Suomen Hammaslääkärilehti
Finlands Tandläkartidning
Finnish Dental Journal
Nyt alkaa kesä, ja ensimmäinen vuoteni hammaslääketieteen opiskelijana on ohi.
Jotkut päivät muistaa ikuisesti. Minulle sellainen päivä oli, kun luin keväällä 2020 Opintopolusta tiedon, että olin päässyt opiskelemaan hammaslääketiedettä Helsingin yliopistoon. Tuona päivänä kuukausien ja vuosien puurtaminen palkittiin, sain sulkea jatkuvasta kertaamisesta kuluneet lukiokirjat, hävittää valtavat muistilappukasani ja kokea vapauden tunteen.
Toimenpide: kirjoitusta. Osallistujat: HLK S Y-U. Esitiedot ja nykytila… Kolmas opiskelijavappuni ja myös opiskeluvuoteni hampaalla on lopuillaan ja pohtiessani: ”mitäs tekstilajia tänne kuuluisi kirjoittaa ja kuinka lukion opettaja sen neuvoi tekemään” mielessä pyörii vain potilastekstien oikea kirjoitusasu.
Paras vuoteni hampaalla on kevättä kohden tullessa kietoutunut yhä vahvemmin potilastöiden ympärille.
On kevään tuntu aurinkoisissa aamuissa ja yhä valoisammissa illoissa. On lakaistuja katuja, iloista sirkutusta oksilla, vappupallo ja munkin tuoksua.
Välillä hammaslääkäriksi opiskelu on antoisuudestaan huolimatta uuvuttavaa. Klinikkapäivät saattavat venähtää pitkälle iltaan paperitöitä hoitaessa ja yhden hengen ajanvaraustoimistoa pyörittäessä. Lisäksi itse kliinisten taitojen opettelu on usein varsin jännittävää ja voimia vievää, kun toimenpiteitä ensimmäisiä kertoja tehdessä oma itsevarmuus ja luotto omaan taitotasoon eivät ole aina huipussaan. Myös työn jälki saattaa joskus jättää hieman toivomisen varaa, sillä omissa visioissa niin kaunis täyte ei välttämättä sitten todellisuudessa olekaan aivan niin vaikuttava.
Valmistumisen kynnyksellä moni viidennen vuoden kandi joutuu pohtimaan asuinpaikkakuntansa uudelleen. Toisilla on jo selvä visio tulevaisuuden kotipaikkakunnasta: osa haluaa jäädä opiskelupaikkakunnalleen ja osa taas aikoo palata kotiseudulleen. Itse kuulun kuitenkin vielä siihen porukkaan, joka ei oikein tiedä, mihin haluaisi asettua pidemmäksi aikaa.
Vihdoin klinikan ovet ovat avautuneet meille kolmosille. Tässä onkin jo ehtinyt jännittää ja miettiä elämän suuria kysymyksiä. Miten haen potilaan aulasta? Voinko olla oma itseni, vai yritänkö esittää mielikuvieni mukaista hammaslääkäriä? Miten aion ylipäänsä puhua potilaille?
Klinikan ovien sulut eivät Itä-Suomen yliopiston hammaslääketieteen koulutusohjelman historian tuntien ole Kuopiossa uutta. Viime vuoden aikana klinikan ovet olivat salvattuina kolmen kuukauden ajan. Syksyllä yliopiston pääsisäänkäyntiä kuitenkin raotettiin sen verran, että hammaslääketieteen opiskelu oli mahdollista. Hieman erilaista se oli ja on ehkä jopa pysyvästi.
Jos hammaslääketieteen opiskelu olisi sairaalasarja, niin viidennen opiskeluvuoden draaman kaari kuluisi pandemian merkeissä. Koulu kuitenkin luotsasi itsensä onnekkaasti syyslukukauden läpi ja uuden vuoden alkuun. Syksyn aikana opinnot etenivät, eikä kliinistä lähiopetusta tarvinnut joukkoaltistusten takia keskeyttää.
Hyvää uutta vuotta kaikille kollegoille – vuosi 2021 on vain muutaman päivän vanha.
Ensimmäinen reaktioni taisi olla helpottunut, kun yliopiston johto maaliskuussa kehotti siirtymään mahdollisuuksien mukaan etäopetukseen. Samalla olin myös vähän jännittynyt. Toisen vuoden opiskelijoiden lukujärjestys kevään osalta näytti todella täydeltä. Saisikohan tästä etäopiskelusta vähän helpotusta siihen? Näin jälkikäteen ajateltuna vastaus kysymykseen on ei.
