Hammaslääkäri

Keskiviikko 18.07.2018

Multidetector Computed Tomography of Facial Trauma

Elina Peltola
LL, HLL (väit.)

VASTAVÄITTÄJÄ
Roberto Blanco Sequeiros,
dosentti, TYKS

KUSTOS
Taina Autti, professori
Helsingin yliopisto

ESITARKASTAJAT
Sisko Huumonen, professori
Itä-Suomen yliopisto

Tero Soukka, dosentti
TYKS

OHJAAJAT
Mika Koivikko, dosentti
HUS

Seppo Koskinen, professori
Karolinska sjukhuset, Tukholma, Ruotsi

Verkkojulkaisun osoite:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4162-0

Väitöskirja tarkastettiin 20.4.2018 Helsingin yliopistossa.

Uutta tietoa kasvomurtumista ja niiden kuvantamisesta

Kasvomurtumat ovat maailmanlaajuisesti yleisiä vammoja. Ne syntyvät usein kaatumisen, putoamisen, moottoriajoneuvo-onnettomuuden tai väkivallan seurauksena.

Tämän väitöstyön tarkoituksena oli selvittää näitä kasvovammalöydöksiä monileiketietokonetomografiatutkimuksen avulla.

Osatöitä I–IV varten kävimme läpi 62 kuukauden ajalta Töölön sairaalassa suoritettujen kasvojen monileiketietokonetomografiakuvausten lähetetekstit, ja tapaukset lajiteltiin ryhmiin vammamekanismin perusteella. Kuvauksista oli tehty 155 putoamisen, 500 kaatumisen, 727 väkivallan ja 374 moottoriajoneuvo-onnettomuuden aiheuttaneen kasvomurtumaepäilyn vuoksi.

Digitaaliseen kuva-arkistoon tallennetut kuvat tulkittiin niissä esiintyvien murtumien havaitsemiseksi. Murtumat jaoteltiin ryhmiin niiden sijainnin perusteella ja luokiteltiin vielä eri alatyyppeihin. Nenän sivuonteloiden effuusiot kirjattiin ylös. Lisäksi huomioitiin potilaiden ikä, sukupuoli sekä tarkempi vammamekanismi.

Kaikissa tutkimissamme murtumaryhmissä enemmistö potilaista oli miehiä; ero naisiin oli pienin kaatumistapaturmissa ja suurin putoamistapaturmissa. Putoamisten yhteydessä todettiin, että nenämurtumat ja zygomakaaren murtumat olivat harvoin yksittäisiä löydöksiä, sillä useimmiten ne viittasivat vakavampaan murtumaan. Putoamiskorkeus ei myöskään yksinään määrittänyt vammojen todennäköisyyttä.

Kaatumistapauksissa yleisin murtumatyyppi oli zygomakompleksin murtuma, kun taas väkivallan seurauksena syntyi yleensä nenän ja orbitan murtumia.

Moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa Le Fort -murtumat, frontaaliluun murtumat ja zygomakaaren murtumat eivät koskaan esiintyneet yksittäisinä, vaan murtumia oli aina useampia.

Havaitsimme, että Le Fort -murtumat olivat usein epäsymmetrisiä tai toispuoleisia. Lisäksi totesimme, että vaikka nenän sivuonteloiden effuusioiden tarkastelu on hyvä apu murtumien havaitsemisessa, se saattaa kuitenkin olla epäluotettavampi keino kuin aiemmin on ajateltu.

Kasvomurtumien kuvantaminen leikkauksen jälkeen on aiemmin ollut melko haastavaa metallin aiheuttaman artefaktan vuoksi.

Väitöskirjan osatyössä V vertasimme fantomia kuvaamalla, miten hyvin eri tietokonetomografialaitteet ja kuvausprotokollat soveltuvat kasvomurtumien postoperatiiviseen kuvantamiseen.

Osoittautui, että kartiokeilatietokonetomografia ei ole postoperatiiviseen kuvantamiseen optimaalinen. Sen sijaan monileiketietokonetomografia, jossa on ASiR (adaptive statistical iterative reconstruction) -ominaisuus, tuottaa nopeasti hyvälaatuista kuvaa ja soveltuu hyvin kasvovammojen postoperatiiviseen kuvantamiseen.

Väitökseen johtaneet tutkimukset on tehty HUSissa sekä Helsingin yliopistossa.