Hammaslääkäri

Sunnuntai 17.12.2017

Suun ulkopuolella valmistettua täytettä kannattaa harkita

Suun ulkopuolella valmistettuja täytteitä käytetään yleensä silloin, kun hammaskudosta on menetetty paljon ja suoralla tekniikalla tehdyn täytteen frakturoitumisriski muodostuisi suureksi. Suun ulkopuolella valmistettuja täytteitä käytetään yleensä myös juurihoidetuissa hampaissa, sillä on näyttöä siitä, että ne voivat parantaa tällaisen hampaan ennustetta.

Suun ulkopuolella valmistettujen täytteiden etuja ovat mm. hyvä istuvuus, hyvät kontaktit naapurihampaisiin, mahdollisuus kontrolloida tarkasti purentapinnan muotoa sekä suoraa täytettä parempi mekaaninen kestävyys ja kulumiskestävyys. Toisaalta suun ulkopuolella valmistetut täytteet edellyttävät enemmän hammaskudoksen poistamista kuin suorat täytteet. Lisäksi ne ovat kalliimpia ja vievät hammaslääkäriltä enemmän työaikaa.

Suun ulkopuolella valmistettu täyte vaatii yleensä useamman hammaslääkärikäynnin; tosin nykyään CAD/CAM-tekniikat helpottavat jäljennösten ottamista, ja monilla laitteilla täyte on mahdollista jyrsiä valmiiksi samalla käynnillä.

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa selvitettiin suun ulkopuolella valmistettujen täytteiden yleisyyttä ja niiden yhteyttä henkilön aiempaan karieshistoriaan sekä nykyiseen korjaavan hoidon tarpeeseen pohjoissuomalaisilla aikuisilla. Tutkimus oli osa Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimusta, ja tutkimusjoukkona käytettiin osaotosta tästä kohortista (n = 1961; miehiä 46,5 %, naisia 53,5 %).

Potilaiden suun tutkimukset tehtiin vuosina 2012–2013. Suun ulkopuolella tehdyt täytteet – inlay- ja onlay-täytteet sekä yksittäiset kruunut – rekisteröitiin hammaskohtaisesti. Potilaan karieshistoria kuvattiin DMF-indeksillä, ja tutkimushetkellä havaitut kariesvauriot luokiteltiin ICDAS-kriteeristön avulla. Korjaavan karieshoidon tarvetta kuvasivat ICDAS-luokat 4–6; tutkimushetkellä vallitseva hoidontarve laskettiin korjaavan karieshoidon tarpeessa olevien ja lohjenneiden hampaiden summana. Kunkin osallistujan karieshistoria ja hoidontarve luokiteltiin joko matalaksi tai korkeaksi.

Kaikkiaan 7,8 %:lla tutkituista oli suun ulkopuolella valmistettuja täytteitä: 4,8 %:lla suun ulkopuolella valmistettuja inlay- tai onlay-täytteitä ja 4 %:lla yksittäisiä kruunuja. Sukupuolten välillä ei ilmennyt suurta eroa, ja yleensä henkilöllä oli vain yksi suun ulkopuolella valmistettu täyte. Suun ulkopuolella valmistetut inlay- ja onlay-täytteet olivat yleisimpiä ensimmäisissä molaareissa, kun taas kruunut olivat yleisimpiä yläleuan etuhampaissa ja alaleuan molaareissa.

Suun ulkopuolella valmistettuja täytteitä oli suunnilleen yhtä paljon korkean ja matalan karieshistorian ryhmissä. Kuitenkin suun ulkopuolella valmistetut täytteet olivat huomattavasti yleisempiä henkilöillä, joilla oli tutkimushetkellä matala korjaavan hoidon tarve (p < 0,001).

Tutkijat kannustavatkin hammaslääkäreitä harkitsemaan useammin suun ulkopuolella valmistettujen täytteiden käyttöä – erityisesti silloin, kun korjaavaa hoitoa tehdään ylä-premolaareihin ja alamolaareihin, joissa on menetetty paljon hammaskudosta. Tällaisten täytteiden avulla voidaan mahdollisesti vähentää sekundäärikarieksen ja hampaan frakturoitumisen riskiä pitkällä aikavälillä.

Lähde: Laajala A, Karhatsu P, Pesonen P, Laitala M–L, Näpänkangas R, Raustia A. ym. Association of indirect restorations with past caries history and present need for restorative treatment in the Northern Finland Birth Cohort 1966. Clin Oral Investig 2017. Julkaistu verkossa 16.10.2017.