Suun alueen kroonisten tulehdusten hoitaminen endodontian avulla pienentää paitsi sydän- ja verisuonitaudin riskiä, myös sydän- ja verisuonitaudista johtuvan kuoleman riskiä. Tämä todetaan tuoreessa suomalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin, onko hampaistoon tehdyillä juurihoidoilla yhteyttä pitkän aikavälin sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen.
Tutkimuksen aineistona oli 506 suomalaista (keski-ikä hiukan alle 60 v.), jotka osallistuivat Kuopion sydäntutkimukseen vuosina 1995–1996. Tutkituista 256:lla oli varjoainekuvauksen avulla todennettu sydäntauti, ja heille oli valittu 250 tervettä verrokkihenkilöä. Tutkituista 117 oli lähtötilanteessa hampaattomia, ja 356 hampaallisesta 160:lta löytyi radiologisessa tutkimuksessa merkkejä siitä, että heille oli tehty ainakin yksi juurihoito. Kardiologisesti terveessä verrokkiryhmässä juurihoidon merkkejä löytyi 53,6 %:lta, kun taas sydän- ja verisuonitauteja sairastavassa ryhmässä tämä luku oli vain 14,5 %.
Potilaiden kuolemat ja kuolinsyyt selvitettiin vuoden 2015 toukokuun loppuun saakka. Tutkituista kuoli yhteensä 148, joista 90 sydän- ja verisuonitauteihin liittyvistä syistä. Sydän- ja verisuonitautiperäisinä kuolemina pidettiin kaikkia kuolemia, joiden ICD-10-koodiksi oli merkitty I00–I99.
Aineistosta tehtiin tilastollista analyysia sekä poikittaisesti että pitkittäisesti: poikittaisesti analysoitiin juurihoitojen yhteyttä sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyteen ja pitkittäisesti sydän- ja verisuonitautikuolemiin. Analyysissa huomioitiin kaikki tunnetut sekoittavat tekijät: ikä, sukupuoli, tupakointi, hampaattomuus, diabetes, korkea verenpaine, kolesteroliarvot sekä henkilön tulotaso. Lisäksi selvitettiin, oliko mahdollinen yhteys riippumaton parodontiitista, jonka on todettu olevan itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Tämän ohella tarkasteltiin, onko yhteys riippumaton CRP-arvosta, joka on paitsi itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, myös toimii välittäjänä suun infektioiden vaikutuksessa sydän- ja verisuonitauteihin.
Tutkijat totesivat, että jos henkilöllä oli lähtötilanteessa vähintään 1 juurihoidettu hammas, hänellä oli 84 % pienempi todennäköisyys sairastaa sydän- ja verisuonitautia (OR = 0,16; P < 0,0001) kuin niillä hampaallisilla henkilöillä, joille ei ollut tehty juurihoitoja. Lisäksi juurihoitoja saaneilla oli 49 % matalampi riski kuolla sydän- ja verisuonitautiin kuin niillä hampaallisilla, joille ei ollut tehty juurihoitoja (HR = 0,51; P = 0,04).
Aiemman tutkimusnäytön perusteella tiedetään, että hampaattomuus on itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Tässä aineistossa hampaattomuudella ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä sydän- ja verisuonitautikuoleman riskiin, jos hampaattomia tutkittavia verrattiin niihin hampaallisiin, joilta ei löytynyt merkkejä tehdyistä juurihoidoista (HR = 1,25; P = 0,36). Hampaattomien riski sydän- ja verisuonitautikuolemaan näytti kuitenkin olevan koholla merkitsevästi silloin, kun heitä verrattiin kaikkiin hampaallisiin tutkittaviin (HR = 1,63; P = 0,04).
Kun analyysissa otettiin huomioon parodontiitin esiintyvyys ja CRP-arvot, riskisuhteet muuttuivat hiukan mutta pysyivät tilastollisesti merkitsevinä. Näyttää siis siltä, että juurihoidot vähentävät tulehdusta suussa tavalla, joka suojelee sydän- ja verisuonitaudeilta jopa riippumatta CRP:n välittävästä vaikutuksesta.
Lähde: Meurman JH, Janket SJ, Surakka M, Jackson EA, Ackerson EA, Fakhri HR. ym. Lower risk for cardiovascular mortality for patients with root filled teeth in a Finnish population. Int Endod J. Julkaistu verkossa 23.3.2017.