Tartuntatautilaki velvoittaa työnantajat huolehtimaan henkilöstön mahdollisimman hyvästä rokotussuojasta. Lain 48 §:n mukaan terveydenhuollon työntekijällä on oltava joko rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tiettyjä tauteja vastaan.
Säädös on tiettävästi otettu suun terveydenhuollon henkilökunnan keskuudessa varsin hyvin vastaan. Helsingin kokoluokankaan yksikössä ei ole suurempaa kuohuntaa. Toki ristiriitaisiakin tunteita on: mitä riskejä rokotuksiin liittyy ja onko rokotus pakko ottaa työpaikkansa pitämiseksi?
– Vaikuttaa siltä, että suurin osa hammaslääkäreistä pitää rokotusten ottamista itsestään selvänä asiana. Hoitohenkilökunnan puolelta on enemmän vastustusta ”rokotuspakolle” ja epäilyä rokotteiden hyödystä, kertoo hammaslääkäriluottamusmies Aija Kalmari.
Helsingin sote-toimialan ohjeistus asiasta on tulossa helmikuussa. Vs. johtajahammaslääkäri Merja Auero ennakoi linjauksen olevan tarkasti lain mukainen. Potilaiden kanssa työssään tekemisissä olevilla on oltava rokotukset tai sairastamisen kautta saatu suoja. Helmikuussa linjataan, miten toimitaan, jos työntekijällä on pätevä syy olla ottamatta rokotetta.
Toinen esimerkkimme tulee Pohjois-Karjalan Siun sotesta, jossa rokotussuojaa koskeva ohjeistus on annettu koko henkilöstölle.
– Suunterveydessä lähiesimiehet ovat käyneet ohjeistuksen läpi henkilöstönsä kanssa palavereissa. Ohjeistus on meillä velvoittava, kertoo johtava ylihammaslääkäri Virva Vänttinen.
– Ohjeessa on myös toimenpiteet tilanteeseen, jossa työntekijä ei halua ottaa rokotetta. Tähän en ole meidän henkilöstön osalta törmännyt, vaan asiaan on suhtauduttu pääosin myönteisesti. Infektioyksikköön on tähän mennessä tullut vain yksi hammashuollon työntekijää koskeva yhteydenotto, jossa terveydellisestä syystä rokotteen ottaminen on kyseenalaista.
Siun sotessa Infektioiden torjuntayksikkö seuraa rokotuskattavuustietoja reaaliaikaisesti, ja tiedot ovat myös henkilöstön nähtävissä.
– Lisäksi intrassa on paljon ohjeistusta influenssaan liittyen, mm. influenssan tilannekuva Pohjois-Karjalassa, kertoo Vänttinen.
Miksi säädös on laadittu ja keitä se koskee?
Säädöksillä tavoitellaan sekä parempaa potilasturvallisuutta että parempaa työturvallisuutta. Terveydenhuollon työntekijöillä on keskimääräistä suurempi riski itse saada tarttuvia tauteja hoitamiltaan potilailta ja edelleen riski itse levittää näitä tauteja.
Tavoitteena on myös lisätä henkilöstön rokotusmyöntyvyyttä, mitä pidetään erityisen tärkeänä koko väestön rokotusmyöntyvyyden ylläpitämiseksi. Viimekädessä kyse on tautien vähentämisestä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan esimerkiksi MPR-rokotuskattavuuden (tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokotus) tulisi olla yli 95 %, mieluummin yli 97 %, jotta tuhkarokko pysyisi poissa. Vaikka MPR-taudit saatiinkin 1990-luvulla lähes kitkettyä Suomesta, esiintyy niitä heti omien rajojemme ulkopuolella – tuhkarokkoa Euroopassa nyt runsaasti.
Työnantajan tulee huolehtia siitä, että tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita hoitaa riittävästi suojattu henkilöstö. 1.3.2018 lähtien työskentelyyn saa vain erityisestä syystä käyttää henkilöä, jolla on puutteellinen suoja.
Erityisiä syitä puutteellisen suojan omaavan henkilöstön käyttöön voivat olla THL:n mukaan esimerkiksi se, ettei käytettävissä ole muuta ammattitaitoista henkilökuntaa, että uusi työntekijä on saatava nopeasti töihin tai että työntekijän oma terveydentila estää rokotuksen ottamisen.
Työterveyshuolto arvioi tarvittaessa, soveltuuko työntekijä työskentelemään tiloissa, joissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seurauksille alttiita asiakkaita tai potilaita.
THL on laatinut esimerkkejä rokotustarpeesta eri sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä. Sen mukaan suun terveydenhuollossa toimivilla tulee olla suoja MPR-tauteja, vesirokkoa ja influenssaa vastaan. Sen sijaan suojaa hinkuyskää vastaan ei tavanomaisesti edellytetä.
Viime kädessä työnantaja päättää yksikkökohtaisen rokotesuojan tarpeen lääketieteellisen arvion perusteella. Johdon tulee määrittää ne tilat ja tilanteet, joissa edellytetään pykälän 48 mukaista suojaa. Se, ketä pykälä koskee ja ei koske, on THL:n mukaan aina toimipisteen johdon paikallinen päätös.
