Hammaslääkäri

Tiistai 21.01.2020

”Hammaslääkäriys on hyvä ammatti”

Matti Pöyry jää eläkkeelle Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtajan tehtävistä, mutta kliiniset työt jatkuvat. Nyt hän ottaa haltuun kokonaan uuden sektorin.

matti_poyry.jpg

Matti Pöyry jää eläkkeelle Hammaslääkäriliiton toimistolta, mutta ei hammaslääkärin töistä. – Hammaslääkärin työn tärkein voimavara liittyy mahdollisuuteen auttaa potilaita ja siihen, että pääsee itse näkemään kättensä työn jäljet. (Kuva: Juha Korhonen)

Matti Pöyry on työskennellyt hammaslääkärikunnan keulakuvana viimeiset 20 vuotta ja saanut seurata alan kehitystä parhaalta mahdolliselta aitiopaikalta.

Nyt Pöyryn 36-vuotinen taival Hammaslääkäriliitossa tulee päätökseen, kun hän jää eläkkeelle toiminnanjohtajan tehtävistä.

Jos Pöyryn kasvot ovat tulleet vuosien saatossa tutuksi hammaslääkäreille, on moni kollega tullut yhtä lailla tutuksi Pöyrylle. Työ on vienyt toiminnanjohtajaa pitkin Suomea ja jonkin verran myös maailmalle.

– Parasta työssäni on ollut, että olen päässyt tutustumaan moniin eri hammaslääkäreihin, eri puolilta maata. Se on ollut iso etuoikeus. Samalla minulla on ollut mahdollisuus tarkkailla läheltä hammaslääkärin ammatin kehittymistä.

Pöyry sai alasta hyvän kuvan jo lapsuudessaan. Hänen äitinsä Ritva Pöyry on niin ikään hammaslääkäri. Potilastyön sijaan Pöyryyn teki vielä isomman vaikutuksen kollegojen välinen hyvä henki ja tiivis yhteisö.

Eräs yksityiskohta on piirtynyt mieleen lämpimänä ja vahvana muistona. Ritva Pöyry ja hänen kollegansa Kaarina Nieminen hoitivat toistensa hampaat vuosittain keväällä. Kun urakka oli valmis, siirtyi kaksikko parvekkeelle nauttimaan kevätauringon paisteesta sekä lasillisesta camparia.

– Äitini on pitänyt tiiviisti yhteyttä kurssikavereidensa kanssa. Ne ovat olleet iloisia tapaamisia. Tunsin jo lapsena monia hammaslääkäreitä, ja minulle jäi heistä mukava kuva.

Järjestöihin varhain kiinni

Kun Pöyry alkoi opiskella Helsingin yliopistolla hammaslääkäriksi, oli hän alusta saakka aktiivinen järjestöissä. Peruskoulun ja lukion paikat kouluneuvostossa ja oppilaskunnassa johdattivat siihen, että jo ensimmäisenä syksynä yliopistolla kiinnosti mennä katsomaan, mitä kandiseuran vuosikokouksessa tapahtuu.

– Tarkoitus oli mennä vain seuraamaan kokousta, mutta jouduin heti kandidaattiseuran apuisännäksi sekä opiskelijoiden lehden, Organon Dentalen toimitussihteeriksi.

Opiskeluaikana Pöyry työskenteli yliopistolla opintoneuvojana. Hänelle kuului muun muassa lukujärjestysten laatiminen ja hammaslääketieteen opinto-oppaan taittaminen.

Nuorukaisen aktiivisuus havaittiin varhain myös Hammaslääkäriliitossa. Vuonna 1983 liiton varatoiminnanjohtaja Kai Masalin rekrytoi pari vuotta aiemmin valmistuneen Pöyryn osa-aikaiseksi toimistohammaslääkäriksi. Pöyry vastaili iltaisin potilaskyselyihin sekä -valituksiin ja oli potilasvalituksia setvivän lautakunnan sihteeri.

