Suomen Hammaslääkärilehti
Finlands Tandläkartidning
Finnish Dental Journal
Vinnaren i ett populärt underhållningsprogram – en ung man som inte var speciellt förmögen – vann några tiotal tusen euro i det sista avsnittet. Vad skulle han använda pengarna till, nu när han har fått dem? Man borde gå till tandläkaren.
Suositun viihdeohjelman voittaja – ehkä pikemmin vähävarainen kuin varoissaan oleva nuorukainen – saa viimeisessä jaksossa palkinnoksi kymmeniätuhansia euroja. Mihin hän käyttää rahaa, kun sitä nyt on?
– Hammaslääkäriin pitäis päästä.
Den ovanliga situationen vi lever i har medfört att kollegerna tar kontakt ännu oftare än förut. Privatpraktiker har kontaktat mig om två dagsaktuella ärenden. Dels har man önskat att man skulle få mera stöd och direktiv av förbundet under koronakrisen, och dels har bytet av verksamhetsledare medfört oro gällande tyngdpunkten i intressebevakningen. Vad gör förbundet egentligen? Bevakar man också privattandläkarnas intressen?
Poikkeustilanne on lisännyt kollegojen yhteydenpitoa entisestään. Olen saanut yksityishammaslääkäreiltä viestejä kahdesta päivänpolttavasta aiheesta. Koronakriisitilanteessa liitolta on toivottu tukea ja ohjeistusta, ja samalla toiminnanjohtajan vaihtuminen on nostanut esiin huolen edunvalvonnan painopisteistä. Mitä liitto tekee? Ajaako liitto myös yksityishammaslääkärien etuja?
Våren som gått har tvingat oss att ta ställning till en evig konflikt. Förenklat kan man säga att det gäller om man ska stanna kvar eller ge sig iväg.
Tämä kevät on pakottanut käsittelemään ikuista ristiriitaa. Yksinkertaisimmillaan sen voi tiivistää valintaan, lähteä vai jäädä.
Mukavuudenhalu ja uteliaisuus ovat vastakohtia, mutta ne myös ruokkivat toisiaan. Vastapari on melkeinpä elämän edellytys. Toinen puoli minusta haluaa pitää elämän turvallisena, tietää miten seuraava työpäivä kulkee, ennakoida ja varautua. Toinen puoli janoaa uutta, palaa halusta kokeilla, hankkia vaihtelua, hämmentää edessä olevaa tuntematonta.
I januari, före koronavirusets tid, lovade jag skriva ledaren till majnumret av Tandläkartidningen. Föga kunde jag då föreställa mig hur annorlunda verkligheten ser ut nu när jag skriver detta. Det råder undantagstillstånd i Finland, och under slutet av den första veckan i maj diskuterade regeringen hur man skulle kunna lätta på alla begränsningar i samhället som koronaepidemin har förorsakat.
Tammikuussa, aikana ennen koronaa, lupauduin kirjoittamaan toukokuun Hammaslääkärilehden pääkirjoituksen. Enpä osannut silloin kuvitella, miten erilaisessa todellisuudessa tätä kirjoittaessa elän. Suomessa on voimassa poikkeustila, ja maan hallitus pohti vappuviikon päätteeksi, milloin ja mitä koronapandemian aiheuttamia yhteiskunnan rajoituksia voidaan purkaa.
För drygt fyra år sedan besökte jag en kollegas mottagning. Personen som gav mig anamnesblanketten frågade vänligt om jag också ville fylla i en blankett som behandlade tandvårdsskräck. Det kändes bra. För ett år sedan kunde jag glädja mig åt en av höjdpunkterna under de över trettio år jag har forskat kring rädsla: samma MDAS-blankett togs i bruk vid undervisningskliniken i Åbo. Min glädje berodde på att en rutinmässig utvärdering av tandvårdsrädsla på mottagningen är den enklaste och snabbaste, och en verifierat effektiv, metod att hjälpa både den rädda patienten och vårdpersonalen.
Mennessäni reilu neljä vuotta sitten kollegan vastaanotolle kysyi minulle anamneesilomakkeen ojentanut henkilö ystävällisesti, haluaisinko täyttää myös hammashoitopelkoa arvioivan lomakkeen. Tuntui hyvältä. Vuosi sitten tuuletin yli kolmikymmenvuotisen pelkotutkijan urani huippuhetkeä: samainen MDAS-lomake otettiin käyttöön Turussa opetushammashoitolassa. Tuuletin siksi, että hammashoitopelon arvioiminen rutiinisti vastaanotolla on helpoin, nopein ja tutkitusti tehokas tapa auttaa sekä pelkäävää potilasta että hoitavaa henkilökuntaa.
