Hammaslääkäri

Lauantai 17.11.2018

Terveyden edistäminen on edunvalvontaa

Hampaiden omahoidon kohentamiseen tähtäävä henkilökohtainen terveysneuvonta on todennäköisesti tärkein vastaanotoilla tapahtuva terveyttä edistävän toiminnan muoto. Suun terveydenhuollon asemaan sekä suu- ja hammassairauksien ehkäisyyn liittyvät toimet ovat vahvasti myös osa Hammaslääkäriliiton vaikuttamistoimia.

pienen_harjaajan_muistilista.jpg

Hammaslääkäriliiton terveyden edistämistyö on aikojen saatossa muuttunut terveyskasvatuksesta ja valistuksesta ihmisiä osallistavaksi toiminnaksi. (Kuva: Juha Korhonen)

Osa hammaslääkäreistä ei pidä terveyden edistämistä tärkeänä eikä ainakaan Hammaslääkäriliiton tehtävänä. Moni ajattelee, että tehkööt suuhygienistit ja hammashoitajat, ei kuulu mulle. Mutta mitä terveyden edistäminen on ja miksi sitä tehdään?


Terveyden edistäminen tuli omana käsitteenään kansainväliseen keskusteluun 1980-luvun alussa ja Suomeen Ottawan asiakirjan (Ottawa Charter for Health Promotion, 1986) myötä. Terveyden edistäminen merkitsee eri ihmisille ja eri konteksteissa eri asioita. Joillekin se merkitsee kaikkea sellaista toimintaa, jonka tarkoituksena on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Ottawan asiakirjan mukaan terveyden edistäminen on toimintaa, joka lisää ihmisten mahdollisuuksia terveytensä hallintaan ja sen parantamiseen.

Tämän määritelmän mukaan terveyden edistäminen on eri asia kuin ehkäisevä lääketiede. Terveyden edistämisen tavoitteena on, että ihmiset voimaantuvat itse huolehtimaan terveydestään. Se keskittyy terveyden taustatekijöihin parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta. Terveyden edistämisellä pyritään parantamaan ja ylläpitämään terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua, ja sen kohderyhmänä on väestö. Joskus käytetään tässä yhteydessä myös käsitettä promotiivinen terveyden edistäminen.

Ehkäisevä lääketiede taas keskittyy sairauden vaaratekijöihin ja se perustuu lääketieteelliseen tutkimustietoon. Ehkäisevällä lääketieteellä pyritään vaikuttamaan sairauksien esiintyvyyteen, ilmaantuvuuteen ja kuolleisuuteen eri väestöryhmissä ja/tai riskiryhmissä. Ihmiset nähdään lääketieteellisten toimenpiteiden kohteena.

– Suun terveydenhuollon piirissä tehtävät terveyttä edistävät toimet kuuluvat lähes poikkeuksetta sairauksien ehkäisyn piiriin, Hammaslääkäriliiton terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkäri Hannu Hausen toteaa.

Promootio hammaslääkäreille vieraampaa

Terveyden edistämisen tehtävänä on ylläpitää ja vahvistaa terveyttä suojaavia tekijöitä. Sitä tehdään yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasolla.

– Hammaslääkärit mieltävät terveyden edistämisen tavallisimmin suusairauksia ehkäiseviksi toimenpiteiksi, promotiivinen näkökulma ei ole niin tuttu, arvioi Hausen.

Esimerkiksi Hammaslääkäriliitto toimii promotiivisesti monella tavalla, myös yhteiskunnan tasolla.

– Ottawan asiakirjan kehotusten mukaisesti liitto on palkannut suunterveyden puolesta puhujan. Samoin se toimii välittäjänä, eli esimerkiksi vaikuttaa ravitsemussuosituksiin Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa istuvan professori Satu Lahden kautta.

Liitto osallistuu terveyttä edistävän yhteiskuntapolitiikan tekemiseen ja pyrkii vaikuttamaan terveyden edistämistä tukevien elinympäristöjen luomiseen sekä terveyspalvelujärjestelmän muuttamiseen terveyden edistämistä tukevaksi.

