Hammaslääkäri

Sunnuntai 19.05.2019

Aftojen etiologiassa ja hoidossa on vielä mustia aukkoja

hmlp2018_saara_kantola_5290.jpg

Kun Saara Kantola on maininnut aftat aiemmissa esityksissään, näkemyksensä niiden hoidosta ovat intoutuneet kertomaan niin hammaslääkärit, farmaseutit, proviisorit kuin lääkäritkin. Tämä motivoi häntä ottamaan tarkemmin selvää aiheeseen liittyvästä tutkimusnäytöstä. (Kuva: Ismo Henttonen)

Aftoja esiintyy noin 20 %:lla väestöstä. Niiden etiologia on epäselvä, ja aiheuttaja vaihtelee yksilöittäin, sanoo suupatologian erikoishammaslääkäri, HLT Saara Kantola Oulun yliopistollisesta sairaalasta.

Aftojen syntymiselle voivat altistaa allergiat, geneettinen alttius, hematologiset poikkeavuudet, hormonaaliset, immunologiset tai tulehdukselliset tekijät, puutos-tilat, tupakoinnin lopettaminen, stressi tai trauma.

Aftojen taustalla vaikuttaa olevan T-soluvälitteinen immunologinen reaktio, joka syntyy, kun suussa on voimakkaasti antigeeninen stimulus, limakalvoeste pettää tai immuunijärjestelmässä on poikkeavuutta, mistä seuraa epänormaali vaste normaalisti suussa esiintyvälle antigeenille.

Antigeenisena stimuluksena voivat toimia esimerkiksi hammastahnojen sisältämä natriumlauryylisulfaatti, monet systeemiset lääkkeet, esimerkiksi tulehduskipulääkkeet ja beetasalpaajat, mikrobiologiset tekijät ja monet ruuat sekä niiden maku- ja säilöntäaineet.

Anamneesissa selvitetään missä, milloin ja kuinka kauan aftoja ilmenee ja huomioidaan mahdollisen trauman sekä käytettyjen lääkkeiden ja ruoka-aineiden yhteys aftoihin.
Myös yleisterveydestä tehdään tarkka anamneesi. Erityisesti huomioidaan mahan oireet, laihtuminen, anemiaan liittyvät oireet, limakalvojen ja ihon oireet ja stressi. Kliinisessä tutkimuksessa varmistetaan, että kyseessä ovat nimenomaan aftat.

Ensisijaisena toimenpiteenä pyritään eliminoimaan altistavat tekijät, esimerkiksi vaihdetaan hammastahna sellaiseen, joka ei sisällä natriumlauryylisulfaattia.

– Aftoihin ei ole selkeää hoitoprotokollaa. Tieteellistä näyttöä aftojen lääkehoidosta on hyvin vähän, Kantola mainitsee.

Apteekissa myytävillä itsehoitotuotteilla voidaan luoda aftan päälle suojaava kalvo, joka nopeuttaa paranemista. Toiset lääkkeet polttavat aftan pois kertakäsittelyllä. Myös kortikosteroidipohjaisia käsikauppalääkkeitä löytyy, ja välitöntä apua kipuun voi saada laserhoidosta (low level laser therapy, LLLT).

Hammaslääkäri voi määrätä hankaliin aftoihin klooriheksidiini-, kortikosteroidi- tai tetrasykliinipurskutetta käytettäväksi muutaman vuorokauden kuureina. Näitä hoitoja ei suositella alle 12-vuotiaille. Vaste hoitoihin vaihtelee yksilöittäin paljon, ja toistuvat kuurit aiheuttavat haittoja.

– Jos hoidosta ei ole apua, sitä ei pidä käyttää, Kantola huomauttaa.

Yksittäinen afta ei edellytä jatkotutkimuksia, mutta toistuvasti aftoista kärsivältä potilaalta on syytä tutkia perusverenkuva sekä poissulkea anemia. Lisäksi tutkitaan seerumin keliakiavasta-aineet sekä suolisto-oireiselta potilaalta myös ulosteen kalprotektiini. Neutrofiilit tutkitaan sellaisella hetkellä, kun potilaalla on aftoja suussa.

Aftojen esiintyminen voi viitata eräisiin systeemisiin sairauksiin, kuten keliakiaan, tulehduksellisiin suolisto-sairauksiin, Behçetin tautiin, sykliseen
neutropeniaan, puutostiloihin, immuunipuutokseen tai harvinaisiin oireyhtymiin. 

Lähde: HLT, EHL Saara Kantolan esitys Aftat ja niiden hoito. Hammaslääkäripäivät 24.11.2018.