Suomen Hammaslääkärilehti
Finlands Tandläkartidning
Finnish Dental Journal
Miksi hammaslääkärin täytyy tuntea epilepsialääkkeet? Miksi hammaslääkärin tulee muistaa sormien lihakset ja luut? Toisen opiskeluvuoden alkaessa tällaista pohdintaa kuulee yhä enemmän opiskelijoiden ruokapöytäkeskusteluissa.
Kun koronavirus alkoi nostaa päätään, olin juuri lopettelemassa toista opiskeluvuottani ja preklinikka kaartui kohti loppuaan. Siinä suhteessa olin melko onnekas, saimmehan nauttia preklinikassa tavallisesta opiskelusta ja tutustua opiskelutovereihin ilman rajoitustoimia.
Tulevaisuuden hammaslääkärien työurista ja toiveista tiedetään jo jotain. Ainakin, että terveyskeskuksia pidetään edelleen todennäköisinä työpaikkoina, mutta toisaalta monelle nyt hammaslääkäriksi opiskelevalle mieluisinta olisi tehdä työtä osa-aikaisesti useammassa työpaikassa. Moni toivoo jatkavansa työelämää opiskelukaupungissaan, vaikka työtilanne muissa maakunnissa on pääsääntöisesti parempi. Hammaslääkäriliitto ja SHOL selvittivät hyvinvointitutkimuksen yhteydessä keväällä, missä ja millä alueella hammaslääketieteen opiskelijoiden toivetyöpaikka sijaitsisi.
Neljännen opiskeluvuoden jälkeen minulla oli kuntaluvat taskussa sekä elämä ja kandikesä edessä. Vaikka kandikesää odotti tuolloin varsin innoissaan, niin innostuksen lisäksi ilmassa oli myös varsin toisenlaisia tuntemuksia. Jännitti ja välillä myös suorastaan pelotti, onko oma taitotaso niin käytännön kuin teoriankin puolesta riittävä. Lisäksi koronan takia menetetyn klinikka-ajan vuoksi omat kliinisten suoritteiden määrät eivät olleet aivan suunnattoman suuria.
Neljännen opiskeluvuoden jälkeen minulla oli kuntaluvat taskussa sekä elämä ja kandikesä edessä. Vaikka kandikesää odotti tuolloin varsin innoissaan, niin innostuksen lisäksi ilmassa oli myös varsin toisenlaisia tuntemuksia. Jännitti ja välillä myös suorastaan pelotti, onko oma taitotaso niin käytännön kuin teoriankin puolesta riittävä. Lisäksi koronan vuoksi menetetyn klinikka-ajan vuoksi omat kliinisten suoritteiden määrät eivät olleet aivan suunnattoman suuria. Myös aikataulut ja niissä pysyminen jännittivät aika lailla.
Nyt alkaa kesä, ja ensimmäinen vuoteni hammaslääketieteen opiskelijana on ohi.
Jotkut päivät muistaa ikuisesti. Minulle sellainen päivä oli, kun luin keväällä 2020 Opintopolusta tiedon, että olin päässyt opiskelemaan hammaslääketiedettä Helsingin yliopistoon. Tuona päivänä kuukausien ja vuosien puurtaminen palkittiin, sain sulkea jatkuvasta kertaamisesta kuluneet lukiokirjat, hävittää valtavat muistilappukasani ja kokea vapauden tunteen.
