiaatteen mukaisesti, ja potilaan hoidontarpeen arvio tehdään aina etukäteen puhelimitse tapaturma-asemalla.

Hammaslääkäripäivystykseen hakeutumisen syitä selvitettiin vuonna 1990 kahdessa kaupungissa, Oulussa ja Kuopiossa. Tutkimuksen mukaan 64 % potilaista hakeutui päivystykseen karieksen ja siitä seuranneiden ongelmien vuoksi (3). Vuonna 2006 kartoitettiin päivystyshoidon käyttöä ja hoitoon hakeutumisen syitä 2 viikon ajanjaksolla Helsingissä. Tutkimusaineistona toimivat kaikki potilaat, jotka ottivat tänä aikana yhteyttä Ruskeasuon keskitettyyn hammaspäivystykseen tai tiettyihin Helsingin lähihammashoitoloihin päivystyksellisen ongelman vuoksi. Vuonna 2008 tämän kartoituksen pohjalta julkaistiin tutkimus, jossa todettiin, että arkipäivystykseen ei hakeuduta suotta: Hammaslääkärin arvion mukaan 72 %:ssa tapauksista hoito tuli antaa 1–3 päivän kuluessa (4). Toisessa, vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa puolestaan keskityttiin Ruskeasuon päivystyksen, maamme ensimmäisen keskitetyn hammashoitopäivystyksen, toimintaan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin tarkemmin hoitojaksojen sisältöä ja annettua hoitoa.

Tutkimukseen osallistui 390 potilasta. Hoitoon hakeuduttiin useimmiten lohkeaman (31 %) takia, ja toimenpiteistä yleisin oli pieni ensiaputoimenpide (42 %) (5).
Myös Yhdysvalloissa on havaittu, että hammaslääkäripäivystyksen kysyntä on viime vuosina kasvanut (6, 7). Eräässä suuressa, noin 13 000 potilasta kattaneessa tutkimuksessa valtaosa hammasvaivan takia päivystykseen hakeutuneista kuului matalan tulotason väestöryhmään (8). Toisessa, neljän vuoden aikana kerätyssä tutkimusaineistossa ilmeni, että hammaslääkäripäivystykseen hakeuduttiin usein viikonloppuisin ja että suurin osa potilaista (77 %) oli iältään 19–50-vuotiaita.

41,6 %:lla potilaista käynnin syy oli määrittämätön hammasvaiva, ja lapsia käytettiin päivystyksessä yleensä tapaturman vuoksi (9).
Kun henkilö hakeutuu hammaspäivystykseen, hänen ensisijainen tavoitteensa on päästä eroon kivusta, jotta hän pystyy suoriutumaan arjen välttämättömistä askareista. Ruotsalaistutkimuksessa osa potilaista kuitenkin kertoi, että olisi selvinnyt kivun kanssa kotona, mutta halusi varmistaa, ettei kyse ollut mistään vakavammasta. Potilaat myös kokivat tärkeäksi, että päivystävä hammaslääkäri kuunteli heitä (10).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää virka-ajan ulkopuolella tarjottujen hammashoitopäivystyspalvelujen käyttöä, käyttäjien kokemusta palvelujen saatavuudesta, hoitoon hakeutumisen syitä, sisäänottokriteerien täyttymistä sekä sitä, millaisia palvelujen käyttäjät ovat.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimusaineisto koostui potilaista, jotka käyttivät Haartmanin sairaalassa virka-ajan ulkopuolella toimivan hammashoitopäivystyksen palveluita kahden viikon aikana toukokuussa 2010. Potilaista 365 antoi suostumuksensa tutkimukseen osallistumiselle. Heitä pyydettiin täyttämään lomake, jossa kysyttiin hoitoon hakeutumisen syitä ja kokemuksia uudesta päivystyspalvelusta. Hoitava hammaslääkäri täytti vastaavan kyselylomakkeen jokaisesta potilaasta. Lomakkeet koodattiin siten, että niissä olevat tiedot voitiin kohdentaa samaan henkilöön. Potilaiden ikä, sukupuoli ja kotikunta poimittiin potilasasiakirjoista. Potilaille tehdyssä kyselyssä selvitettiin tulosyyn ohella kivun tai oireen kesto, arvio hoidon kiireellisyydestä, koetun haitan aste, ajanvaraustapa, hoitoontulotapa, matkan kesto sekä edellisen hammashoitokäynnin syy ja ajankohta. Hammaslääkäreiltä puolestaan kysyttiin seuraavia asioita: hoidon syy, arvio hoidon kiireellisyydestä, arvio muusta hoidontarpeesta ja sisäänottokriteerien täyttymisestä, hoitoon kulunut aika sekä jatkohoidon tarve.

