Suomen Hammaslääkärilehti
Finlands Tandläkartidning
Finnish Dental Journal
Miksi hammaslääkärin täytyy tuntea epilepsialääkkeet? Miksi hammaslääkärin tulee muistaa sormien lihakset ja luut? Toisen opiskeluvuoden alkaessa tällaista pohdintaa kuulee yhä enemmän opiskelijoiden ruokapöytäkeskusteluissa.
Kun koronavirus alkoi nostaa päätään, olin juuri lopettelemassa toista opiskeluvuottani ja preklinikka kaartui kohti loppuaan. Siinä suhteessa olin melko onnekas, saimmehan nauttia preklinikassa tavallisesta opiskelusta ja tutustua opiskelutovereihin ilman rajoitustoimia.
Neljännen opiskeluvuoden jälkeen minulla oli kuntaluvat taskussa sekä elämä ja kandikesä edessä. Vaikka kandikesää odotti tuolloin varsin innoissaan, niin innostuksen lisäksi ilmassa oli myös varsin toisenlaisia tuntemuksia. Jännitti ja välillä myös suorastaan pelotti, onko oma taitotaso niin käytännön kuin teoriankin puolesta riittävä. Lisäksi koronan takia menetetyn klinikka-ajan vuoksi omat kliinisten suoritteiden määrät eivät olleet aivan suunnattoman suuria.
Neljännen opiskeluvuoden jälkeen minulla oli kuntaluvat taskussa sekä elämä ja kandikesä edessä. Vaikka kandikesää odotti tuolloin varsin innoissaan, niin innostuksen lisäksi ilmassa oli myös varsin toisenlaisia tuntemuksia. Jännitti ja välillä myös suorastaan pelotti, onko oma taitotaso niin käytännön kuin teoriankin puolesta riittävä. Lisäksi koronan vuoksi menetetyn klinikka-ajan vuoksi omat kliinisten suoritteiden määrät eivät olleet aivan suunnattoman suuria. Myös aikataulut ja niissä pysyminen jännittivät aika lailla.
Nyt alkaa kesä, ja ensimmäinen vuoteni hammaslääketieteen opiskelijana on ohi.
Jotkut päivät muistaa ikuisesti. Minulle sellainen päivä oli, kun luin keväällä 2020 Opintopolusta tiedon, että olin päässyt opiskelemaan hammaslääketiedettä Helsingin yliopistoon. Tuona päivänä kuukausien ja vuosien puurtaminen palkittiin, sain sulkea jatkuvasta kertaamisesta kuluneet lukiokirjat, hävittää valtavat muistilappukasani ja kokea vapauden tunteen.
Toimenpide: kirjoitusta. Osallistujat: HLK S Y-U. Esitiedot ja nykytila… Kolmas opiskelijavappuni ja myös opiskeluvuoteni hampaalla on lopuillaan ja pohtiessani: ”mitäs tekstilajia tänne kuuluisi kirjoittaa ja kuinka lukion opettaja sen neuvoi tekemään” mielessä pyörii vain potilastekstien oikea kirjoitusasu.
Paras vuoteni hampaalla on kevättä kohden tullessa kietoutunut yhä vahvemmin potilastöiden ympärille.
On kevään tuntu aurinkoisissa aamuissa ja yhä valoisammissa illoissa. On lakaistuja katuja, iloista sirkutusta oksilla, vappupallo ja munkin tuoksua.
Välillä hammaslääkäriksi opiskelu on antoisuudestaan huolimatta uuvuttavaa. Klinikkapäivät saattavat venähtää pitkälle iltaan paperitöitä hoitaessa ja yhden hengen ajanvaraustoimistoa pyörittäessä. Lisäksi itse kliinisten taitojen opettelu on usein varsin jännittävää ja voimia vievää, kun toimenpiteitä ensimmäisiä kertoja tehdessä oma itsevarmuus ja luotto omaan taitotasoon eivät ole aina huipussaan. Myös työn jälki saattaa joskus jättää hieman toivomisen varaa, sillä omissa visioissa niin kaunis täyte ei välttämättä sitten todellisuudessa olekaan aivan niin vaikuttava.
Valmistumisen kynnyksellä moni viidennen vuoden kandi joutuu pohtimaan asuinpaikkakuntansa uudelleen. Toisilla on jo selvä visio tulevaisuuden kotipaikkakunnasta: osa haluaa jäädä opiskelupaikkakunnalleen ja osa taas aikoo palata kotiseudulleen. Itse kuulun kuitenkin vielä siihen porukkaan, joka ei oikein tiedä, mihin haluaisi asettua pidemmäksi aikaa.
Vihdoin klinikan ovet ovat avautuneet meille kolmosille. Tässä onkin jo ehtinyt jännittää ja miettiä elämän suuria kysymyksiä. Miten haen potilaan aulasta? Voinko olla oma itseni, vai yritänkö esittää mielikuvieni mukaista hammaslääkäriä? Miten aion ylipäänsä puhua potilaille?
