Paritöitä on kokeiltu Oulun klinikassa muutaman vuoden ajan useilla eri tavoilla. Kun itse aloitin klinikan, kolmannen vuoden opiskelijat tekivät potilastyöt pareittain ja ylemmät vuosikurssit yksin.
Seuraavana vuonna koronan vuoksi neljäs ja viides vuosikurssi jatkoivat potilastöitä pareittain omien kurssilaisten kanssa. Keväällä 2021 kokeiltiin toteuttaa potilastyöt niin, että toinen pareista oli viidennen ja toinen kolmannen vuosikurssin opiskelija, mutta esimerkiksi protetiikkaa sai tehdä oman vuosikurssin klinikkaparin kanssa. Muutoksena viime vuoteen, tänä keväänä kolmannen ja viidennen vuosikurssin opiskelijat tekevät yhden yhteisen kausaalisen kariespotilaan tarkastuksen, hoitosuunnitelman ja joitain toimenpiteitä yhdessä. Yhteisen potilaan tarkoituksena on antaa kolmoskurssilaisen tehdä tarkastus niin, että viitoskurssilainen on koko käynnin ajan paikalla kirjaamassa ja auttamassa. Hoitosuunnitelma mietitään yhdessä, ja toimenpiteet jaetaan.
Olen itse viidennellä vuosikurssilla eli niin sanotun mentorin asemassa. Olisin toivonut tällaista systeemiä jo omaan kolmanteen vuoteeni, koska kysymyksiä on paljon ja kynnys tyhmien kysymysten esittämiseen kliiniselle opettajalle on paljon toiselta opiskelijalta kysymistä korkeampi. Kun tarkastus tehdään yhdessä, parina olevalle opiskelijalle kysymyksen voi esittää heti eikä tarvitse jonottaa opettajia. Vastaavasti ylempikurssilaiselle tämä on loistava tilaisuus päästä kartoittamaan omaa osaamista. Siinä missä kolmannen vuosikurssin opiskelija on ehtinyt tekemään tarkastuksen omalle klinikkaparilleen ja yhdelle potilaalle, viidennen vuoden opiskelija on ehtinyt klinikan ja mahdollisten kesätöiden jälkeen näkemään useamman suun. Oma parini esitti aktiivisesti hyviä kysymyksiä, joihin vastaamalla yllätin itsenikin omasta osaamisestani. Ehkä vuosien mittaan on tarttunutkin jotain tietoa päähän. Samaan aikaan löytyi muutamia tiedonpuutteita asioista, jotka eivät välttämättä muuten olisi tulleet ilmi. Seuraavalla hoitokäynnillä pyysimme opettajan varmistamaan hoitosuunnitelman, mikä sai aikaan hyvää keskustelua ja vahvistusta meidän molempien opiskelijoiden osaamiseen.
Aivan ongelmaton kokeilu ei ole ollut. Ei ole olemassa täysin samanlaisia kausaalisia kariespotilaita jaettavaksi, ja useilla viidennen vuoden opiskelijoilla kevään kalenterit täyttyvät omista potilaista. Lisäksi ohjeistus siitä, tarvitaanko tarkastuksen lisäksi vielä erillistä opettajan tarkastusta, vai riittääkö pelkkä lyhyt käynti, on ollut epäselvää. Opettajien puolelta joustoa on ollut paljon, ja kokeilusta on pyritty tekemään mahdollisimman mutkaton. Osalle kurssikavereista tämä on aiheuttanut jonkin verran stressiä valmistumisen kynnykselle, mutta suurimmalle osalle kokeilu on tuonut mielekästä vaihtelua klinikkapäiviin. Yhteisen potilaan kautta alempaan vuosikurssiin tutustuminen on ollut eri tavalla mahdollista. Kaikkien henkilökemiat eivät välttämättä kohtaa, mutta järjestely on ollut oiva tapa harjoitella yhteistyötä ja ammentaa osaamista puolin ja toisin.
Anni Pesonen
Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin denttari Oulusta.
Denttari, Hammaslääkärilehti 4/2022