Tutkimuksessa potilaan tulosyy määriteltiin potilaan ilmoittaman sekä hammaslääkärin arvioiman pääasiallisen tulosyyn mukaan. ”Tapaturma” sisältää tässä tutkimuksessa kaikki trauman aiheuttamat tulosyyt ja ”hampaan lohkeaminen” kaikki hampaan tai paikan lohkeamat, joiden aiheuttajana ei ole varsinainen tapaturma. ”Muut”-ryhmään on luokiteltu mm. parodontologiset, ortodonttiset, proteettiset ja purentaan liittyvät vaivat.

Vastaajien lukumäärä vaihteli eri kysymysten kohdalla 212:sta 365:een, koska kaikki eivät vastanneet kaikkiin kysymyksiin. Potilaat luokiteltiin iän perusteella kolmeen ryhmään: 0–17-vuotiaat, 18–62-vuotiaat sekä 63-vuotiaat ja tätä vanhemmat. Koulutuksen osalta ryhmiä muodostettiin kaksi: alemman tai ylemmän perusasteen tutkinnon (kansa-, kansalais-, perus- ja keskikoulu) suorittaneet, sekä keskiasteen tutkinnon (ylioppilastutkinto) tai korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.

Aineiston pienestä koosta ja tutkimuksen kuvailevasta luonteesta johtuen tilastollisia menetelmiä ei käytetty. 

Tulokset

Tutkimusajankohtana olleiden kahden viikon aikana keskitettyyn hammaspäivystykseen hakeutui 493 potilasta, joista 365 (74 %) osallistui tutkimukseen.

Suurin osa potilaista oli työikäisiä (80,3 %, n = 365). Nuorin oli kaksivuotias ja vanhin 86-vuotias. Alle 18-vuotiaita oli 8,8 % ja eläkeikäisiä 11,0 %. Kaikista kävijöistä 53,2 % oli naisia (n = 365), ja heitä oli kaikissa ikäryhmissä hieman enemmän kuin miehiä (taulukko 1).

Useimmat hakeutuivat hoitoon päivystyspisteen läheltä. Yli puolet kävijöistä (n = 299) tuli Helsingistä (63,6 %), vajaa kolmannes Espoosta (18,7 %) ja Vantaalta (13,0 %). Helsinkiläisten osuus potilaista oli selvästi suurempi ja vantaalaisten ja espoolaisten osuudet selvästi pienemmät kuin kuntien väestöosuuksien perusteella voisi olettaa.

Vajaa puolet (44,6 %) potilaista ilmoitti suorittaneensa ylioppilastutkinnon, ja muilla koulutustaso oli tätä matalampi
(n = 285).

Lähes kolmanneksella (27,9 %) potilaista edellisestä hammashoitokäynnistä oli kulunut alle kuukausi, 26,6 %:lla 1–3 kuukautta ja 13,5 %:lla yli 2 vuotta
(n = 297) (kuvio 1). Naisista lähes 60 % oli käynyt edellisen kerran hoidossa viimeksi kuluneiden 3 kuukauden aikana, kun taas miehistä 16,4 %:lla edellisestä käynnistä oli kulunut yli 2 vuotta.

Edellisen käynnin syy oli useimmiten ollut särky (38,6 %) tai lohjennut hammas tai paikka (24,0 %); vain 19,3 %:lla syynä oli ollut hampaiden tarkistus (n = 295). Useimmilla edellisten kolmen kuukauden aikana hoidossa käyneistä (77,6 %) käynnin syy oli ollut päivystysluontoinen.

