Ruotsalaistutkimuksen mukaan vaikeasti hoidettavan karieksen syynä voi olla aggressiivinen S. mutans -bakteerin muoto. Ärhäköillä bakteerien B-tyypin variaatioilla on kyky tarrata paremmin hampaan pintaan ja ohittaa syljen puolustus. Korkean kariesriskin potilaille voisi olla selkeää hyötyä S. mutans -bakteerin luokittelusta ja tehostetusta ehkäisevästä hoidosta.
Ruotsissa lasten karieksen hoito on ollut tuloksellista, mutta pienellä ryhmällä ruotsalaislapsia karies näytti ryöpsähtävän käsistä hyvistä omahoito-ohjeista huolimatta. Ruotsalaistutkijat lähtivätkin selvittämään, mikä tai mitkä tekijät itse S. mutans -bakteerissa vaikuttavat karieksen rajuun etenemiseen. Tutkimuksessa oli mukana 452 lasta, joiden syljen koostumusta analysoitiin 12-vuotiaana ja tuloksia peilattiin kariestilanteeseen. Seuranta tehtiin viiden vuoden päästä lasten ollessa 17-vuotiaita.
Tutkijat pystyivät osoittamaan, että S. mutans -bakteerilla on eri alatyyppejä (A, B ja C), jotka voidaan luokitella kariogeenisyyden mukaan. Näistä B-tyypin bakteerien variaatiot näyttivät aiheuttavan erityisen herkästi kariesta. Kariogeenisyysasteen taustalla ovat adhesiinit, joilla on kyky kiinnittää mikrobit solujen pintaan – tässä tapauksessa DMBT1:een. Tutkijat havaitsivat, että etenkin adhesiini SpaP B ja myös kollageeni Cnm helpottivat bakteerien kiinnittymistä ja rajoittivat syljen puolustusmekanismeja.
Tutkijoiden mukaan hammaslääkärien olisi tärkeä huomioida, ettei huono kariestilanne johdu aina ainoastaan ruoka- ja suunhoitotottumuksista, vaan taustalla voivat olla erityisen aggressiiviset bakteerit. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että joillakin lapsilla syljen immuunipuolustus saattoi olla puutteellista geneettisistä syitä, mikä osaltaan lisäsi kariesalttiutta. Edelleen tietyt S. mutans -bakteerissa olevat proteiinit saattoivat lisätä karieksen lisäksi myös endokardiitin ja aivoverenvuodon riskiä pitkällä aikavälillä.
Koska S. mutansin alaluokkien ja lasten geneettisen taakan tutkiminen on mahdollista, tutkijat näkevät, että myös uusien yksilöllisten hoitojen kehittämiseen avautuu mahdollisuuksia. Ruotsalainen tutkijaryhmä on kehittämässä uudenlaisia ehkäisevän hoidon keinoja korkean riskin potilaille: rokotteita ja passiivista immunoterapiaa, joiden avulla voitaisiin eliminoida aggressiiviset bakteerityypit. Hoito haluttaisiin ajoittaa nimenomaan mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen, jolloin kariesvaurioita ei ole vielä päässyt syntymään tai ne ovat mahdollisimman pieniä.
Lähde: Esberg A, Sheng N, Mårell L, Claesson R, Persson K, Borén T, Strömberg N. Streptococcus Mutans Adhesin Biotypes that Match and Predict Individual Caries Development. EBioMedicine. 2017; 24: 205–215.