Suomen Hammaslääkärilehti
Finlands Tandläkartidning
Finnish Dental Journal
Viime numerossa se uutisoitiin: Nuorista hammaslääkäreistä kuusi kymmenestä kokee työuupumusoireita. Suomeksi: enemmistö alle 36-vuotiaista hammaslääkäreistä antaa työpäivänsä aikana itsestään enemmän kuin saa vastineeksi*. Työuupumus on pitkittyneen stressin seurauksena puhjennut oireyhtymä, joka tarkoittaa kroonista väsymystä, kyynisyyttä, kognition heikentymistä ja tunnesäätelyn vaikeuksia.
Sinä perjantaina aurinko paistoi nojatuoliin lämpimästi. Vuoden seitsemännessä Hammaslääkärilehden numerossa oli juttu suun levyepiteelidysplasiasta. Se oli niin selkeästi ja terävästi kirjoitettu ja niin sopivan kokoinen tieteenpalanen, että luin jutun hymy korvissa.
Hammaslääketieteen kandidaatti Kristina Jakobssonin syväreihin perustuvan artikkelin oli kirjoittanut Jakobssonin ohella dosentti, erikoishammaslääkäri Jaana Rautava.
On hätkähdyttävää, kun ensimmäistä kertaa huomaa ammattinsa muutoksessa. Tänään kuvailisin hammaslääkärin ammattia aivan eri sanoin kuin kandina, ja se johtuu ennen kaikkea siitä, mitä maailma odottaa meiltä. Hammaslääkäri on kasvanut suusta systeemivaikutusten tuntijaksi, ja kaikessa on nähtävä koko ihminen. Nyt potilaat kiertävät hammaslääkärin kautta, voidakseen tulla terveemmiksi toisenkin erikoisalan käsissä.
Oli luennon aiheena sitten implantti tai aktivaattori, vetäjänä on Suomessa poikkeuksetta huipputason kliinikoita. Vaikka heidän kaikki oppinsa ottaisi mukaansa omaan työhön, yksi tekijä jää silti puuttumaan. Monella guruksi tunnetulla on vastaanotollaan jotain sellaista, mitä nuori hammaslääkäri ei ole välttämättä koskaan kokenut. Vuosikymmenten kanssakulkija, kaikessa yhteen hioutunut oikea käsi, ihka oikea vakihoitajapari.
Yleensä kaikki sujuu hyvin.
Kiireellistä tutkimusta varten järjestetään aika jonon ohi, kärsimystä lievitetään parhaan mukaan ja potilaalle annetaan jatkoaikoja röntgennäkymän, ei katuosoitteen mukaan. Mikään eettinen pulma ei ole vienyt yöunia, vaan olen voinut nukkua yöt läpi katsellen kaikenlaista muuta: kerrasta toiseen toistuvia yo-kirjoituksia (monen lääkärin vakiouni pääsykokeiden lisäksi) ja seikkailuja Intian Jaipurissa, jossa en ole oikeasti koskaan käynyt.
