Hammaslääkäri

Lauantai 18.11.2017

Raha ja tottumus ohjaavat palvelujen käyttöä – vuosikymmenestä toiseen

istock_vastaanotto.jpg

(Kuva: iStockphoto)

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa pyrittiin arvioimaan Terveys 2000- ja Terveys 2011 -tutkimuksista saatujen poikkileikkausaineistojen valossa, miten 2000-luvun alun suuret lainsäädännölliset uudistukset – ns. hammashoitouudistus sekä hoitotakuu – vaikuttivat suomalaisväestön suun terveyspalvelujen käyttöön.

Tutkimus kartoitti myös niitä yksilöllisiä ja rakenteellisia tekijöitä, joilla on ollut merkitystä palvelujen käytön kannalta ennen uudistuksia ja uudistusten jälkeen.

Terveys 2000- ja 2011 -tutkimuksissa selvitettiin haastattelujen avulla, miten yli 30-vuotiaat suomalaiset olivat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin suun terveyspalveluja kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Suun terveyspalveluiksi luettiin julkisen tai yksityisen sektorin hammaslääkäri, hammashoitaja, suuhygienisti tai hammasteknikko. Terveys 2000 -tutkimuksessa vastaajia oli 7 067, Terveys 2011 -tutkimuksessa 5 692.

Tutkijat kartoittivat monia eri tekijöitä, jotka voivat olla yhteydessä suun terveyspalvelujen käyttöön. Näitä olivat mm. sukupuoli, ikäryhmä, koulutustaso, kotitalouden tulot sekä koettu hoidon tarve.

Tutkimuksessa todettiin, että Terveys 2000- ja 2011 -aineistojen valossa suun terveyspalvelujen käytössä kokonaisuutena ei ilmennyt merkittävää muutosta: palvelujen käyttö kyllä lisääntyi kyselyjen välisenä aikana, mutta vain vähän. Poikkeuksen muodosti vanhin ikäluokka eli 65-vuotiaat ja tätä vanhemmat, joilla palvelujen käyttö kasvoi merkittävästi.

Myös terveyskeskushammaslääkärillä käyminen lisääntyi selvästi – erityisesti niillä ikäryhmillä, jotka pääsivät tuettujen suun terveyspalvelujen piiriin vuosina 2001–2002. Nuorempien ikäryhmien kohdalla merkittävin muutos taas oli se, että he vähensivät yksityissektorin palvelujen käyttöä.

Ne tekijät, jotka näyttävät vaikuttavan suun terveydenhuollon käynteihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, pysyivät melko muuttumattomina. Ne vastaajat, jotka kertoivat käyvänsä hoidossa säännöllisesti, olivat todennäköisimmin tehneet niin myös viimeisen vuoden aikana – hoitavasta sektorista riippumatta.

Hoidossa käymisen todennäköisyyttä selkeästi lisääviä tekijöitä olivat myös naissukupuoli ja erityisesti yksityissektorilla kutsujärjestelmä. Vastaavasti koettu hoidontarve heikensi todennäköisyyttä siihen, että vastaaja oli käyttänyt suun terveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Todennäköisyyttä hakeutua hoitoon terveyskeskukseen
pienensivät mm. korkea ikä, jonot sekä hoidon korkeat kustannukset.

Tutkijat toteavat, että vaikka suun terveyspalvelujen käytössä tapahtuneet muutokset ovat pieniä, ovat ne linjassa uudistuksille asetettujen tavoitteiden kanssa. Tämä näkyy etenkin siinä, että iäkkäämmät lisäsivät palvelujen käyttöä molemmilla sektoreilla. Osittain muutosta selittää se, että hampaattomien määrä väheni; T2000-kyselyssä 16 %, mutta T2011-kyselyssä enää 8 % vastaajista oli hampaattomia. Tutkijat kuitenkin uskovat palvelujen käytön lisääntyneen myös siksi, että kynnys hakeutua hoitoon oli uudistusten eli julkisesti tuetun hoidon laajenemisen myötä pienentynyt.

Täytyy muistaa, että tulokset koskevat vuosia 2000 ja 2011 – minkä jälkeen yksityisestä hoidosta korvattavien kustannusten osuus on pienentynyt huomattavasti. Lisäksi tässäkin tutkimuksessa havaittu tosiasia on, että sosioekonomiset erot suun terveyspalvelujen käytössä pitävät pintansa. Usein raha ratkaisee hoitavan sektorin, ja hyvätuloiset käyttävät palveluja säännöllisemmin kuin matalampiin tuloluokkiin kuuluvat. Lisäksi erityisesti yksityissektorin tehokkaat kutsujärjestelmät ovat omiaan pitämään yllä eriarvoisuutta hoitoon hakeutumisessa. 

Lähde: Suominen AL, Helminen S, Lahti S, Vehkalahti MM, Knuuttila M, Varsio S, Nordblad A. Use of oral health care services in Finnish adults – results from the cross-sectional Health 2000 and 2011 surveys. BMC Oral Health. Julkaistu verkossa 24.4.2017.