Hammaslääkäri

Maanantai 21.01.2019

Maakunnat valmistautuvat soteen vauhdilla – epävarmuuksista huolimatta

Alueellinen sote- ja maakuntauudistuksen valmistelu on käynyt kiivaana, vaikka uudistuksia koskevista lakiesityksistä ei ole varmuutta.

Hallituksen uudesta esityksestä sote-valinnanvapauslaiksi on tätä kirjoitettaessa vasta tihkunut tietoja.

Vaikka poliittinen päätöksenteko ja sitä myötä säädösvalmistelu on ollut poukkoilevaa lähtien sote-alueiden, itsehallintoalueiden ja nyttemmin maakuntien määrästä sekä uudistusten aikataulusta, on alueellista valmistelua ollut pakko tehdä – niin suurista muutoksista on kyse.

Tulevien maakuntien verkkosivuilta löytyvien valmisteluaineistojen määrästä voi päätellä, ettei aika lakiesityksiä odotellessa ainakaan ole käynyt pitkäksi: kymmenittäin työryhmiä, sadoittain osallistujia ryhmissä.

– Työtä on tehty valtavasti, vahvistaa ylihammaslääkäri Tuija Palin-Palokas Kouvolasta.

Kymenlaaksossa, kuten muullakin, esivalmistelu on kestänyt jo puolisentoista vuotta.

– Esimerkiksi suun terveydenhuollon osalta meillä on nyt käytettävissä erinomainen esivalmisteluaineisto tarkkoine laskelmineen. Niillä eväillä uudistusta voidaan viedä johdonmukaisesti eteenpäin. Suorastaan pelottaa, jos esivalmistelusta ei piitata. Se on vakava riski erityisesti suun terveydenhuollossa, Palin-Palokas toteaa.

Esivalmistelua eri tavoin

Kymenlaaksossa suun terveydenhuollon esivalmistelua tehtiin Palin-Palokkaan vetämässä työryhmässä, ja työskentelylle oli annettu selvät raamit.

– Sote-valmistelu oli jaettu arvioidun palvelutarpeen perusteella kolmeen asiakassegmenttiin: perusasiakas, aktiiviasiakas ja avainasiakas, kertoo Palin-Palokas.

– Kuvasimme hoidonsaannin ja -toteutuksen tavoiteprosessit näille asiakasryhmille, laskimme resurssit ja haarukoimme mahdollisia uusia toimintakäytäntöjä.

Varsinais-Suomessa suun terveydenhuollon esivalmistelutyöryhmän vetovastuu oli Salon johtavalla ylihammaslääkärillä Riitta Söderlundilla.

– Kartoitimme julkisen ja yksityisen suun terveydenhuollon asiakas- ja käyntimääriä Varsinais-Suomen alueella. Pohdimme mm. suun terveydenhuoltopalvelujen organisointia maakunnan liikelaitoksessa ja julkisissa suunhoidon yksiköissä, suunhoidon yksiköiden palveluverkkoa, kapitaatioväestön suuruutta ja kaavailtuja korvauksia suhteessa toiminnan kuluihin, päivystyskysymyksiä, hoitokäytäntöjen yhtenäistämistarvetta, ODA-palveluja (Omat Digiajan Hyvinvointipalvelut) ja koulutuksen toteuttamista, Söderlund luettelee ja kertoo valmistelua tehtävän oman työn ohella – aika ei tahdo riittää.

Pohjanmaallakin suun terveydenhuollon kysymyksiä pohti esivalmistelussa oma maakunnallinen työryhmä.

– Haastavaa on ollut valinnanvapauteen ja yhtiöittämisvelvoitteisiin liittyvät nopeat muutokset, kertoo Vaasan sosiaali- ja terveysjohtaja ja Pohjanmaan sote-muutosjohtaja Jukka Kentala.

