Alakuutosen pelastamiseksi on varattu yli tunti, mutta potilas ei saavukaan paikalle. Hoitaja, joka on pistänyt endopirskeet pystyyn samalla säpinällä kuin sirkusväki telttansa, huokaisee hammaslääkärin kanssa haikeana. Juurikanavien sijasta täytettävänä on vain tyhjät minuutit. Onneksi ajantäytettä löytyy aina helposti. Röntgenkuvien lausumista, proteesisuunnitelmia, mikrobivastauksia ja kaarten taivutuksia on vaikka muille jakaa. Potilaita ei ole ikinä ollut näin paljon! Työviikkokin on venähtänyt kuusipäiväiseksi.

Varoitettiin, että ensimmäiset vuodet menevät hujauksessa. Yksi silmänräpäys ja ne ovat isoja ja omatoimisia, eivätkä kaipaa jatkuvaa vahtimista ja opastusta.

Nyt juuri niin on päässyt käymään.

Meistä vastavalmistuneista on kasvanut ihan oikeita hammaslääkäreitä. Jononpurkajia, erikoistuvia, vastuuhammaslääkäreitä ja oman klinikan perustajia. (Meidän lapset sen sijaan, mitä nyt tiedän, ovat yhä vallankin pieniä ja ohjauksen tarpeessa.) Joskus tulen töistä pää pyörällä siitä aikuisuuden kokemuksesta, jonka työpaikalla vastaansa saa.