Hammaslääkäri

Keskiviikko 23.10.2019

Vuoden kouluttaja Helena Yli-Urpo on lasten asialla

hml2017_helena_yliurpo.jpg

Vuoden kouluttaja Helena Yli-Urpo toivoo, että hänen luentonsa antaisivat paitsi tietoa myös voimavaroja lasten kanssa työskenteleville kollegoille. (Kuva: Ismo Henttonen)

Apollonian kouluttajapalkinto myönnettiin tänä vuonna HLT, EHL Helena Yli-Urpolle. Yli-Urpo on ahkera ja pidetty kouluttaja, joka on välittänyt tietoa lasten hammashoidosta lukuisilla luennoilla vuodesta toiseen.

Yli-Urpo valmistui hammaslääkäriksi 1996 Helsingissä, väitöskirja biomateriaaleilla muokatuista lasi-ionomeerisementeistä tarkastettiin 2005, ja 2008 oli lasten hammashoidon erikoishammaslääkärin tutkinnon vuoro. Työviikkoon mahtuu nykyään opettamisen ohella kliinistä työtä sekä terveyskeskuksessa että sairaalassa.

– Näen työssäni lapsipotilaiden kirjon. Lähetepotilaat terveyskeskuksessa ja sairaalan potilaat ovat kummatkin omalla tavallaan haastavia. Oikeastaan terveyskeskustyö on jopa haastavampaa, sillä siellä tapaan usein todella pelkääviä lapsia ja lapsia, joilla ei ole lainkaan kooperatiivisuutta, ja silti hammashoito täytyy tavalla tai toisella saada tehtyä, kuvailee Yli-Urpo.

Kouluttajaksi vaivihkaa

Kouluttajan työ ei alun perin kuulunut määrätietoisen Yli-Urpon suunnitelmiin, vaan uran alku yllätti hänet itsensäkin noin 10 vuotta sitten Hammaslääkäripäivillä.

– Sain kutsun tulla puhumaan Hammaslääkäripäiville ja jännitin aivan valtavasti esiintymistä täydelle salille. Kun sain luennon vedettyä läpi, tuli hieno onnistumisen tunne. Kävelin luennon jälkeen näyttelyssä ja sain vielä kiitosta kuulijalta aamupäivän luennostani. Tämä kokemus oli lähtölaukaus kouluttajan uralle.

Hammaslääkäripäivien jälkeen Yli-Urpo sai luentopyyntöjä ja niitä on riittänyt siitä lähtien.

Kouluttajan työtä Yli-Urpo pitää antoisana ja hyvänä vastapainona muulle työlle. Kliinisestä työstä voi ammentaa materiaalia luennoille, ja uusia julkaisuja tulee seurattua tiiviisti vapaa-aikanakin.

– Potilastapaukset täydentävät hyvin luentoja, ja lisäksi kollegoiden lähettämät mielenkiintoiset konsultaatiopyynnöt päätyvät usein keskusteltaviksi koulutustilaisuuksiinkin.

– Kuvaan myös jatkuvasti potilastöitäni. Minulla on oma tuhansien kuvien arkisto, josta löytyy tukea luentojen valmisteluun.

Kouluttajan työn merkitystä arvioidessaan Yli-Urpo kokee punnusten asettuvan vahvasti plussan puolelle.

– Tykkään työstäni valtavasti. Olen kyllä ollut ehdottomasti saamapuolella ja oppinut itse todella paljon. Haasteitakin on riittävästi, sillä usein kuulijoina on samoja ihmisiä ja koko yleisölle pitää pystyä tarjoamaan joka kerta mielenkiintoinen luento.

Lasten asialla koko sydämestään

Vilpitön työ lasten hyväksi välittyy vahvasti Yli-Urpon ajatuksista. Hän toivoo, että jokainen alan ammattilainen ymmärtäisi pitää huolta lapsista kokonaisuutena – lapsuus on niin lyhyt. Koska terveyskeskustyössä kaikki voivat kohdata lapsipotilaita, on hänen mielestään todella tärkeää vahvistaa tätä ikäkausiosaamista hammaslääkärien keskuudessa.

– Minulle on tärkeää välittää tietoa ja kokemuksia. Ehkä kokemusten jakaminen tarjoaa voimavaroja lasten hammashoidon parissa työskenteleville kollegoille.

– Hienoa olisi, jos onnistuisin omalla esimerkilläni ja luennoidessani innostamaan jonkun lasten hammashoidon pariin ja kannustamaan kollegoita erikoistumaankin, sillä osaajia kaivataan.

Yli-Urpolle kouluttajapalkinto on kiitos koko matkasta.

– Tämä on ollut hieno tie kulkea! Kun työtä tekee koko sydämellään ja siihen paljon panostaen, on aivan uskomattoman hienoa, että se työ huomioidaan näin. Palkinnolla on suuri merkitys, kun työssä on mukana niin tunnepuoli kuin paljon aikaakin.