Hammaslääkäri

Lauantai 02.07.2022

Kielen päällä

Onni piilee pettymyksissä

Tuskin on koronasta selvitty niin jo kurkkii apinarutto sotaraunioiden takana. Nyt ottaa lujille! Olen lukenut kymmeniä oppaita onnellisuudesta vain ymmärtääkseni sen, että kukaan ei ole onnellinen koko ajan. Sen sijaan kriisit tuntuvat johdattavan ihmistä kohti onnellisuutta. Joko nyt olisi onnellisuuden aika?

Hyvä, että selvisi

Sain keväällä osallistua kyselyyn, jossa tiedusteltiin ihmisten itse kokemia tai sivullisena havaitsemiaan väärinymmärryksiä. Jaoin omani: – Luulin lapsena, että purenta­paperiin jää kuvio, jonka perusteella lääkäri näkee, tarvitseeko oikomiskojeen rengasta tai paikkaa vielä hioa. Oikeasti paperi jättää värimerkin hampaaseen, mistä päättely tehdään.

– Hyvänen aika, tää [purentapaperi]asia selvisi mulle tässä ja nyt, kirjoitti yksi. – Sama, nauroi toinen. – Täällä myös juuri uutta oppinut, liittyi seuraan kolmas.

Omahoito, hauska ja haastava laji?

Tein pienen reissun lähikuntaan ja katselin keväistä maisemaa, jotenkin uusin silmin. Havahduin moniin uusiin rakennuksiin, joista useamman kyljessä luki padel-jotakin.

Lajistahan on tullut hetkessä ilmiö. Piti oikein tutkia, mitä tästä lajista sanotaan: ”Hauska ja sopivan haastava laji, sopii aloittelijalle.” ”Padelia pidetään yleisesti helppona lajina, mutta suosittelemme ensimmäiselle kerralle opastusta, jotta peliin pääsee nopeammin kiinni.”

Omahoito, hauska ja haastava laji?

Tein pienen reissun lähikuntaan ja katselin keväistä maisemaa, jotenkin uusin silmin. Havahduin moniin uusiin rakennuksiin, joista useamman kyljessä luki padel-jotakin.

Lajistahan on tullut hetkessä ilmiö. Piti oikein tutkia, mitä tästä lajista sanotaan: ”Hauska ja sopivan haastava laji, sopii aloittelijalle.” ”Padelia pidetään yleisesti helppona lajina, mutta suosittelemme ensimmäiselle kerralle opastusta, jotta peliin pääsee nopeammin kiinni.”

Löydätkö hammasharjan kodistasi?

En ole koskaan tajunnut kysyä potilaalta, onko hänen kodissaan mahdollista harjata hampaita. Ehkä oikea kysymys ei olekaan aina se, onko potilaalla hammasharja ja fluoriditahna. Tai onko potilas aamuharjaaja tai iltapesijä. Joskus nämä kysymykset eivät osu maaliin, ne ovat tilanteeseen nähden liian absurdeja.

Eläköön elämä ja työ

Kassajonossa seistessäni silmiini osui lööppi: Näistä syistä lääkärit menettivät lupiaan. Kyseessä oli keltaisen lehdistön juttu, joka oli tituleerattu selvitykseksi. Tosielämän kohu­draamaa! Samaisessa lehdessä oli toinenkin otsikko: Karu tieto sairaaloiden valtavasta hoitovelasta. Siis tiedossa lisää draamaa! Raflaavat otsikot myyvät ja pakko oli minunkin ostaa lehti.

Työhyvinvoinnin huoltovarmuuskeskus Malminkatu 30:ssä

Niin kauan kuin muistan, olen antanut vastaanottoaikoja paljon pidemmälle kuin olisin toivonut. Molaari on jäänyt biokalkille kuukausiksi, ja syvä sekundaarikaries odottamaan ruusuporaa, sinistä etsausgeeliä ja munuaismatriisia. Korona on varmasti lisännyt hoitovelkaa, mutten tunne lisäpainoa harteillani, enemmänkin monen tekijän summaavan vaikutuksen. Yleislääkärien valveutuneisuuden, hampaiden määrän lisääntymisen, Kela-korvausten pienenemisen.

Mutta tämä velka on ihan uutta. Kohtaamisvelka.

Naaman kuuluu näkyä

Turussa on paikallispubi, jolla on vankka asiakaskunta ja jota kutsutaan naamabaariksi. Baareilla on tapana vaihtaa nimeä tai postiosoitetta, mutta tämä paikka säilyttää pintansa. Baarimikon työntäyteiset kädet pysyvät kohti vedetyissä oluthanoissa vuodesta toiseen. Naamabaari-nimen kuultuani ajattelin, että siellä vedetään niin sanotusti ”naamat”, mutta nimi tuleekin kuulemma baarin ikkunateippauksista. Ne on tehty vilkkaasti liikennöidylle kadulle päin siten, ettei sisällä istuvista näy ohikulkeville kuin tärkein – naama.

Jännitystä ohutsuoliaitiossa

Taidan tietää, millainen potilas olisi minulle kaikkein haastavin.

Hän tulee hoitohuoneeseen ja ottaa pari painallusta käsidesiä, ennen kuin vie sormen suuhun näyttääkseen, missä vaiva on. Puen luupit, hieron käsiin desinfektioainetta ja näen peilin kautta, kuinka hän tarkkailee sormiani hoitotuolista. Sitten hän siirtää katseen alas, työtuoliin, johon istuudun ja jolla liu’un potilaan luo. Tiedän, että hän kuulostelee, säädänkö tuolin korkeutta nitriilihanskoillani.

Puolimatkassa asiantuntijuuteen

Aamulla kello soi kuuden jälkeen. Edellisenä iltana olin varannut netissä pakettiauton, todettuani että tyttäreni muuttokuorma ei sittenkään mahtuisi – alkuviikon vakuutteluistani huolimatta – peräkärryyn. Optimismini oli saanut kolauksen, mutta en jäänyt toimettomaksi. Muuttopäivä piti. Tarinan opetus:

Pahus että on hienoa olla väärässä! Jos olisi aina oikeassa, ei koskaan oppisi mitään uutta.

Sivut

Tilaa syöte RSS - Kielen päällä