Hammaslääkäri

Sunnuntai 19.05.2019

Tiedolla kohti parempaa terveyttä

Datan tehokkaampi hyödyntäminen ja tiedolla johtaminen ovat terveydenhuollon kehittämisen ytimessä. Uusien toimintamallien ja työkalujen tavoitteena on luoda entistä vaikuttavampia palveluita ja hoitoa sekä vahvistaa ennaltaehkäisevää otetta.

istock-bigdata.jpg

(Kuva: iStockphoto)
(Kuva: iStockphoto)

Tietoa on käytetty terveydenhuollon suunnittelussa ja johtamisessa tähänkin asti, mutta nyt puhe datan hyödyntämisestä ja tiedolla johtamisesta on noussut voimallisemmin osaksi koko terveydenhuollon isoa muutosta.

Hyvään ja tavoitteelliseen johtamiseen kuuluu, että asioita pystytään tarvittavalla tasolla myös ennakoimaan. Kun terveystietoa voidaan jalostaa nykyistä paremmin, siitä saadaan tehokas työkalu hyvinvoinnin suunnittelun, päätöksenteon ja seurannan pohjaksi.

Tulevaisuuden palvelurakenteen suunnitteluun tarvitaan tietoa palveluntarpeesta sekä hoidon tehokkuudesta, laadusta ja vaikuttavuudesta. Myös kaavaillun sote-uudistuksen ohjaus perustuu systemaattiseen tiedolla johtamiseen, joka tarvitsee tuekseen uudenlaisia työkaluja.

Tiedolla johtamiselle ei ole käsitteenä vakiintunutta täsmällistä määritelmää. Esimerkiksi Sitra on määritellyt sen tarkoittavan prosesseja ja käytäntöjä, joiden avulla tietoa kerätään, jalostetaan ja hyödynnetään organisaation sisällä ja organisaatioiden välillä. Jalostetun tiedon avulla pyritään luomaan arvoa ja sitä käytetään hyväksi päätöksenteossa.

– Terveydenhuollon kehittämisen avainasioita on, miten potilastyön arjessa päivittäin kertyvät isot tietomassat saadaan valjastettua palvelemaan paremmin esimerkiksi toiminnan ja hoitoprosessien kehittämistä, laadunvarmistusta ja terveyshyödyn tuottamista niin valtakunnallisella kuin hoitoyksikköjen tasolla. Strateginen kysymys on, miten ja mitä tietoa kannattaa hyödyntää, sanoo terveydenhuollon muutoksen kysymyksiin perehtynyt johtajaylilääkäri Päivi Metsäniemi YTHS:ltä.

Ylivoimaisesti suurin osa terveydenhuollossa syntyvästä datasta kertyy hänen mukaansa potilastietojärjestelmiin, josta ne siirtyvät organisaatioiden omiin tietovarastoihin tai -altaisiin. Sieltä käsin niitä voidaan hyödyntää raportoinnissa tai analytiikassa.

– Tiedolla johtamisen näkökulmasta haasteena on olemassa olevan tiedon systemaattinen hyödyntäminen, sillä potilastietojärjestelmät on alun perin luotu palvelemaan muuta tarkoitusta eli yksittäisen potilaan tietojen kirjaamista.

Datan kerääminen ja tiedon hyödyntäminen ovat helpottuneet valtavasti, kun terveydenhuollon tiedot ovat siirtyneet digitaaliseen muotoon. Ennen kaikki tieto piti käsityönä etsiä arkistomapeista ja poimia manuaalisesti paperisista potilaskansioista.

