Hammaslääkäri

Perjantai 13.12.2019

Nimien takana: tuntematon kollega Turusta

Hammaslääkäri Mirjami Setänen kertoo, miten tuntemattomaksi jäänyt kollega vaikutti hänen uravalintaansa.

nimien-takana_setanen-mv-net.jpg

HLL Mirjami Setänen työskentelee yksityishammaslääkärinä Turussa.

Oli vuosi 1964. Minä olin 6-vuotias ja asuimme Turussa. Siihen aikaan ei yleensä hoidettu maitohampaita eikä käyty hammaslääkärissä ennen kouluikää. Kaksi vuotta vanhemman isoveljeni sydänlääkäri oli valveutunut ja sanoi vanhemmilleni, että myös maitohampaitten tulisi olla kunnossa. Ainoa paikka, jossa niitä silloin hoidettiin, oli tuolloinen Turun yliopiston hammasklinikka.

Olin aina nukkeni ja äitini kanssa mukana veljeni hoitokäynneillä ja seurasin touhua silmät pyöreinä. Veljeni hoidon ollessa loppusuoralla tuli naiskandidaatti (tai saattoi olla erikoistuvakin, äiti ei oikein tiennyt) kysymään äidiltäni, josko hän saisi tarkistaa minun hampaani seuraavalla kerralla. Äiti tietenkin suostui. Minä olin ensin laittanut hanttiin, mutta äitini osasi vetää oikeasta narusta: hän ompeli minulle ja nukelleni uudet, hienot vakosamettihameet, ja lähdin niitä innoissani esittelemään.

Mirjami Setäseen lähtemättömän vaikutuksen tehneillä hoitokäynneillä oli mukana myös hänen nukkensa.

Itse en muista varsinaisesta tarkastuksesta tai hoidosta mitään, mutta äiti muisteli, että minulta olisi jokin pieni reikäkin paikattu. Olin ollut oikein reipas, ja tämä kandidaatti tai hammaslääkäri oli niin iloinen ja tyytyväinen, että hän antoi minulle joitain porakoteloita, peilin yms. sekä kaksi Tammen kultaista satukirjaa: Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri ja Tomin taikarattaat.

Tällainen suhtautuminen lapseen oli harvinaista siihen aikaan, useimmiten synnytettiin pelkoa ja tuli niitä kauhukertomuksia.

Silloin päätin, että minusta tulee hammaslääkäri ja ”hoidin” jo 6-vuotiaana naapuruston lasten hampaita. Hetkittäin oli muitakin ammattivaihtoehtoja mielessä, mutta kyllä lukioaikana tämä hammaslääkärin ammatti oli ainoa vaihtoehto.

Satukirjat ovat vieläkin tallessa, mutta äitini on harmitellut, ettei huomannut pyytää niihin omistuskirjoitusta eikä muista minua hoitaneen naisen nimeä. Opiskellessani Turussa olisin ehkä saanut sen tiedon, mutta asia ei tullut mieleeni muilta kiireiltä.

Tämän jutun muistelemisen pääasia on korostaa sitä, että varsinkin lasten hoidossa on erittäin tärkeää, millaisen ensivaikutelman antaa itsestään ja ammatistaan. Sama pätee pelkopotilaiden ja kaikkien muidenkin hoitoon.

Nimien takana

Hammaslääketieteen historian seura Auroran sihteeri HLL Terhi Palomäki kerää talteen tarinoita tai muistelmia rivikollegoista ja kollegoilta hammaslääkärin työhön liittyen.

Jos sinulla on tarina tai juttu, jonka haluaisit jakaa, ota yhteyttä Terhi Palomäkeen. Hän myös auttaa tarvittaessa juttujen toimittamisessa.