Erilainen esimerkki esivalmistelutyöstä löytyy Pohjois-Pohjanmaalta, jossa suun terveydenhuollolla ei ole ollut omaa esivalmisteluryhmää. Suun terveydenhuollon palvelupäällikkö Sakari Kärkkäinen kertoo suun terveydenhuollon sen sijaan olleen vahvalla edustuksella mukana avoterveydenhuollon ryhmässä. Sen jäsenistä kolmasosa oli suun terveydenhuollon edustajia, ja mukana oli edustaja myös yksityissektorilta.

– Suun terveydenhuolto oli tasapuolisesti keskusteluissa mukana yhtenä erikoisalana muiden joukossa. Järjestely oli ilmeisen onnistunut, koska suun terveydenhuollon edustajat pääsivät suoraan keskusteluun avoterveydenhuollon ryhmän muiden edustajien kanssa, kertoo Kärkkäinen.

Ryhmien työskentelystä ryhmien sihteerit ja puheenjohtajat koostivat loppuraportin. Loppuraportissa on runsaasti tausta-aineistoa jatkovalmistelua ajatellen.

Pohjois-Pohjanmaalla on valmistelussa nyt suvantovaihe, kun odotetaan uuden valinnanvapauslakiversion julkistamista. Jatkossa suun terveydenhuollolle nimetään oma ryhmä.

Esivalmistelu on nyt jatkoajalla

Maakunta- ja sote-uudistuksen toimeenpano on suunniteltu tapahtuvaksi neljässä vaiheessa: esivalmistelu, maakunnan toimintaa valmisteleva väliaikaishallinto, maakunnan käynnistymisvaihe ja uuden maakunnan ensimmäinen varsinainen toimintakausi.

Esivalmisteluvaiheen piti kestää sote-järjestämislain ja maakuntalain voimaantuloon 1.7.2017 saakka ja väliaikaisen valmistelutoimielimen aloittaa silloin toimintansa.

Perustuslakivaliokunnan vaatiessa muutoksia lakiesityksiin aikataulu lykkääntyi vuodella: uudet maakunnat on tarkoitus perustaa 1.6.2018 alkaen. Aikataulun muututtua esivalmistelu jatkuu pitkälle vuoteen 2018, ja väliaikaishallinnon toimikausi jää suunniteltua lyhyemmäksi.

– Nyt kaikissa maakunnissa on meneillään esivalmistelun pidennetty jatkoaika, kuvaa Kentala.

Pohjanmaalla valittiin jo keväällä väliaikainen valmisteluelin, mutta koska maakuntalainsäädännön voimaantulo lykkääntyi, ei myöskään väliaikaishallinto saanut virallista mandaattia.

– Nämä valitut viranhaltijat jatkavat nyt valmistelua niiltä osin, mikä ei edellytä virallista päätöksentekoa. Valmistelu keskittyy maakuntastrategian valmisteluun ja soten osalta erityisesti palvelustrategian ja palvelulupauksen laadintaan noudattaen ns. valtakunnallisen tiekartan etenemistä.

Myös Kymenlaaksossa esivalmistelu on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Valmistelun tapa on muuttunut, samoin toimeksianto.

– On perustettu uudet työryhmät, ja tulevaa organisaatiota hahmotetaan palvelukokonaisuuksien kautta, kertoo Palin-Palokas.

Suun terveydenhuollolla ei ole enää omaa ryhmää, mutta Palin-Palokas edustaa alaa terveyspalvelujen ja ikäihmisten palvelujen valmisteluryhmässä. Toinen ryhmä valmistelee osallisuuden palveluja, mikä kattaa laajasti sosiaalipalveluja.

Keskussairaalaorganisaation rooli on vahvistunut suunnittelussa, mitä Palin-Palokas kertoo hieman huolestuneena seuraavansa – uudistuksen tavoitehan on nimenomaan vahvistaa perusterveydenhuoltoa.

Kainuu on integraation edelläkävijä

Kainuu on ollut edelläkävijä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen integraatiossa. Niin sanottu Kainuun malli otettiin käyttöön jo vuonna 2005.