Yli 90 % potilaista varasi ajan puhelimitse (n = 305), ja 80,5 % ilmoitti saaneensa ajan ensimmäisellä soittokerralla (n = 282). Lähes kaikki (96,2 %) olivat kokeneet ajanvarauspalvelun kohteliaana ja ystävällisenä (n = 287). Yli puolet (57,8 %) potilaista saapui hoitoon omalla autolla (n = 303), ja joka viides (19,1 %) oli tarvinnut mukaansa saattajan (n = 299). Kahdella kolmasosalla matkaan oli kulunut alle puoli tuntia, mutta 80,7 %:lle olisi sopinut jokin muu hammashoitola paremmin (n = 301). Noin puolet (53,8 %) potilaista olisi valinnut hoitopaikaksi yksityisen hammaslääkäriaseman, mikäli kustannuksissa ei olisi eroa.

Yleisin potilaiden ilmoittama syy hakeutua hoitoon oli särky (63,3 %, n = 305). Hammaslääkärit kirjasivat hammassäryn hoitoon hakeutumisen syyksi yhtä usein kuin potilaat (63 %, n = 297). 12,8 % potilaista ilmoitti tulonsa syyksi hampaan tai paikan irtoamisen, lohkeamisen tai katkeamisen.

Hammaslääkärien arvioissa lohkeama taas oli huomattavasti harvinaisempi pääasiallinen tulosyy (2,7 %) (taulukko 2). Potilaat ilmoittivat tulosyyksi myös turvotuksen (5,2 %) hieman useammin kuin hammaslääkärit (3,4 %).

Särky oli yleisin hoitoon hakeutumisen syy kaikissa ikäryhmissä. Työikäisillä ja eläkeikäisillä seuraavaksi yleisimmät syyt kuuluivat ryhmään ”Muu syy”, johon sisältyivät iensairaudet sekä proteettiset ja purennalliset ongelmat. Lapsilla toiseksi yleisin hoitoon hakeutumisen syy olivat traumat. Suurin osa (64,3 %) traumapotilaista olikin alle 18-vuotiaita. Valtaosa niistä potilaista, jotka ilmoittivat tulosyyksi turvotuksen (80 %) tai hampaanpoiston jälkeisen ongelman (71,4 %), oli naisia.

Yli puolet potilaista (58,8 %) piti oireittensa aiheuttamaa haittaa sietämättömänä tai hyvin suurena, ja vain 2,7 % arvioi vaivansa vähäiseksi (n = 301). Hammaslääkärit arvioivat potilaiden oireet sietämättömiksi tai hyvin suuriksi hieman harvemmin (49,3 %) ja vähäisiksi hieman useammin (10,8 %) (n = 296).

Kun verrattiin potilaan kokemaa haittaa ja hammaslääkärin kirjaamaa tulosyytä, voitiin todeta, että oireiden aiheuttama haitta koettiin yleisimmin sietämättömäksi säryn (46,4 %) ja hampaanpoiston jälkitilojen (60,0 %) yhteydessä. Lohkeamien kohdalla potilaiden kokema haitta oli vähäisempi, ja turvotusten yhteydessä haitta-arviot jakautuivat melko tasaisesti sietämättömän, hyvin suuren ja kohtalaisen välille. Traumatapauksissa yksikään potilas ei kokenut vaivansa olevan sietämätön (n = 235) (taulukko 3).

75,0 % potilaista ilmoitti vaivansa alkaneen samana päivänä ja 21,7 % 2–3 päivää ennen yhteydenottoa päivystyspisteeseen (n = 304).

Hammaslääkärien arvioiden mukaan 88,7 %:lle potilaista tuli antaa päivystyksellinen hoito 1–3 päivän sisällä (n = 293) (kuvio 2). Heidän mukaansa ensiapuhoidon kriteerit täyttyivät selvästi 89,6 %:lla potilaista (n = 297). Muun hammashoidon tarve arvioitiin kohtalaiseksi tai suureksi 48,3 %:lla potilaista (n = 292).