– Yksiköt laativat itsenäisesti ja omaan toimintaansa sovittaen omia ohjeitaan, toteaa ylilääkäri Taneli Puumalainen THL:stä.
– Työnantajan tulee käyttäen lääketieteellistä asiantuntemusta arvioida toimipisteen suurimmat tartuntatautien leviämisen riskit sekä pyrkiä pienentämään niitä muun muassa parantamalla henkilöstön rokotuskattavuutta.
Työnantajan tulee kertoa työntekijöille, minkälainen suoja kussakin työpisteessä on tarpeen ja perustella työntekijöille, miksi.
Kyseessä olevia rokotuksia saa työterveyshuollossa tai omassa terveyskeskuksessa. Opiskelijoiden rokotussuojasta huolehtii opiskelijaterveydenhuolto. Työnantaja kustantaa työntekijöilleen ne rokotukset, joilla työntekijää suojataan työstä johtuvilta vaaroilta.
Työnantajan vastuulla selvittää työntekijöiden rokotussuoja
Tartuntatautilaki ei muuta palvelussuhdetta koskevaa lainsäädäntöä eikä muita työelämässä normaalisti noudatettavia toimintatapoja.
Rokotteen ottaminen tai sairastettu tauti on henkilökohtainen terveydentilaa koskeva tieto. Työnantajalla ei ole oikeutta käsitellä työntekijän terveydentilaa tai soveltuvuutta koskevia tietoja ilman työntekijän suostumusta.
– Pykälän velvoitteet koskevat nimenomaan työnantajaa. Työntekijä päättää jatkossakin itse, ottaako rokotteita ja luovuttaako niistä tietoa työnantajalle, korostaa Puumalainen.
THL:n mukaan tartuntatautilain perusteella ei ole tarkoitus irtisanoa ketään, vaan jos työntekijän suoja ei ole kunnossa, hänelle tulee etsiä jokin muu soveltuva työpiste. Lakia tulkittaessa ja ohjeistusta laadittaessa tulee käyttää harkintaa. Liian tiukasti lakia ei kannata tulkita ja yksittäiset tapaukset on syytä ratkaista tapauskohtaisesti.
Viime kädessä lain tulkinta jää kuitenkin työnantajalle.
– Säädös on vasta tulossa voimaan eikä oikeuskäytäntöä siitä, voiko rokotuksista kieltäytyminen olla laillinen irtisanomisperuste, jos työnantaja ei pysty sijoittamaan viranhaltijaa tai työntekijää muihin tehtäviin, vielä ole. Ketään ei voi pakottaa ottamaan rokotusta, mutta yksittäisissä tapauksissa työntekijä saattaa ottaa irtisanomisen riskin, jollei ota rokotusta, pohtii Hammaslääkäriliiton neuvottelupäällikkö Lotta Lax.
– Toisaalta irtisanominen tällä perusteella on riski myös työnantajalle, koska oikeus voisi todeta irtisanomisen laittomaksi.
Puumalainen kannustaa ristiriitojen välttämiseksi riskinarvion, keskustelun ja koulutuksen tietä vähitellen etenemään kohti lain tavoitteita.
– Ei ole realistista, että kaikkia, esimerkiksi lyhytaikaisesti töissä olevia sijaisia tai matalamman riskin potilaita hoitavia työntekijöitä rokotettaisiin hyvin kattavasti. Osa työntekijöistä ei voi ottaa kaikkia rokotuksia, eikä tämä todennäköisesti vaikuta merkittävästi potilasturvallisuuteen.
Kirjoituksen lähteinä on haastattelujen lisäksi käytetty verkkosivuja stm.fi/tartuntataudit ja www.thl.fi/fi/web/rokottaminen.
Uusi laki ehkäisemään tartuntatauteja
Uusi tartuntatautilaki tuli voimaan vajaa vuosi sitten. Lain keskustelua ja huoltakin aiheuttanut 48 § astuu voimaan 1.3.2018. Lain tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja.
48 § Työntekijän ja opiskelijan rokotussuoja potilaiden suojaamiseksi
Työskentelyyn sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköiden asiakas- ja potilastiloissa, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja.
Työntekijällä ja työharjoitteluun osallistuvalla opiskelijalla on oltava joko rokotuksen tai sairastetun taudin antama suoja tuhkarokkoa ja vesirokkoa vastaan. Lisäksi edellytetään rokotuksen antama suoja influenssaa vastaan ja imeväisikäisiä hoitavilla hinkuyskää vastaan.
Opiskeluterveydenhuollon on huolehdittava, että työharjoitteluun osallistuvilla opiskelijoilla on 2 momentissa tarkoitettu rokotussuoja.
Työnantajalla on oikeus käsitellä työntekijän tai työharjoittelussa olevan opiskelijan 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin soveltuvuutta koskevia tietoja riittävän rokotussuojan osalta työntekijän tai opiskelijan suostumuksella yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (759/2004), työterveyshuoltolain ja henkilötietolain mukaisesti.
Lähde: www.finlex.fi