Suomen Hammaslääkärilehti
Finlands Tandläkartidning
Finnish Dental Journal
Viisi vuotta sitten näihin aikoihin pänttäsin viimeisiä hetkiä hammaslääkiksen pääsykokeeseen, nyt viimeistelen kliinistä hoitoharjoittelua ja syväreitä sekä valmistaudun loppuseminaareihin. Lisäksi hämmästelen jatkuvasti sitä, että mihin ihmeeseen tämä aika oikein hujahti.
Turun yliopisto siirtyi vihreään koronavaloon maaliskuun alussa, mikä tarkoitti koronarajoitusten heltymistä yliopistolla. Korona-ajan etäopinnot toivat mukanaan omat haasteensa muun muassa opiskelukaverien saamiseen, kouluhengen kokemiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Rajoitusten heltyminen tuo normaalin opiskelija-arjen taas osaksi elämää. Opiskelijahaalarit ja bileet kuuluvat opiskelijan elämään, mutta vielä laajemmassa käsityksessä hammaslääkäriksi opiskelevan elämään kuuluvat keskustelut kandihuoneella yli kurssirajojen sekä kollegiaalisuuden kehittyminen.
Paritöitä on kokeiltu Oulun klinikassa muutaman vuoden ajan useilla eri tavoilla. Kun itse aloitin klinikan, kolmannen vuoden opiskelijat tekivät potilastyöt pareittain ja ylemmät vuosikurssit yksin. Seuraavana vuonna koronan vuoksi neljäs ja viides vuosikurssi jatkoivat potilastöitä pareittain omien kurssilaisten kanssa. Keväällä 2021 kokeiltiin toteuttaa potilastyöt niin, että toinen pareista oli viidennen ja toinen kolmannen vuosikurssin opiskelija, mutta esimerkiksi protetiikkaa sai tehdä oman vuosikurssin klinikkaparin kanssa.
Mistä tunnistaa vuoden vaihtumisen? Tänä vuonna ensimmäiset kuukaudet saattavat sisältää paljon ulkoilua, nauttimista lumisista säistä ja korona-ajan helpottamisen odottelua. Niiden lisäksi opiskelijoita yhdistää yksi asia: kesätyön haku. Se voi tuottaa stressiä. Työtä se ainakin teettää, jos hakemuksia lähettelee moniin paikkoihin erilaisten sivustojen ja videoesittelyjen kautta.
Meneillään on valkoinen ja toiveikas talvi, syksyn synkkyyden jälkeen. Koulussa syksyn loppurutistus palkittiin ruhtinaallisella joululomalla, ja nyt olemmekin palanneet takaisin sorvin ääreen. Syksyllä koulunkäynti oli hyvin moninaista ja siihen mahtui sekä ylä- että alamäkiä. On täysin ihmisestä kiinni, miten vakavasti näihin vastoinkäymisiin sekä elämään yleensäkin suhtautuu. Olenkin miettinyt elämän suuria kysymyksiä, kuten sitä, mikä on elämässä tärkeää.
Yksi kirja oli luettava ennen ensimmäistä varsinaista kesää kutsumusammatissa. Sinuhe egyptiläinen, suomalaisen kirjallisuuden, mutta myös lääketieteen, klassikko.
Sinuhe elää lapsuutensa viattomassa ideaalimaailmassa, mutta lääkäriopinnot aloitettuaan sisäinen kyseenalaistaja alkaa nostaa päätään eivätkä vanhat pappien parannuskeinot kelpaakaan enää eteenpäin pyrkivälle intohimoiselle idealistille.
Opintojeni aikana olen ollut kesäisin hammashoitajana julkisella puolella sekä muulloin tehnyt keikkatöitä yksityisellä sektorilla. Olen kokenut hammashoitajan työn mielenkiintoiseksi ja ennen kaikkea opettavaiseksi.
H4-kurssilaisena koen olevani onnekkaassa asemassa. Viime vuonna saimme koronapandemiasta huolimatta nähdä kurssikavereita taitopajoissa ja klinikkasaleissa, samalla toki nauttien etäopiskelun tuomasta helpotuksesta aikaisiin luentoaamuihin. Tämän lisäksi pääsimme aloittamaan ensimmäiset ilman paria tehtävät potilastyöt upouudessa klinikassa.
Klinikan muutto oli tehty opiskelijan näkökulmasta siinä määrin vaivattomaksi, ettei paljon avainlätkän toimimattomuutta tai pukukaapin salasanan unohdusta suurempia ongelmia ole ainakaan omalla kohdallani eteen tullut.
Nyt neloskurssin syksyllä klinikka alkaa olla jo ihan tuttu paikka ja jopa ihan mukavakin. Vielä keväällä kaikki uudet asiat tuntuivat mahdottoman isoilta ja hankalilta. Nykyään ei enää jännitä hakea potilasta odotustilasta tai aloittaa paikkaushoitoa. Jännitys on muuttunut innostukseksi.