– Väitän, että digitalisaatio muuttaa koko terveydenhuoltoa huomattavasti nopeammin ja isommalla tavalla kuin mikään hallinnollinen päätös tai järjestelmätason sote-malli. Terveydenhuolto tulee digitalisaation suhteen jälkijunassa verrattuna moniin muihin toimialoihin, ja tämä muutos tulee vaatimaan meiltä ammattilaisilta paljon. Siksi organisaatioissa pitäisi nyt varata aikaa ja resursseja kehittämistyöhön. Innostava visio on, että jatkossa pystyttäisiin tuottamaan ihmisille aidosti parempaa terveyshyötyä järkevillä panostuksilla ja toimivilla ratkaisuilla – eikä niin, että ammattilaiset uupuvat kasvavan työtaakan, kutistuvien resurssien ja toimimattomien järjestelmien puristuksessa, Metsäniemi painottaa.

Data palvelemaan ammattilaisia ja potilasta

Vastaanotoilla potilastietojärjestelmiin kertyy joka päivä valtava määrä tietoa, kuten potilaan käynnin syy, diagnoosimerkintä ja demografiatiedot sekä erikoisalasta riippuen esimerkiksi laboratoriotuloksia, lääkitystietoja ja suun terveydenhuollossa statuskirjauksia.

Vastaanottokohtaisen datan lisäksi tarvitaan myös kansallista dataa, johon omaa toimintaa voidaan verrata.

– Tämä data kertoo terveydenhuollon kokonaisuudesta ja siitä, miten asiat ovat keskimäärin. Toistaiseksi vertailukelpoista dataa on saatavilla varsin vähän. Siksi yhteishankkeet kuten THL:n koordinoima Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit -hanke on tärkeä.

Lisäksi on potilaan itsensä tuottamaa tietoa ja keräämää omaa terveysdataa, jonka määrän ja merkityksen odotetaan jatkossa kasvavan.

– Digitalisaatio helpottaa ja tehostaa potilaalta saatavan tiedon hyödyntämistä ja tuo siihen uusia mahdollisuuksia. Tämä liittyy myös potilaan motivointiin ja potilaan roolin muutokseen entistä aktiivisemmaksi toimijaksi ja osaksi hoitotiimiä.

Kaikkien tietopalikoiden avulla voidaan päätellä paljon siitä, mitä vastaanoton arjessa tapahtuu.

– Yhdessä nämä tiedot muodostavat terveydenhuollon massadatan, jota analysoimalla ja louhimalla voidaan puolestaan muodostaa isoa kuvaa siitä, mitä kentällä kokonaisuutena tapahtuu. Tiedon avulla päästään suunnittelemaan ja kehittämään toimintaa niin yksikön kuin koko sosiaali- ja terveydenhuollon tasolla, Metsäniemi tiivistää.

Hänen mukaansa jokaisen terveydenhuollon organisaation tulisi pystyä vastaamaan keskeisiin peruskysymyksiin, kuten mitkä ovat yleisimmät käyntisyyt; vaihtelevatko ne ammattilaisesta, toimipaikasta tai alueesta toiseen ja jos niin miksi ja mihin toimenpiteisiin tietojen perusteella kannattaisi ryhtyä – mihin asioihin omassa toiminnassa kannattaa panostaa tai mitä meidän tulisi parantaa.

Mittarit kuntoon

– Seuraava askel on valita hyvät mittarit, jotka ohjaavat toimintaa oikeaan suuntaan ja auttavat ammattilaisia kehittymään ja kehittämään omaa työtään. Dataan liittyvät prosessit pitää saada osaksi organisaation ydintoimintaa niin, että kaikki ammattilaiset myös osallistuvat keskusteluun siitä, miten toivon omaa työtäni arvioitavan ja johdettavan.

Kiinnostavia kysymyksiä ovat Metsäniemen mukaan esimerkiksi, miksi meillä on eroja alueellisesti tai väestöryhmittäin, mitkä ylätason päätökset ovat vaikuttaneet keskeisiin väestötason terveysmuuttujiin, mitkä ovat metatason päätösten vaikutukset väestön terveyteen ja sitä kautta myös heijastukset kansantalouteen.

Fokuksessa on, miten tiedot palvelevat ammattilaisten työtä ja koko tiimiä sekä asiakasta.