– Se, mikä on osoittautunut vaikeaksi, on sellaiseen yhteistyöhön koulumaailman kanssa pääseminen, jonka molemmat osapuolet kokisivat toimivaksi ja hyödylliseksi, Hausen harmittelee.

Miksi terveyden edistämistä tehdään?

Niiden toimenpiteiden vaikutus, joita suunterveyden ammattihenkilöt tekevät sairauksien – etenekin karieksen ja parodontiitin – hoitamiseksi, on usein lyhytaikainen.

– Kliinisesti moitteetonkaan hoito ei riitä pitämään potilaan hampaita terveinä, ellei aiemmat vauriot aiheuttaneita vaaratekijöitä saada hallintaan. Siksi tarvitaan terveyden edistämistä, perustelee Hausen.

Hampaiden omahoidon kohentamiseen tähtäävä henkilökohtainen terveysneuvonta on todennäköisesti tärkein vastaanotoilla tapahtuva terveyttä edistävän toiminnan muoto. Parhaimmillaan tämä johtaa potilaan omaehtoiseen sitoutumiseen hampaittensa hoitoon osallistuvana aktiivisena kumppanina, jonka toimilla on terveyden säilymisen kannalta keskeinen merkitys.

– Kliiniset toimenpiteet eivät yksin riitä ongelmien lopulliseksi ratkaisuksi. Omahoidon tekniseen toteuttamiseen liittyvien yksityiskohtien hiominen on toki myös tärkeää. Teknisten taitojen opettaminen voi kuitenkin mennä hukkaan, niin kauan kuin potilaalta puuttuu usko siihen, että hänen itsensä toteuttamalla päivittäisellä hoidolla on ratkaiseva merkitys suunterveyden ylläpitämisessä, Hausen painottaa.

Potilaan osallistaminen, kannustaminen ja motivoiminen omasta ja perheensä suunterveydestä huolehtimiseen syventää parhaassa tapauksessa potilas-lääkärisuhdetta. Vanhakantainen valistaminen ei nykyaikana toimi.

Terveyden edistäminen ei kuulu vain terveydenhuollon ammattihenkilöille. Sitä toteuttavat myös useat muut toimijat.

– Terveydenhuollon ammattihenkilöillä on myös tärkeä rooli tukea muiden toimijoiden, kuten kasvatustehtävissä toimivien, terveyttä edistävää toimintaa, Hausen muistuttaa.

Liitto turvaa suunterveyden asemaa sääntöjensä mukaisesti

Maallikkokäsitykset suunterveydestä ja hampaista istuvat lujassa. ”Hampaisiin tulee reikiä, ja sitten ne vain paikataan.” ”Hammashoito on vähän samaa kuin meikkaus tai hiustenhoito.” ”Merkittäviä suun vaivoja ovat hampaiden keltaisuus tai pahanhajuinen hengitys.” ”Hammaslääkärin työ on mekaanista hampaiden paikkaamista ja poistamista.”

Samanlaista asennoitumista on havaittavissa lääkärikunnassa ja muissa terveydenhuollon ammateissa. Väestön, terveydenhuollon muiden ammattihenkilöiden sekä päättäjien virheelliset käsitykset suunterveydestä vääristävät myös käsityksiä hammaslääkärin työstä ja vaikuttavat suun terveydenhuollon asemaan.

Tämä ei ole vain suomalainen piirre vaan kansainvälinen ongelma, ja tilanne on onneksi parantunut takavuosista ja paranee koko ajan. Esimerkiksi suunterveyden yhteydet koko kehon terveyteen ovat koko ajan laajemmin tiedossa, ja ne saavat huomiota mediassa.

Muun muassa levittämällä oikeaa suunterveystietoa väestölle, terveydenhuollon muille ammattiryhmille sekä päättäjille Hammaslääkäriliitto pyrkii kohentamaan ja turvaamaan suunterveyden asemaa yhteiskunnassa.