Päivisin hän työskenteli HYKSin huuli-suulakihalkiokeskuksessa ja teki sairaalahammaslääkärinä oikomista. Sitä myöten Pöyry päätyi erikoistumaan oikomishoitoon sekä väittelemään halkiolasten varhaisesta hampaistokehityksestä.

Kliininen ja hallinnollinen työ ovat kulkeneet rinnakkain erottamattomina läpi työuran. Kun Pöyry nousi liiton varatoiminnanjohtajaksi vuonna 1989, kliiniset työt rajoittuivat yhteen aamuun ja yhteen iltaan viikossa.

Nyt tasapaino keikahtaa pelkkään potilastyöhön, ja Pöyry siirtyy ensimmäistä kertaa elämässään terveyskeskukseen oikojaksi.

– Jatkan yksityisvastaanotolla, mutta siirryn lisäksi Helsingin terveyskeskukseen oikojahammaslääkäriksi Vuosaareen. Eli esikuntatehtävistä takaisin rintamalle – etulinjaan. Tuntuu mukavalta, että minulla on vielä mahdollisuus oppia uutta.

Vaikka työura jatkuu, tietyllä tapaa paineet jatkossa hellittävät.

– Järjestötyö ei ole 8–16 työtä, hyvässä ja pahassa. Potilastyö on sellaista, että lähtökohtaisesti töitä ei tarvitse ottaa mukaan niiden päättymisen jälkeen. Koko ajan ei tarvitse olla valmiina.

Talviviikonloput retkiluistelun parissa

Haastatteluhetkellä Pöyry pitää kännykän lähettyvillä, koska odottelee juuri merkittäviä uutisia. Hetken päästä odotus palkitaan, kun hän saa iloisen viestin toisen lapsenlapsensa syntymästä.

– Tyttärenpoikani oli viime yön hoidossa, ja vein hänet aamulla päiväkotiin. Nyt hänelle syntyi pikkusisko, Pöyry iloitsee.

Pöyryllä on neljä jo aikuista lasta, joiden harrastuksissa hän oli aktiivisesti mukana. Pöyry toimi muun muassa koripallojoukkueen johtajana, ja saattaa edelleen käydä katsomassa tytärtensä salibandyotteluita.

Omista harrastuksistaan tennis ja veneily ovat pysytelleet mukana vuosikymmeniä. Talvisin viikonloput kuluvat mahdollisuuksien mukaan retkiluistelun parissa, josta Pöyry innostui jo 1990-luvulla. Tyypillisesti päiväretket luistellen ovat 20–30 kilometrin mittaisia.

– Kun olin kansakoulussa, silloin harrastettiin pikaluistelua. Siitä jäi muisto, että pitkä liuku – kuinka mukavaa se on, Pöyry tunnelmoi.

Pöyry pystyy ottamaan hyvin osaa keskusteluihin, liittyipä aihe lähes mihin tahansa. Laaja-alaisesti yhteiskunnasta kiinnostunut hammaslääkäri kertookin pitävänsä tietokilpailuista. Yhteiskunnan ja terveyspolitiikan seuraaminen on kuulunut myös työnkuvaan.

– Sosiaalisen median kehitys on tuonut siihen uuden mausteensa. Ihmisten ja organisaatioiden mielipiteitä voi seurata eri tavalla kuin aiemmin.

Hammaslääkärien työtä ja osaamista tarvitaan

Pöyry on tyytyväinen, että kuluneiden vuosien aikana Hammaslääkäriliiton jäsenyysaste on säilynyt korkealla ja liitto on pärjännyt hyvin jäsenkyselyissä. Ammattijärjestön jäsenyys ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys.