– Se, mitä asioita mitataan ja miksi, vaatii jatkuvaa ja avointa vuoropuhelua. Sitä saa mitä mittaa, mutta ei pidä mennä sen taakse, että ei voida mitata mitään, koska sekoittavia tekijöitä on niin paljon ja tieto voi olla jollain tavalla virheellistä. Mittaaminen ja mittarit eivät ole koskaan täysin valmiita ja lopullisia, vaan kyse on jatkuvasta prosessista, Metsäniemi painottaa.

Kysymys on hänen mukaansa myös organisaatioarvoista. Painotetaanko ydintyötä eli terveyden parantamista ja ammattilaisten mahdollisuutta kehittää omaa työtään vai keskitytäänkö työntekijöiden kontrollointiin sekä tuloksen maksimointiin ja kustannusten karsintaan hinnalla millä hyvänsä. Tietoa ja mittareita voidaan soveltaa kumpaankin.

Johdon pitää olla todella sitoutunut ja ottaa alusta asti ammattilaiset avoimesti mukaan kehittämistyöhön.

– Onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on, että muutos ei moninkertaista ja monimutkaista ammattilaisten työtä esimerkiksi lisäämällä kohtuuttomasti kirjaamiseen kuluvaa aikaa, vaan kehittämisen tulisi olla innostavaa ja tuoda lisäarvoa jokaisen työhön.

Saatiinko aikaan sitä mitä piti?

Mitä enemmän dataa kertyy, sen tarkemmaksi myös mittaaminen kehittyy ja organisaatiossa opitaan hyödyntämään käsillä olevaa tietoa entistä paremmin.

– Tiedämme esimerkiksi, että on olemassa todella vaikuttavia terveyden edistämisen mekanismeja, ja myös niitä pitää jatkossa pystyä mittaamaan entistä paremmin.

Mittarien kehittäminen vaatii usein myös paljon luovuutta ja innovointia. Kun mitataan prosessia ja mitataan tulosta, nähdään saatiinko aikaan sitä mitä piti.

Mittareita on Metsäniemen mukaan ollut perinteisesti helpompi kehittää silloin, kun mitataan yksittäisten toimenpiteiden määriä ja niiden onnistumista, esimerkiksi liuotushoidon antamista ja onnistumista aivoinfarktipotilailla tai lonkkaproteesien asentamista ja potilaiden kuntoutumista.

– Mutta paljon isompi yhteiskunnallinen kysymys on se, mitä on tapahtunut ennen potilaan joutumista hoitoon ja miksi tilanne on päässyt niin pitkälle, että ihminen tarvitsee hoitoa.

Entä miten data voi auttaa terveydenhuollon siilojen purkamisessa ja sujuvoittaa hoitoketjuja?

– Esimerkiksi niin, että tehdään hoitosuunnitelmia rakenteisesti ja siten, että niiden toteutumista on mahdollista seurata potilaan kokonaisterveyden näkökulmasta. Ei siis laadita erikseen esimerkiksi suunterveyden hoitosuunnitelma ja diabeteksen hoitosuunnitelma, vaan ihmisen terveyttä tarkastellaan aidosti kokonaisuutena.

Datan pullonkauloja on yhä paljon

Moni terveydenhuollon toimija painii yhä lukuisten tietojärjestelmätason ongelmien kanssa. Pullonkauloja ovat erityisesti eri järjestelmien väliset rajapinnat ja yhteensopivuus. Myös käytettävyysongelmat ja hitaat kankeat järjestelmät ovat edelleen isoja haasteita.

– Kehittämiskohteita ovat sekä järjestelmätason käytettävyyden kehittäminen että monet johtamiseen liittyvät asiat, kuten palautteen antaminen ja kehittymisen tukeminen. Kyse ei siis ole vain teknisistä tietojärjestelmätason asioista vaan vähintään yhtä paljon muutoksen tukemisesta organisaation kulttuurissa, johtamisessa ja terveydenhuollon totutuissa työtavoissa ja -prosesseissa, Metsäniemi muistuttaa.