Liitto mm. ylläpitää vuonna 2016 aloitettua I love suu -terveyskampanjaa verkossa ja tuottaa muita suunterveysaineistoja ja potilasesitteitä, yhteistyössä eri järjestöjen kanssa esimerkiksi tuottaa infomateriaaleja ja koulutuksia, antaa medialle haastatteluja sekä myöntää suunterveyttä edistäville tuotteille suosituksia. Miksi liitto tekee terveyden edistämistyötä?

– Hammaslääkäriliiton säännöissä on määrätty, että liiton toimintaan kuuluu hammas- ja suusairauksien hoidon edistäminen sekä suun terveydenhoitotyön tukeminen. Tämä on kirjattu sääntöjen yhteen tärkeimmistä pykälistä, ns. tarkoitus-pykälään. Siinä määrätään, että edellä mainitun terveyden edistämistyön lisäksi liiton tarkoituksena on liittää maamme hammaslääkärit ja hammaslääketieteen opiskelijat yhteen arvokkaan hengen ja toveruuden ylläpitämiseksi ja yhteiskunnallisten ja ammatillisten etujen valvomiseksi, toteaa liiton varatoiminnanjohtaja Anja Eerola.

– Säännöt aikanaan laatineet ovat olleet viisaita ja kaukonäköisiä. Tuolloin ehkä arvioitiin, että hammaslääkärikunta on oikea ja kenties ainoakin taho, joka voi asiantuntijuuteensa nojaten pitää esillä suunterveyden ja suu- ja hammassairauksien ehkäisyn sekä toimivien suun terveydenhuoltopalvelujen merkitystä.

Tilanne on edelleen hyvin samankaltainen: valtakunnan tasolla ei viranomaisia lukuun ottamatta juuri ole muita tahoja, joiden tehtäviin väestön suunterveyden esillä pitäminen kuuluisi.

– Siksi sekä suun terveydenhuollon asemaan että suu- ja hammassairauksien ehkäisyyn liittyvät toimet ovat vahvasti osa liiton vaikuttamistoimia. Tämä periaate on nostettu keskeiseen rooliin myös liiton strategiassa, jossa vaikuttava toiminta väestön suunterveyden puolesta on yksi neljästä strategisesta suunnasta, Eerola korostaa.

Yhteiskunnan, väestön ja ammattikunnan etujen yhteensovittamista

Jos väestön suunterveys paranee liiton terveyden edistämisen toimilla, niin eikö silloin sahata omaa oksaa?

– Liiton toimintasuunnitelmasta ja vuosikertomuksista kenties parhaiten käy ilmi se varsin monipuolinen toiminta, jossa on pyritty yhdistämään suun terveydenhuollon aseman turvaaminen ja vahvistaminen sekä ohjaus ja neuvonta suunterveyden ylläpitämiseksi. Hammaslääkäriliitossa edunvalvonta ymmärretään laaja-alaisena toimintana, jossa yhteiskunnan, väestön ja ammattikunnan edut tulee sovittaa yhteen. Haluamme myös aina korostaa liiton asiantuntijaroolia. Terveyden edistämisen toimet pitää siis ymmärtää tällaisesta laajasta näkökulmasta. Omaa oksaa sahattaisiin, jos näin ei toimittaisi, Eerola lataa.

Keskeinen toimintamuoto on ollut verkostoituminen muiden toimijoiden kanssa. Tätä työtä ovat erityisesti tehneet liiton terveyden edistämisen asiantuntijahammaslääkärit.

– Konkreettisemmat terveyden edistämiseen liittyvät toimet valikoituvat mukaan eri syistä, mutta aina päätökseen kuitenkin liittyy strateginen harkinta: tukeeko toiminta liiton tarkoitusperiä ja onko siihen resursseja.

– Väestön suunterveyden puolesta toimiminen on tosiaan mukana liiton monissa toiminnoissa, esimerkiksi näitä asioita esitellään aina kaikissa päättäjätapaamisissa, Eerola toteaa.

Moni miettii sitä, miten terveyden edistäminen toteutuu tulevassa sotessa, kun se jää kuntien tehtäväksi.