Hammaslääkärien arvioiden perusteella vajaa puolet potilaista (45,8 %) tarvitsi jatkohoitoajan kolmen viikon sisällä (n = 212). Viidennes (20,6 %) ei arvioiden mukaan tarvinnut jatkohoitoa, ja yhden jatkokäynnin tarvitsi 17,4 %. Viimeksi mainituissa tapauksissa tarve liittyi useimmiten lopulliseen paikkaukseen. Runsaalla kolmasosalla potilaista (38,5 %) jatkohoitokäyntien määräksi arvioitiin 2–3 käyntiä, ja tällöin oli useimmiten kyse juurihoidon saattamisesta loppuun (n = 265).

Pohdinta

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida virka-ajan ulkopuolisen hammashoitopäivystyksen tarvetta ja toimivuutta ajankohtana, jolloin pääkaupunkiseudun kuntien päivystysyhteistyö oli vielä tuoretta. Sekä potilaat että päivystyksen henkilöstö suhtautuivat tutkimukseen myönteisesti, ja osallistumisaktiivisuus oli hyvä. Jonkin verran potilaita tosin jäi selvityksen ulkopuolelle mm. kielitaitoon liittyvistä syistä. Tutkimus osoitti, että virka-ajan ulkopuolella toimivalle päivystykselle on kova kysyntä ja tarve pääkaupunkiseudulla. Myös hoidon kiireellisyys osoittautui suuremmaksi virka-ajan ulkopuolella kuin virka-aikana (4).

Haartmanin hammashoitopäivystyksessä mukana olevissa kunnissa on yhteensä noin 1,1 miljoonaa asukasta, ja hoidontarvetta esiintyy runsaasti iltaisin ja viikonloppuisin. Haartmanin päivystys sijaitsee keskeisellä paikalla, mutta osa palvelujen käyttäjistä koki sen olevan itsensä kannalta liian kaukana. Tähän viittaa myös se, että suurin osa potilaista tuli Helsingistä ja Espoosta. Tutkimusajanjakson aikana päivystyksessä ei käynyt yhtään potilasta Kauniaisista.

Potilaiden sisäänottokriteerit on määritelty tarkkaan päivystyksen kehittämistyöryhmissä, ja niitä muokataan jatkuvasti uuden tiedon perusteella. Kriteerien täyttymistä yksittäisen potilaan kohdalla arvioivat koulutetut hammashoitajat siinä vaiheessa, kun potilas varaa aikaa päivystykseen. Lähes kaikilla tähän tutkimukseen osallistuneista potilaista kriteerit täyttyivät myös hoitavien hammaslääkärien arvioiden perusteella, mikä kertoo ajanvaraushenkilökunnan ammattitaidosta. Hammaslääkärit arvioivat myös, että lähes 90 %:lle tutkimuksessa mukana olleista potilaista tuli antaa hoito välittömästi ja melkein kaikille korkeintaan kolmen viikon sisällä. Näin ollen tässä tutkimuksessa ei pystytty todentamaan hammashoitohenkilökunnan usein esittämää epäilyä siitä, että potilaat käyttävät päivystyspalveluita väärin päästäkseen nopeammin hoitoon. Tosin muutama potilas ilmoitti oireekseen turvotuksen, jota hoitava hammaslääkäri ei pystynyt toteamaan; on kuitenkin mahdollista, että potilas todella koki kärsivänsä turvotuksesta, vaikka selvää turvotusta ei ulospäin näkynytkään. Kaiken kaikkiaan potilaat kokivat vaivojensa ja oireittensa haitta-asteen suuremmaksi kuin hammaslääkärit sen arvioivat. Kipu ja oireiden aiheuttamat hankaluudet jokapäiväisessä elämässä ovat subjektiivisia kokemuksia, ja niillä on suora vaikutus koettuun elämänlaatuun. Hammaslääkärit katsovat asiaa eri perspektiivistä ja vertaavat yksittäisiä potilaita muihin hoitamiinsa potilaisiin, ja näin hammaslääkärin arvio pienempien vaivojen haitta-asteesta jää usein selvästi alhaisemmaksi kuin potilaan oma arvio. Potilas, joka käy hammashoidossa kerran 1–2 vuodessa, saattaa kokea pienenkin suussaan tuntuvan hankauksen tai jomotuksen elämää hankaloittavaksi ja sen aiheuttaman haitan näin ollen suureksi.