Toisaalta teknologian kehitykseen on ladattu isoja, paljolti vielä täyttymättömiäkin odotuksia, kuten tekoälypohjaisten algoritmien hyödyntäminen ammattilaisen päätöksenteon tukena tai aikaa vievän potilastietojen kirjaamisen mahdollisimman pitkälle viety automatisointi puheentunnistusta hyödyntäen.

– Iso muutos tulee usein hiipien – lumipalloefektinä, kun jollain toisella toimialalla ja toiseen tarkoitukseen kehitettyä teknologiaa voidaankin nopealla aikataululla alkaa soveltaa myös terveydenhuollossa. Kehittäminen vaatii moniammatillista otetta ja valtavasti vuoropuhelua eri alojen osaajien kesken, mikä ei käytännössä suinkaan ole aina ihan helppoa ja sujuvaa.

Kehitystyö vaatii myös riittävän isoa ja osaavaa koordinoivaa tahoa.

– Nyt pyörää valitettavasti keksitään monessa organisaatiossa yhä uudelleen, mikä on tehotonta ja kallista. Tässä onneksi auttavat kansallisten viranomaisten perustamat hankkeet ja esimerkiksi Sitran tyyppisen toimijan avaukset. Ne ovat tärkeitä eri toimijoita yhteen kokoavia foorumeita.

Terveydenhuollossa kehittämistyön vaikeuskerrointa lisää, että toimijoita on paljon, kenttä on pirstaleinen ja tuottajat kilpailevat keskenään – kaikki asioita, jotka muodostuvat helposti esteiksi avoimelle tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdolle.

– Tiedolla johtaminen toteutuu tällä hetkellä hyvin hajanaisesti koko terveydenhuollon mittakaavassa. Asiaan ei ole joka paikassa vielä edes havahduttu, kun samaan aikaan toisaalla kehittämistyö on jo hyvinkin pitkällä. Ääripäät ovat kaukana toisistaan ja siihen vaikuttavat myös toimijoiden käytössä olevat resurssit.

Jatkossa ihmisten johtaminen eli leadership-osaaminen korostuu entisestään – miten asiantuntijaorganisaatiota johdetaan tiedolla.

Työhön tuo mielekkyyttä se, että työaika menee niihin asioihin, joilla on eniten vaikuttavuutta, eikä johonkin turhaan ja tuottamattomaan, kuten toimimattomien tietojärjestelmän ja prosessien kanssa säätämiseen.

– Parhaimmillaan toiminnan tehostaminen tarkoittaa, että terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuus keskittyä oikeisiin asioihin ja ydintyön sujuvaan tekemiseen, jota tieto, toimivat prosessit ja järjestelmät tukevat.

Laatumittariston kehittäminen on jatkuvaa työtä

Toiminnan laadun ja vaikuttavuuden mittaaminen ovat tulossa osaksi terveydenhuoltoa. Laatumittarointi ja vertailu ovat keskeinen osa myös kaavailtua sote-uudistusta ja sen valinnanvapautta – vertailtavuus puolestaan edellyttää yhtenäisiä kirjaamis- ja raportointikäytäntöjä.

Suun terveydenhuollossa on kehitetty omaa valtakunnallista laatu- ja vaikuttavuusmittaristoa, jota voidaan hyödyntää toiminnan kehittämiseen ja suunnitteluun. Työssä on ollut mukana useita suun terveydenhuollon asiantuntijoita. Mittareiden julkaisua on suunniteltu yhteistyössä THL:n tietopalveluiden kanssa siten, että osa mittareista laskettaisiin kansallisen AvoHilmon aineiston pohjalta. Aineistojen validointityötä on jo tehty osalle mittareita.

– Espoon suun terveydenhuolto on ollut mukana vuonna 2015 alkaneessa pilotissa, jossa työkalua alettiin rakentaa yhteistyössä Nordic Healthcare Groupin (NHG) kanssa.