– Esimerkiksi perhepalvelujen tulosalueella on sekä sosiaali- että terveyspalveluja, ja terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen tulosalue, johon myös suun terveydenhuolto sisältyy, käsittää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon, kertoo johtava hammaslääkäri Mikko Neuvonen.

Nykyinen Kainuun sote -kuntayhtymä aloitti toimintansa vuonna 2013, mutta toimintamalli juontaa vuodesta 2005, jolloin Kainuun hallintokokeilu käynnistyi. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito, sosiaalipalvelut, toisen asteen koulutus ja maakuntaliiton tehtävät nivottiin yhteen saman järjestäjän palveluiksi. Maakunta-kuntayhtymä toimi kaksi valtuustokautta eli kahdeksan vuotta, ja hallintokokeilun päättyessä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut jatkoivat Kainuun soten palveluina.

Yhtenä merkittävimmistä maakunnallisen mallin etuna Neuvonen pitää yhteistä potilastietojärjestelmää.

– Potilaan hoitotiedot ovat nähtävissä kaikissa kuntayhtymän toimipisteissä, ja ajanvarauksia voidaan tehdä eri toimipisteisiin. Potilaat voivat vapaasti valita hoitopaikan kotipaikkakunnasta riippumatta.

Hyvä puoli on myös mahdollisuus saada erikoishammaslääkäripalveluja pieniinkin kuntiin. Neuvonen kertoo myös mahdollisuutta työntekijöiden liikkumiseen eri toimipisteiden välillä jonkin verran hyödynnetyn.

– Päivystyksessä voidaan auttaa toisia yli kuntarajojen. Yhteistyö erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hammaslääkärien välillä on joustavaa.

Kainuun sote on Neuvosen mukaan toiminut hyvin, mutta kehittämistarpeitakin on.

– Toiminnan kehittäminen aloitettiin jo ennen valtakunnallisen sote-uudistuksen alkua. Tiedostettiin, että eri tulosalueiden välillä integraatio ei aina toiminut kunnolla. Uudessa hallintomallissa korostetaan entistä enemmän asiakasprosessin johtamista ja hallintorakennetta pyritään yksinkertaistamaan.

Kun maakunnallista mallia Kainuussa rakennettiin, oli suun terveydenhuollolla oma valmistelutyöryhmä ja sen puheenjohtaja jäsenenä laajemmassa valmisteluelimessä.

– Oma valmistelutyöryhmä auttoi henkilöstöä helpommin hyväksymään muutoksen ja hälventämään uhkia, joita ainakin osa henkilöstöstä koki, uskoo Neuvonen.

Siun sotessa lähipalvelut lähellä – erikoisemmat saavutettavissa

Kainuun jalanjäljissä on sittemmin integroiduttu muuallakin. Esimerkiksi Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Sosteri aloitti toimintansa vuonna 2007 ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote vuonna 2010.

Yksi tuoreemmista tulokkaista on 1.1.2017 toimintansa aloittanut Siun sote, joka yhdistää Pohjois-Karjalan kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä keskussairaalan samaan organisaatioon. Lisäksi Siun soteen liittyvät Ympäristöterveydenhuolto ja Pelastuslaitos. Siun sotelle siirtyi noin 60 % kuntien tehtävistä ja noin 7 000 kuntien työntekijää liikkeenluovutuksella.

Lähtökohtana ovat laadukkaat, yhdenmukaiset ja kustannustehokkaat palvelut kaikkialla maakunnassa idealla lähipalvelut lähellä – erikoisemmat saavutettavissa.

– Suun terveydenhuollon toimintaa on kehitetty Siun soten strategisten tavoitteiden mukaisesti osana sote-palvelukokonaisuutta, kertoo johtava ylihammaslääkäri, palvelupäällikkö Virva Vänttinen.

– Palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta on parannettu. Alueellisesti keskitetty puhelinpalvelu on parantanut merkittävästi tavoitettavuutta, ja keskitetty ajanvaraus voi ohjata asiakkaan sinne, mistä hoitoajan saa nopeimmin ja asiakkaan näkökulmasta kätevimmin. Myös nettiajanvaraus on työn alla, kertoo Vänttinen.

Perustason erikoishammashoidon saatavuutta Siun sotessa on parannettu rekrytoimalla kliinisen hammashoidon erikoishammaslääkäri osa-aikaisesti Joensuuhun. Tämä jalkautuu tarvittaessa maakuntaan ja mahdollistaa joustavan konsultaation myös etänä koko maakunnan alueella. Myös alueellisia koulutuspäiviä koko maakunnan suun terveydenhuollon henkilöstölle järjestetään.

– Alueellinen toiminta mahdollistaa myös henkilöstöresurssien järkevän käytön ja liikuttelun. Meillä esimerkiksi suuhygienistit liikkuvat tarvittaessa Siun soten alueella. Henkilöstö myös sijaistaa toisiaan alueellisesti.

Mitä sote- ja maakuntauudistus merkitsee alueilla, joilla integraatio on jo toteutunut?

– Uudistus tuo lisäksi mukanaan valinnanvapauden. Suun terveydenhuollossakin se lienee suurin muutos nykyiseen verrattuna, tosin pienimmissä kunnissa tuskin tulee olemaan yksityistä palvelutuotantoa, Neuvonen aprikoi.

– Positiivinen asiakaskokemus tulee olemaan tärkeä valtti, kun asiakkaista ”kilpaillaan” yksityisten palveluntuottajien kanssa, arvioi puolestaan Vänttinen.

Siun sotessa asiaan on valmistauduttu mm. kehittämishankkeella, jossa esimiesten ja työpajatyyppisesti koko henkilöstön kanssa on käyty läpi suun terveydenhuollon tarvitsemia kehittämistoimia, kuten iltavastaanottoaikojen mahdollistaminen ja laadukas palvelu koko asiakasprosessin ajan.

Pilotoiden kohti uutta

Uudistuksen lykkääntyminen avaa mahdollisuuksia valinnanvapauspilotteihin myös suun terveydenhuollossa.

Palin-Palokkaan mukaan Kymenlaaksossa ylihammaslääkärien toiveena onkin saada suun terveydenhuolto mukaan alueen valinnanvapauspilottiin.

Kentala puolestaan kertoo Pohjanmaalla valmisteltavan niin palvelusetelikokeilujen laajentamiseen liittyvää hakemusta kuin valinnanvapauspilottien hakua.

Terminologialla on väliä: valinnanvapauskokeilut, ns. palvelusetelikokeilut, tapahtuvat nykylainsäädännön ja valinnanvapauspilotit uuden lainsäädännön pohjalta.

– Hallituksen valinnanvapausesityksen julkistamisen jälkeen pystytään selkeästi hahmottamaan valtioneuvoston tahtotila. Uskoisin, että loppuvuodesta pääsemme valinnanvapauspilotoinnin valmistelun yhteydessä miettimään myös suun terveydenhuollon mukaantuloa, toteaa Kentala.

– Sitten kun maakunnallista järjestäjäorganisaatiota aletaan muodostaa, on huipputärkeää saada suun terveydenhuollon ammattilaisia kriittisesti tärkeille posteille, Kentala ennakoi uudistuksen seuraavia vaiheita.

Miten se onnistuisi?

– Suu pitää avata ja huutaakin, mutta ei liian kovaa – hyvät välit kannattaa säilyttää, sillä yhteistyökumppanit ovat tärkeitä, toteaa Palin-Palokas kannustaen verkostoitumaan.

Myös Söderlund kannustaa yhteistyöhön.

– Alueen julkisten suun terveydenhuollon toimijoiden on hyvä pohtia asioita yhdessä ja löytää mahdollisimman yhteinen käsitys toiminnan organisoinnista, jota sitten pyritään viemään eteenpäin.