Hammaslääkäri

Maanantai 17.06.2019

Väitös: Toimintahaittaluokittelulla kohti yksilöllisempää TMD-kivun hoitoa

Purentaelimistön toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) ovat yleisiä kasvojen alueen kiputiloja, joiden diagnostiikka ja hoito on haastavaa. Valtaosa TMD-potilaista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Psykososiaalisten tekijöiden tiedetään vaikuttavan kivun kroonistumiseen ja hoitovasteeseen, minkä vuoksi nämä tekijät on tarpeen huomioida diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa.

Tämän poikkileikkaustutkimuksen tavoitteena oli ryhmitellä perusterveydenhuollon TMD-kipupotilaat käyttäen kipuun liittyvää toimintahaittaluokitusta ja tutkia näin muodostuneiden alaryhmien psykososiaalisia ja yleisterveydellisiä eroja. Tutkimukseen kuului myös systemaattinen, laadullinen kirjallisuuskatsaus, jossa arvioitiin potilaiden psykososiaalisten ominaisuuksien perusteella räätälöityjen hoitojen vaikuttavuutta.

Tähän väitöskirjatutkimukseen rekrytoitiin kaikki TMD-kipuoireiden takia hoitoon hakeutuneet Vantaan perusterveydenhuollon potilaat puolentoista vuoden aikana (n = 399). Potilaiden TMD-kivun haitta-aste määritettiin Graded Chronic Pain Scale (GCPS) -kyselyn perusteella. GCPS sisältää kysymyksiä, joissa potilaat arvioivat kivun voimakkuutta, kivun aiheuttamia toiminnan rajoitteita ja toimintarajoitteisten päivien lukumäärää. Kyselystä saatujen toimintahaittapisteiden perusteella kukin potilas luokiteltiin johonkin kolmesta eri toimintahaittaluokasta.  TMD-kipuun liittyviä psykososiaalisia tekijöitä mitattiin Research Diagnostic Criteria for TMD (RDC/TMD) Axis II -instrumenteilla sekä muilla validoiduilla kyselyillä. Tutkimuksessa kartoitettiin myös muiden kipujen ja yleisterveydellisten diagnoosien esiintyvyyttä ja potilaiden elämänlaatua.

Potilaat jakautuivat toimintahaitan osalta kolmeen kliinisesti käyttökelpoiseen ryhmään: ei haittaa (61 %), lievää haittaa (27 %) ja huomattavaa haittaa (12 %) kokevat. Ne potilaat, jotka eivät kokeneet lainkaan toimintahaittaa, olivat psykososiaalisesti toimintakykyisiä ja raportoivat muita vähemmän kipuja ja yleissairauksia. He myös raportoivat elämänlaatunsa paremmaksi kuin huomattavaa haittaa kokevat potilaat. Lievää haittaa kokevat potilaat muodostivat edellä mainittujen löydösten suhteen keskitason ryhmän.

TMD-kivun räätälöityjä hoitoja käsittelevän kirjallisuuskatsauksen perusteella voitiin todeta, että hoitojen räätälöinnin tehosta on jonkin verran näyttöä. Lievää toimintahaittaa kokevat potilaat pärjäävät usein pelkällä neuvonnalla ja omahoidolla, kun taas huomattavaa toimintahaittaa kokevat tarvitsevat moniammatillisia hoitomuotoja ja hyötyvät enemmän kognitiivisesta, käyttäytymismuutoksiin tähtäävästä hoidosta kuin tavanomaisesta hoidosta.

Tämä Vantaan kaupungin suun terveydenhuollossa sekä Itä-Suomen ja Turun yliopistoissa tehty väitöskirjatutkimus osoittaa, että toimintahaitan määrityksessä käytetty yksinkertainen, helppokäyttöinen GCPS-mittari soveltuu hyvin perusterveydenhuollon TMD-potilaiden seulontamenetelmäksi. Se saattaakin tulevaisuudessa olla yksi työkalu, kun kehitetään kustannustehokkaita, tarkoin kohdennettuja räätälöityjä hoitoja.

Ulla Kotiranta
HLL (väit.)
ulla.kotiranta@uef.fi

Väitöskirja tarkastettiin 2.9.2016 Itä-Suomen yliopistossa.

VASTAVÄITTÄJÄ
Jari Ahlberg, dosentti, Helsingin yliopisto

KUSTOS
Kirsi Sipilä, professori, Itä-Suomen yliopisto

ESITARKASTAJAT
Marja Mikkelsson, professori, Tampereen yliopisto
Daniele Manfredini, professori, University of Padova

OHJAAJAT
Kirsi Sipilä, professori, Itä-Suomen yliopisto
Heli Forssell, dosentti, Turun yliopisto

Temporomandibular disorder patients in primary care: Subtyping patients based on pain-related disability – a step towards individualized treatment