Vain alle tuhannesosa elimistömme bakteereista kasvaa planktonisesti eli vapaana jossakin elimistön nesteessä. Loput elävät osana biofilmiä eli kiinteään alustaan – esimerkiksi hampaan pintaan – kiinnittynyttä mikrobiyhteisöä. Biofilmi on yhden tai useamman bakteerilajin muodostama, järjestäytynyt mikro-organismipopulaatio, joka on tuottanut ympärilleen mm. suojaa tarjoavan ekstrasellulaarisen polymeerimatriksin.
Suurin osa biofilmeistä – myös suun biofilmeistä – hoitaa elimistössä elintärkeitä tehtäviä. Joskus biofilmeihin kiinnittyy kuitenkin myös patogeenisia bakteereita. Biofilmi-infektiot ovat elimistölle ja lääketieteelle kinkkinen ongelma, sillä varsinkin maturoituneet, rauhassa kehittyneet biofilmit ovat erittäin vastustuskykyisiä ihmisen immunologisille mekanismeille. Lisäksi niihin tehoavat huonosti kemialliset hoitokeinot eli antibiootit ja anti-infektiiviset lääkkeet.
Ainoa tehokas tapa puuttua biofilmin toimintaan onkin poistaa biofilmiä mekaanisesti ja muokata sen elinympäristöä vähemmän patogeeneja suosivaan suuntaan, esimerkiksi säätelemällä ympäristön pH:ta. Tähän perustuu myös suunterveyden ylläpitohoito, sillä tyypillisimmät suun sairaudet – karies, gingiviitti ja parodontiitti – ovat nimenomaan biofilmisairauksia.
– Suu on elimistössä ainoa paikka, jossa luu lävistää pehmytkudoksen, toteaa HLT, EHL Laura Lakio.
Kun tähän yhdistetään vielä suun ainutlaatuinen, runsaslajinen mikrobiomi ja suuri määrä ruoan ja juoman säännöllisesti mukanaan tuomia ravinteita, ovat lähtökohdat terveyden ylläpidolle hyvin haasteelliset.
Terveille henkilöille suositellaan hampaiden harjausta kahdesti päivässä 2–3 minuutin ajan siksi, että vähempi harvoin riittää biofilmin pitämiseksi kurissa joka puolella hampaistoa.
– Käsikäyttöisellä hammasharjalla potilaat saavat plakista pois noin 60 % yhdellä harjauskerralla, Lakio toteaa.
Tieteellinen näyttö siitä, että sähköhammasharjan puhdistusteho olisi parempi kuin käsikäyttöisen harjan, ei ole selkeä.
Sähköhammasharjaa kuitenkin kannattaa suosia, koska se yleensä ilmoittaa, kun vaadittu harjausaika on täynnä.
– Käsikäyttöisellä harjalla harjataan tutkimuksen mukaan keskimäärin vain 30–60 sekuntia.
EFP (European Federation of Periodontology) -järjestö suosittelee, että hammasvälien puhdistamiseen käytettäisiin hammasväliharjaa – mutta vain, mikäli sen saa menemään hammasväliin aiheuttamatta kudosvaurioita.
– Hammaslankakin on hyvä väline, mutta se pitää viedä ientaskuun papillan molemmilta puolilta erikseen.
Lähes jokainen suu tarvitsee joskus ammattimaisen puhdistuksen. Ammattimaisessa puhdistuksessa käsi-instrumenteilla ja ultraäänilaitteella saadaan yhtä hyvä hoitotulos. UÄ-laitteet kuitenkin tuottavat saman tuloksen lyhyemmässä ajassa ja ovat hieman kudosystävällisempiä.
– Tärkeintä kuitenkin on, että ennen puhdistusta suun tila tutkitaan huolella: mitataan plakki-indeksi, ienverenvuoto, ienvetäymät ja taskusyvyydet.
Hiljattain hammaslääketieteessä ovat lyöneet läpi jauhepuhaltimet, joiden on todettu sopivan hyvin biofilmin poistoon. Mineralisoitunutta plakkia ne eivät poista.
– Jauhepuhaltimien etu on helppokäyttöisyys ja se, että jauhe poistaa plakkia laajalta alueelta. Erityisen käteviä puhaltimet ovat värjäymien poistossa.
Sen arviointiin, kuinka usein potilasta kannattaa neuvoa käymään ammattimaisessa puhdistuksessa, Lakio suosittelee verkosta löytyvää Periodontal Risk Assessment -työkalua (http://www.perio-tools.com/PRA/en/index.asp).
– Suun biofilmin hallinta on potilaan ja suun terveydenhuollon ammattilaisen yhteistyötä, ja se ehkäisee kaikkia suun infektiosairauksia, Lakio muistuttaa.
– Hyvä kannustin parempaan omahoitoon ovat esimerkiksi kustannukset: korosta potilaalle, kuinka paljon hän säästää, jollei joudu korjaaviin hoitoihin.
Lähteet:
HLT; EHL Laura Lakion luento Biofilmin mekaaninen muokkaus Apollonia Symposiumissa 11.3.2017.
Prof. Niels Høiby luento Research in biofilms and biofilm infections Apollonia
Symposiumissa 9.3.2017.