– On luonnollista, että hallituksen sote-uudistuksen toteutuessa peruskuntiin jää merkittävä vastuu väestön terveyden edistämisestä. Kuntatasolla kuitenkin edelleen tehdään päätöksiä, joilla on mahdollista luoda terveyttä ylläpitäviä ja edistäviä elinympäristöjä. Uudet rajapinnat organisaatioiden välillä edellyttävät myös uusia toimintatapoja ja yhteistyötä sekä sujuvaa tiedonkulkua. Toki meitä mietityttää, miten tämä yhteistyö suun terveydenhuollon osalta käytännössä hoituu, puntaroi Eerola.

Lähteet:
Ottawa Charter for Health Promotion 1986. www.who.int/healthpromotion/conferences/previous/ottawa/en/

Savola E, Koskinen-Ollonqvist P. Terveyden edistäminen esimerkein – Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja -sarja 3/2005.

Terveyden edistämisen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:19.

Terveyden edistäminen lisättiin liiton sääntöihin 1964

Annariitta Kottonen

Hammaslääkäriliiton sääntöjen tarkoituspykälässä on määritelty ammattijärjestölle erikoinen tehtävä: Liiton pyrkimyksiin kuuluu myös suun ja hammassairauksien hoidon edistäminen maassamme sekä suun terveydenhoitotyön tukeminen. Eräässä mielessä kyse on siis oman oksan sahaamisesta, sillä hyvän suunterveyden voi ajatella heikentävän hammaslääkärien työllisyyttä.

Kohta on lisätty sääntöihin vuonna 1964. Suoranaisia perusteluja kohdan lisäämiseen ei hallituksen pöytäkirjoja selaamalla löydy, mutta kansanterveysnäkökulma oli toiminnassa jo varhain läsnä.

– Vuosikymmeniä oli yritetty saada Lääkintöhallitukseen hammaslääkäriä. Se olisi ollut koko hammaslääkärikunnalle profiilin nosto, ja liitto oli tehnyt sen eteen paljon työtä, kertoo HLL Marja Sotamaa, joka mm. on kirjoittanut Hammaslääkäriliiton historiikin vuosilta 1975–1999 sekä toimittanut liiton 80-vuotisjuhlakirjan Hammashoidon perinne.

1930-luvulla oli saatu hammaslääketieteen edustaja Lääkintöhallituksen apuna olleeseen tieteelliseen neuvostoon, mutta suurta painoarvoa tällä ei ollut. Vuonna 1956 saatiin Lääkintöhallitukseen tilapäinen ylihammaslääkärin toimi, joka 1961 muutettiin ylimääräiseksi ylihammaslääkärin toimeksi.
Hammaslääkärikunta oli vahvasti esillä myös valmisteltaessa vuonna 1957 tullutta lakia kansakoulujen hammaslääkärintoimesta, ja 60-luvulla alettiin puhua myös juomaveden fluorauksesta eri puolilla maata.

– Miksipä nämä asiat eivät olisi heijastuneet liiton sääntöihin? Lainsäädännön kautta on haettu ja saatu näkyvyyttä ja mahdollisuutta vaikuttaa ammattikunnan asioihin, pohtii Sotamaa.

Sotien jälkeen 1950-luvulla sokerin kulutus oli alkanut kasvaa, ja 1960-luvulla karies täytti suomalaisten suut.

– Ensiluokkalaisilla kuutoset olivat jo tuhoutuneet, ja 12-vuotiaalla saattoi olla suussa pelkkiä juuria. Perheellä saattoi olla yksi harja, jolla kaikki harjasivat kerran viikossa saunassa. Töitä oli ihan hirveästi, muistelee Sotamaa oman työuransa alkua 1960-luvun puolivälissä.

– Kansan hampaat olivat hajalla ja kansa kärsi. Kyllä siinä tuli hammaslääkärikunnalle sisäänrakennetuksi, että jotakin on tehtävä ehkäisevän hammashoidon saralla.


