Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa suuontelon ja nielun syöpien määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Yleisimpiä suun ja nielun syöpiä on kielisyöpä: vuonna 2015 Suomessa todettiin 147 uutta kielisyöpää.
Kielisyövällä tarkoitetaan kielen ns. liikkuvan osan eli kahden etummaisen kolmanneksen syöpää.
Diagnostiikan ja hoitojen kehittymisestä huolimatta kielisyövän ennuste on huono: 30–40 prosenttia potilaista menehtyy tautiin viidessä vuodessa.
Ennusteeseen vaikuttaa suuresti taudin levinneisyys diagnoosivaiheessa. Diagnoosi viivästyy usein siksi, että alkuvaiheessa kielisyöpä on yleensä vähäoireinen.
Kaulan etäpesäke todettiin suomalaisessa aineistossa joka neljännellä kielisyöpäpotilaalla jo hoitoon tullessa. Kaulan etäpesäkkeet pienentävät potilaan 5-vuotiselossaoloennusteen noin puoleen ja kasvainkudoksen kasvu imu-solmukkeen kapselin ulkopuolelle peräti neljäsosaan.
Hammaslääkärit ovat luonnollisesti avainasemassa siinä, että suun tai nielun alueen syöpä havaitaan ajoissa.
– Hammaslääkärit voisivat vielä nykyistä herkemmin reagoida kaikenlaisiin havaitsemiinsa suumuutoksiin ja ottaa useammin biopsian, toteaa EHL, dosentti Jaana Hagström.
– Etenkin silloin, kun muutos sijaitsee kielen lateraalireunalla tai ventraalipinnalla eikä parane muutamassa viikossa mahdollisten ärsykkeiden poistamisen jälkeen, pitäisi hälytyskellojen soida.
Tavallisesti kielisyöpään viittaava muutos on helppo havaita katsomalla potilaan suuhun ja tarkastamalla kieli eri puolilta. Jos kielessä näkyy parantumaton haavauma, eksofyyttinen muutos tai muu limakalvomuutos, pitää siitä ottaa koepala. Jos muutos vaikuttaa hyvänlaatuiselta, sen paraneminen on varmistettava 2–3 viikon kuluttua. Myös etäpesäkettä edustava kyhmy kaulalla voi olla kielisyövän ensimmäinen oire.
Kudosnäyte on helppo ottaa paikallispuudutuksessa stanssilla. Stanssinäytteen laatu on yleensä parempi kuin veitsellä otetun näytteen – etenkin, jos biopsian ottaja ei ole rutinoitunut.
Lisäksi syöpätapauksissa varsinaisen leikkaushoidon toteuttaminen on helpompaa, jos syövän reuna-alueeseen ei ole koskettu.
Kielisyöpää hoidetaan pääasiassa poistamalla kasvain ja tarvittaessa kaulan alueen imusolmukkeet kirurgisesti. Varhaisvaiheen taudin poistosta ei yleensä aiheudu potilaalle merkittävää haittaa, ja taudin ennuste on usein hyvä.
Edenneeseen tautiin annetaan leikkauksen jälkeen (kemo)sädehoito. Pidemmällä aikavälillä sekä laaja leikkaus että sen jälkeinen sädehoito vaikeuttavat usein puhumista ja nielemistä.
Laajempien kasvainten poiston jälkeen tarvitaan paikallisia tai vapaita kudossiirteitä. Joskus kasvain on niin suuri, että kieli joudutaan poistamaan kokonaan tai lähes kokonaan. Tällöin potilaan ravinnonsaanti tapahtuu käytännössä pysyvästi mahalaukkuavanteen (PEG) kautta, ja selviämisennuste on huono.
Toisinaan tauti on jo toteamisvaiheessa edennyt niin pitkälle, ettei parantava hoito ole mahdollista. Tällöin on keskityttävä taudin etenemistä jarruttavaan solunsalpaajahoitoon ja potilaan tukemiseen henkisesti.
Suurin osa kielisyövän uusiutumisista tapahtuu kahden vuoden kuluessa. Tauti katsotaan parantuneeksi, ellei se uusiudu viidessä vuodessa.
Kaikkien suun ja nielun alueen syöpien tärkeimmät riskitekijät ovat tupakkatuotteiden ja alkoholin runsas käyttö. Niiden yhteiskäyttö lisää riskiä annoksesta riippuen 1,6–8-kertaiseksi. Jos alkoholin ja tupakan käyttö jatkuu kielisyöpädiagnoosin jälkeen, lisääntyy sekä taudin uusiutumisen että toisen syövän ilmaantumisen riski.
On laskettu, että länsimaissa jopa 75 % suun alueen syövistä voitaisiin ehkäistä elintapamuutoksilla, joten elintapojen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Lähteet: Mäkinen LK, Hagström J, Mäkitie A, Atula T. Kielisyöpä – varhainen toteaminen parantaa ennustetta. Duodecim 2016; 132(22): 2063–70.
EHL, dos. Jaana Hagströmin sähköpostihaastattelu.