Edellisen, vuonna 2011 julkaistun tutkimuksemme mukaan (5) 34,6 % päivystyspotilaista ei tarvinnut jatkohoitoa, kun vastaava luku tässä tutkimuksessa oli ainoastaan 20,8 %. Tämä voi merkitä joko sitä, että hoitoon tulee virka-ajan ulkopuolella aiempaa vaikeampia tapauksia, tai sitä, että aiemmin hoidot vietiin virka-aikana tapahtuneilla päivystyskäynneillä pidemmälle kuin nykyisin. Vuonna 2011 julkaistu tutkimus koski Ruskeasuon virka-aikana toimivaa päivystystä, ja siellä käytäntönä oli, että esimerkiksi pienet paikkaustoimenpiteet tehtiin heti valmiiksi. Haartmanin hammaspäivystyksessä taas tehdään ensiapuna ainoastaan väliaikainen paikkaus. Käytäntöjen ero johtuu siitä, että yhden potilaan hoitoon käytettävissä oleva aika on erilainen: Haartmanin virka-ajan ulkopuolinen päivystys kattaa alueellisesti viisi kuntaa ja noin miljoona asukasta, ja sitä hoitaa kolme hammaslääkäri–hammashoitaja-työparia.

Ehkä hieman yllättävä, mutta huomionarvoinen löydös oli se, että hyvin suurella osalla päivystyspotilaista edellisestä hoitokäynnistä oli kulunut melko lyhyt aika. Lisäksi lähes kahdella kolmasosalla edellinenkin käynti oli ollut päivystyskäynti. Jonot aikuisten kiireettömään hammashoitoon ovat olleet pääkaupunkiseudun terveyskeskuksissa pitkät, ja vuosien 2001–2002 hammashoitouudistus toi terveyskeskuksiin runsaasti sellaisia kävijöitä, jotka eivät luultavasti koskaan ole olleet säännöllisen hoidon piirissä. Esimerkiksi vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan Espoon terveyskeskuksen hammashoitopalvelujen suurkuluttajista osa käytti – ja sai – useiden vuosien aikana vain päivystysluonteista hammashoitoa (11). Toinen mahdollinen selitys liittyy hoitokäytäntöihin. Hampaat, joissa on syviä täytteitä, alkavat usein oireilla. Aikaisemmassa päivystystutkimuksessamme (5) todettiin, että noin 50 % hampaista, jotka on hoidettu kattamalla pulpa, päätyy vuoden sisällä juurihoitoon. Ruotsin aikuishammashoidon käypä hoito -suosituksissa suhtaudutaan pulpan kattamiseen hyvin kriittisesti (12), ja syvän karieksen hoitolinjaukset ovat muuttuneet muuallakin (13). Tämä tosiasia tulee jokaisen päivystystyötä tekevän hammaslääkärin ottaa huomioon tehdessään hoitopäätöksiä.

Tämä tutkimus osoitti, että virka-ajan ulkopuolella toimivalle päivystykselle on selkeä kysyntä. Kiireettömän hoidon hoitokäytännöillä ja -päätöksillä on suora vaikutus päivystyshoidon tarpeeseen ja kysyntään. Suun terveydenhuollon ammattilaisten tuleekin kaikin tavoin pyrkiä edistämään kestäviä hoitoratkaisuja. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että myös jatkoseuranta on tarpeen. Myös päivystystoiminnan hoitoketjua tulee jatkossakin kehittää ja pyrkiä kohti uudenlaisia toteuttamistapoja.