1970- ja -80-luvuilla terveyskasvatettiin

1970-luvulla kansanterveyslaki nosti keskiöön perusterveydenhuollon ja ehkäisevän terveydenhoidon sekä kansanterveystyön. Painopiste oli lapsissa ja nuorissa ja terveyskasvatus päivän sana. Hammaslääkäriliittokin panosti terveyskasvatukseen mm. monenlaisella valistusmateriaalilla.

– Siitä liiton terveyskasvatustoimikunnalle tuli töitä melkein 20 vuodeksi. Muuten 70-luku oli kollegakunnalle vaikeaa ja ristiriitaista aikaa. Kouluhammaslääkäreistä tuli terveyskeskushammaslääkäreitä huonommilla ehdoilla, eikä poliittinen ilmapiiri suosinut yksityisyrittäjiä, muistelee Sotamaa.

1980-luvulla terveyskasvatusta jatkettiin, mutta painopisteeksi tulivat aikuiset. Noihin aikoihin noin neljännes yksityishammaslääkäreistä koki potilaita olevan liian vähän, ja kampanjoilla tavoiteltiin väestölle paitsi parempaa hoitoon pääsyä myös aktiivisempaa hoitoon hakeutumista.

– Terveyskasvatuksen saralla lähestyttiin potilaita kivoilla kampanjoilla, joihin liittyi paljon edunvalvonnallisia tavoitteita. Taloudessa meni lujaa, ja ilmassa oli toiveikkuutta, mutta tiedämme mihin se päättyi.


Hyvä maine lisää uskottavuutta

Lievän kohenemisen jälkeen koko ammattikunnan työllisyys heikkeni, kun kansantalous 1990-luvun alussa upposi kriisiin.
Hammaslääkäriliiton toimintaa leimasi suun terveydenhuollon puolustaminen ja aktiivinen poliittinen vaikuttaminen. Väestöä haastettiin mukaan levittämällä suunterveystietoa. Näyttävin oli kampanja Kela-korvausten puolesta, jota tukevan kansalaisadressin allekirjoitti lähes
380 000 suomalaista.

2000-luvulla liitto alkoi yksittäisten kampanjoiden sijaan tehdä terveyden edistämistyötä entistä tiiviimmin yhdessä muiden tahojen kanssa. Suunterveyden merkitystä alettiin tuoda esiin mahdollisimman monissa eri yhteyksissä.

– Sääntöjen tulkinta elää ajassa. Nykyisin tarkoitus-pykälä ymmärretään niin, että Hammaslääkäriliiton keskeisiin tehtäviin kuuluvat sekä suun terveydenhuollon lakisääteisen aseman turvaaminen että vaikuttamistoimet suunterveyden kannalta hyvien tapojen iskostamiseksi väestöön, toteaa varatoiminnanjohtaja Anja Eerola.

– Oma kokemukseni pitkältä ajalta on se, että panostuksemme väestön suunterveyteen herättää kunnioitusta ja lisää uskottavuutta myös muihin vaikuttamistoimiimme. Tämän on vuosien mittaan useakin poliittinen päättäjä todennut, kun heille on esitelty liiton sääntöjen määräämää toimintaa. On siis kyse liiton strategisista valinnoista, Eerola valottaa.
Näin sääntökohtaa tulkitsee myös Sotamaa.

– Etuja on valvottava kaikessa. Terveydenhuollon rahoitus on äärimmäisen poliittinen asia. Rahaa on aina vain rajoitetusti ja ottajia paljon. Ennalta ehkäisyn korostaminen oli hyvää mainosta koko ammattikunnalle esimerkiksi kansanterveyslain tultua voimaan. Halusimme, että lasten ei tarvitsisi enää kärsiä. Käsittääkseni muu terveydenhuolto ei satsannut terveyskasvatukseen ja valistukseen samalla intensiteetillä. Tällä toiminnalla saatava mainearvo on niin tärkeä asia, että saha jää toiseksi, kumoaa Sotamaa epäilyn oman oksan sahaamisesta.