Sama mittaristo on jo käytössä 23 julkisella sekä yhdellä yksityisellä palveluntuottajalla. Sen väestökattavuus on noin 2,7 miljoonaa suomalaista. Jatkossa mukaan halutaan kattavammin myös yksityisen puolen toimijoita, kertoo kehittämistyöhön osallistunut Espoon kaupungin ylihammaslääkäri Sebastian Kaste.

Suun terveydenhuollon mittaristoon on valittu kymmenen päämittaria, joilla seurataan vaikuttavuutta, työn ja prosessien laatua ja palveluiden saatavuutta niin hoitoyksikön, koko kunnan kuin yksittäisen työntekijän tasolla. Yksittäisiä mittareita ovat esimerkiksi ehkäisevän hoidon onnistuminen, paikkojen pysyvyys, juurihoitojen onnistuminen ja asiakkaiden odotusajat.

– Tiedonkeruu on automatisoitu, ja tällä hetkellä se tapahtuu pääasiassa potilastietojärjestelmiin kirjatuista tiedoista. Jatkossa data on tarkoitus saada suoraan AvoHilmosta.


Mittaristo tukee tiedolla johtamista

– Eri mittareilla seurataan esimerkiksi paron diagnostiikkaa, karieksen hallintaa, tehtyjä toimenpiteitä ja niiden määriä, työn laatua, prosessien toimivuutta ja hoitojen valmistumista. Tietoja voidaan hyödyntää toiminnan kehittämisessä ja hoidon vaikuttavuuden parantamisessa. Niiden avulla voidaan esimerkiksi kehittää potilasturvallisuutta, vähentää asiakkaiden turhia käyntejä ja auttaa esimiehiä kohdistamaan jatkokoulutusta oikein. Työkalu on auttanut puuttumaan myös laatupoikkeamiin, Kaste kertoo.

Kansallisen mittariston lisäksi Espoossa on käytössä myös erilliset henkilökohtaiset mittarit, joissa yhtenä mittarina on muun muassa tupakka-mini-interventioiden määrä suhteessa asiakkaisiin eli onko ammattilainen ottanut tupakoinnin puheeksi asiakkaan kanssa.

Kokemukset uudesta työkalusta ovat Kasteen mukaan olleet Espoossa pääasiassa hyviä.

– Tiedon pohjalta asioista on työyhteisössä helpompi keskustella ja puuttua esimerkiksi laatupoikkeamien juurisyihin. Ammattilaisille työkalu tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden saada systemaattista tietoa ja palautetta oman työn laadusta.

Laatumittariston kehittäminen on jatkuvaa työtä, ja petrattavaa löytyy toiminnan eri tasoilta.

– Osa mittareista on niin sanottuja välivaiheen mittareita – esimerkiksi paron vaikuttavuuden arviointi edellyttää, että diagnostiikka on kunnossa. Kaikille tutkimuspotilaille tehdään kariesstatus, mutta mittariston avulla huomasimme, että parodontologinen status jäi meillä vielä alle sen, mikä olisi kansallisten Terveys-tutkimusten mukaan paron esiintyvyyden kannalta optimaalinen, Kaste kertoo laatutyön kehittämiskohteista.

Koko yksikön tuloksia käydään läpi yhteisissä palavereissa ja työntekijäkohtaisia tietoja kehityskeskusteluissa.

– Mittaristoa ei käytetä työntekijöiden vertailuun, vaan etsitään laadukkaan tekemisen esteitä ja parannetaan toimintaa kokonaisuutena. Kehittämiskohteita on löytynyt sen avulla myös vaikkapa laitteistosta tai materiaalien käytöstä ja säilytyksestä.

Asioita mittaamalla ne myös tulevat paremmin näkyviksi ja asiat on helpompi nostaa yhteiseen keskusteluun.

– Mittariston kautta saamme laatu- ja vaikuttavuustiedot sekä oman organisaation osalta että muista mukana olevista toimijoista. Näin omia tuloksia on mahdollista vertaisarvioida ja löytää parhaita käytäntöjä jaettavaksi ja jatkokehitettäväksi.