Use of emergency dental services organized by five municipalities in the capital region

In Finland, the Public Dental Service (PDS) organizes emergency dental services for all inhabitants in their uptake-areas, including after office hours. In 2009, five municipalities in the capital region (population about 1.1 million) started a joint emergency clinic in Haartman Hospital in Helsinki with opening hours from 4 p.m to 9 p.m. at weeknights and from 9 a.m. to 9 p.m. at weekends. Use of the emergency services, reasons for visits and the fulfillment of the emergency care criteria were studied during a two week period in May 2010; all visitors were asked to complete a questionnaire. Dentists on duty completed another questionnaire. There were 365 participating patients; 82% were working-aged and half came from Helsinki. The most common reason for an emergency visit was dental pain (63%) and most patients (59%) considered it to be unbearable. Symptoms had usually started the same day (75%) or 2–3 days earlier (22%). More than half (56%) had had a dental visit during the previous three months and 63% of the visitors claimed that even this visit had been an emergency visit. Half (48%) of the patients had a great need for treatment, apart from the emergency. Altogether, in 90% of the cases, the criteria for an emergency visit were fulfilled.

This study confirms that there is a great need for out-of-hours emergency dental services in the Helsinki region.

Kirjallisuus

1. Terveydenhuoltolaki kiireellisen hoidon järjestämisestä (1326/2010), § 50 (2016/1516).
2. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (652/2013). Astui voimaan 1.1.2015.
3. Widström E, Pietilä I, Nilsson B. Diagnosis and treatment of dental emergencies in two Finnish cities. Community Dent Health 1990; 7(2): 173–8.
4. Turunen S, Widström E, Helenius P. Arkipäivystykseen ei hakeuduta suotta. Suom Hammaslääkäril 2008; 15(9): 20–6.
5. Helkamaa T, Turunen S, Widström E. Kiireellisen hammashoitojakson sisältö. Suom Hammaslääkäril 2011; 18(5): 20–6.
6. Okunseri C, Okunseri E, Fischer M, Sadeghi S, Xiang Q, Szabo A. Nontraumatic dental condition-related visit to emergency departments on weekdays, weekends and night hours: findings from the National Hospital Ambulatory Medical Care survey. Clin Cosmet Investig Dent 2013; 5: 69–76.

7. Lee HH, Lewis CW, Saltzman B, Starks H. Visiting the Emergency Department for Dental Problems: Trends in Utilization, 2001 to 2008. Am J Public Health 2012; 102(11): 77–83.
8. Krystle S, Kendall K, Ernest M. Emergency Department Visits for Dental-Related Conditions, 2009. Healthcare cost and utilization project 2012; 14: 1–12. Statistical Brief 143.
9. Lewis C, Lynch H, Jonhnston B. Dental complaints in emergency departments: a national perspective. Ann Emerg Med 2003; 42(1): 93–9.
10. Anderson R. Patient expectations of emergency dental services: a qualitative interview study. Br Dent J 2004; 197(6): 331–4.
11. Nihtilä A. Heavy Use of Oral Health Services. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2014.
12. Socialstyrelsen. Nationella riktlinjer för vuxentandvård 2011.
[https://www.socialstyrelsen.se/Lists/Artikelkatalog/Attachments/18313/20.... Haettu 20.12.2015.

13. Stangvaltaite L. The “deep caries” challenge. Prevalence and management of deep carious lesions in Northern Norway. Väitöskirja. Tromssa: The Arctic University of Norway; 2015. [http://munin.uit.no/handle/10037/8295]. Haettu 20.12.2015.


Kirjoittajat

Tessa Sandelin, HLL, LL, erikoistuva hml
Helsingin kaupunki, HUS suu- ja leukasairauksien klinikka
Tessa.helkamaa@helsinki.fi


Seppo Turunen
, HLL, EHL, ylihammaslääkäri
Helsingin kaupunki, sosiaali- ja terveysvirasto


Miia Seppälä
, HLK
Helsingin yliopisto, Hammaslääketieteen laitos


Eeva Widström
, HLT, YTK, EHL, professori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL

Kuvagalleria