Hammaslääkäri

Lauantai 16.02.2019

Ennusta, minne lapsen purenta on matkalla

Lapsen purentaa seuratessa hammaslääkärin on oltava ennakoija ja ennustaja. Joidenkin purentaongelmien kuntoutukseen on oma varhainen aikaikkunansa, jolloin päästään kevyemmällä ja kustannustehokkaalla hoidolla. Aina on hyvä muistaa, että kasvuiässä tehdyt ratkaisut vaikuttavat myös tuleviin hoitolinjoihin.

Lähtökohtana on, että lasten purentakehitystä ohjataan yksinkertaisilla oikomislaitteilla niin, että raskaita, hampaiden reikiintymisriskiä lisääviä kiinteäkojehoitoja sekä leukakirurgisia hoitoja tulisi mahdollisimman harvalle. Kasvavien lasten luustoperäisiä purentavirheitä voidaan korjata mm. ohjaamalla leukojen kasvua, säätelemällä hampaiden puhkeamista ja opettamalla pois tavoista (esim. tutti, peukalo), jotka ovat epäedullisia purennan kehitykselle.

HLT, EHL Marja Riitta Perkiömäen mukaan suurimpana haasteena on oikea-aikainen purennan kehitykseen puuttuminen. Lasten hampaiston kehittymisen tunteminen ja yksilöllinen kasvunseuranta ovatkin tärkeitä. Osa lapsista on varhaisia kasvajia, joilla ei välttämättä tule selkeää kasvuspurttimuutosta kasvukäyrään.
– Ei riitä, että status kirjataan, vaan hammaslääkärin tulisi ennakoida uusien hampaiden puhkeamista ja leukojen kasvua.

Kliinisen tarkastuksen yhteydessä kannattaa katsoa myös lapsen profiilia. Suora profiili paljastaa luustoperäisesti pienen yläleuan vs. suuren alaleuan, huulipoimu muistuttaa luustoperäisestä syväpurennasta ja porras ylä- ja alaleuan välillä pienestä alaleuasta.

Jo maitohammasvaiheessa hoidetaan yleensä sivualueen risti- ja saksipurennat, ja etualueen risti- ja kärkipurennat otetaan seurantaan tarvittavan hoidon ajoittamiseksi heti pysyvien etuhampaiden vaihtuessa. Lisäksi tarkastuslistalla ovat toiminnalliset tekijät.
– Kolmivuotiaalla tulisi olla täysi maitohampaisto suussa. Jos 5-vuotiaalla maitoviitoset eivät ole purennassa niin kyseessä ei ole viivästynyt puhkeaminen, vaan ankyloosi. Ankyloituneen maitoviitosen poiston viivästyminen häiritsee viereisten hampaiden (tai niiden aiheiden) puhkeamista ja vaikuttaa hammaskaaren muotoon.

Ensimmäisessä vaihduntavaiheessa seurataan purentavirheiden lisäksi, onko hammaskaarilla riittävästi tilaa kaikille pysyville hampaille.  
– Tilavarauksen teko ajoissa on tärkeää! Muun muassa yläkakkoset voivat puhjeta tilanpuutteen takia helposti suulaen puolelle ristipurentaan.
Ensimmäisen ja toisen vaihduntavaiheen välissä on seurattava pysyvien kulmahampaiden puhkeamista palpoimalla ja tarvittaessa röntgenkuvin.
– On tiedettävä, missä kulmahampaat ovat ja minne ne ovat menossa.

Tappi- tai puuttuvat kakkoset sekä suvussa esiintyneet kulmahampaiden puhkeamishäiriöt ovat merkkejä suurentuneesta riskistä. Suulaen puolelle harhautuneet pysyvät yläkulmahampaat saadaan usein ohjattua oikeille paikoilleen riittävän ajoissa tehdyillä maitokulmahampaiden poistoilla. Huulenpuolella puhkeamisreitiltään mesiaalisesti harhautuneet yläkulmahampaat taas on tunnistettava ja hoidettava ajoissa, koska ne saattavat vaurioittaa pysyvien yläetuhampaiden juuria. Alakulmahampaiden puhkeamishäiriöt ovat harvinaisempia, mutta niitäkin on syytä seurata.

Toisessa vaihduntavaiheessa poimitaan hoitoon loput purentavirheet, ja kiinnitetään huomiota pysyvien viitosten ja seiskojen puhkeamiseen. Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää käyttää hyväksi kasvu-spurtti pienen, takana olevan alaleuan ja syväpurennan ortodonttisessa korjaamiseksi.

Pienten lasten hammastarkastukset hoitaa usein suuhygienisti, jonka tulisi huomata heikotkin merkit, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti purennan kehitykseen. Vastuun diagnoosista kantaa kuitenkin hammaslääkäri. Tämä edellyttääkin toimivaa yhteistyötä työpaikoilla – joko yleishammaslääkärin ”hihasta nykäisy” -konsultointia lähetettä tehtäessä tai ortodontian erikoishammaslääkärin tekemää seulontaa.

Lähde: HLT, EHL Marja Riitta Perkiömäen luento Kuka ohjataan oikojalle? TKHLY:n kesäluentopäivät 10.6.2016.