H4-kurssilaisena koen olevani onnekkaassa asemassa. Viime vuonna saimme koronapandemiasta huolimatta nähdä kurssikavereita taitopajoissa ja klinikkasaleissa, samalla toki nauttien etäopiskelun tuomasta helpotuksesta aikaisiin luentoaamuihin. Tämän lisäksi pääsimme aloittamaan ensimmäiset ilman paria tehtävät potilastyöt upouudessa klinikassa.

Klinikan muutto oli tehty opiskelijan näkökulmasta siinä määrin vaivattomaksi, ettei paljon avainlätkän toimimattomuutta tai pukukaapin salasanan unohdusta suurempia ongelmia ole ainakaan omalla kohdallani eteen tullut.

Miksi hammaslääkärin täytyy tuntea epilepsialääkkeet? Miksi hammaslääkärin tulee muistaa sormien lihakset ja luut? Toisen opiskeluvuoden alkaessa tällaista pohdintaa kuulee yhä enemmän opiskelijoiden ruokapöytäkeskusteluissa.

Kun koronavirus alkoi nostaa päätään, olin juuri lopettelemassa toista opiskeluvuottani ja preklinikka kaartui kohti loppuaan. Siinä suhteessa olin melko onnekas, saimmehan nauttia preklinikassa tavallisesta opiskelusta ja tutustua opiskelutovereihin ilman rajoitustoimia.

Tulevaisuuden hammaslääkärien työurista ja toiveista tiedetään jo jotain. Ainakin, että terveyskeskuksia pidetään edelleen todennäköisinä työpaikkoina, mutta toisaalta monelle nyt hammaslääkäriksi opiskelevalle mieluisinta olisi tehdä työtä osa-aikaisesti useammassa työpaikassa. Moni toivoo jatkavansa työelämää opiskelukaupungissaan, vaikka työtilanne muissa maakunnissa on pääsääntöisesti parempi. Hammaslääkäriliitto ja SHOL selvittivät hyvinvointitutkimuksen yhteydessä keväällä, missä ja millä alueella hammaslääketieteen opiskelijoiden toivetyöpaikka sijaitsisi.