Toiminnanjohtajavuosien aikana hän on saanut olla mukana monien lakien valmistelussa työryhmien jäsenenä ja lausunnonantajana. Muutoksista on erityisesti jäänyt mieleen vuoden 2002 lakiuudistus, jolloin kaikki aikuiset olivat oikeutettuja saamaan suun terveydenhoitoa terveyskeskuksista ilman ikärajoja.

– Silloin mietitytti, että mitenhän tässä käy. Siihen asti oli ollut tasapaino terveyskeskusten ja yksityisten välillä. Se aiheutti laajasti pelkoa terveyskeskuksissa, mutta ehkä vielä erityisemmin yksityisvastaanotoilla – mistä heille riittää potilaita?

Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, kun samalla Kela-korvaukset laajenivat koko väestölle. Tilanne oli sen jälkeen pitkään tasapainossa, mutta viime vuosina asetelma on hieman horjahdellut. Muutoksia on kuitenkin vuosien varrella koko ajan tapahtunut, eikä niistä kaikkia, kuten yksityisvataanottojen ketjuuntumista, ole aina osattu nähdä etukäteen.

Tulevaan katsoessaan Pöyry haluaa kuitenkin valaa turvallisuudentunnetta.

– Minä suhtaudun optimistisesti hammaslääkärien tulevaisuuteen. Meidän työtämme ja osaamista tarvitaan, olivat hallinnolliset raamit sitten säädetty tähän tai tuohon asentoon. Hammaslääkäriys on hyvä ammatti.

Sitä Pöyry kuitenkin toivoo, että yhteiskunnallisella tasolla ymmärrettäisiin pitkien potilassuhteiden merkitys perushoidossa. Hän haluaa, että hammaslääkäreillä olisi mahdollisuus hoitaa potilaita hyvien hoitoperiaatteiden mukaisesti kliinistä autonomiaa kunnioittaen.

– Siihen kiteytyy paljon. Sen varjeleminen on järjestöllemme tärkeä tehtävä. Pitkäjänteisyys ja jatkuvuus on sekä tehokkain että tekijöille mukavin tapa tehdä töitä. Olisi hienoa, että myös julkisella puolella tämä olisi pikemminkin pääsääntö kuin poikkeus.

Pöyry on ollut usein puhumassa hammaslääkärin ammatista, ja häneltä on kysytty, onko ikävää, kun potilasta joutuu satuttamaan.

– Vastaan että päinvastoin. Harvalla on ammatissaan niin palkitsevaa hetkeä kuin meillä silloin, kun voi auttaa potilastaan pääsemään kivusta. Vastaavasti ne tilanteet, joissa potilas pystyy taas syömään tai saa omanarvontuntonsa takaisin ulkonäkönsä kohentumisen kautta ovat sellaisia palkintoja, joita ei kirjoituspöydän takana pääse kokemaan.

Liiton toimistolta Pöyry tulee kaipaamaan osaavia ja hyviä työkavereita, sekä avointa ilmapiiriä. Hän ei halua antaa erityisohjeita seuraajalleen, mutta muistaa juuri lukemansa ajatuksen, joka sopii yleisohjeeksi myös Hammaslääkäriliittoon.

– Talentian Tero Ristimäki kirjoitti vasta pääkirjoituksessaan, että: ”Teidän asianne ajaminen on tämän järjestön olemassaolon oikeutus.” Minusta se oli aika hyvin sanottu ja sopii myös meille.

Matti Pöyry

  • syntymäaika ja -paikka: 17.5.1956 Helsinki
  • koulutus: oikomishoidon erikoishammaslääkäri, HLT
  • työ: tähän asti järjestöhommia, jatkossa potilastyötä
  • koti ja perhe: puoliso, 4 + 1 lasta, iso laajennettu perhe

  1. Paras työväline: läppäri, Anglen pihdit
  2. Paras potilas: suunterveyttä arvostava
  3. Paras kirja: Hotakaisen kirjat
  4. Paras ruoka ja juoma: merenelävät, Alsacen viinit
  5. Paras paikka: kotona, merellä ja metsässä