Hammaslääkäri

Lauantai 19.09.2020

D-vitamiini – uusi flunssalääke?

31.3.2017
Jukka H. Meurman

Vanhempi kollegakunta muistaa takavuosien C-vitamiinikeskustelun – ja eläähän edelleen sitkeä käsitys, että C-vitamiini ehkäisee flunssaa ja auttaa siitä toipumista.

Tämä pohjautuu vuoden 1954 yhdysvaltalaisen nobelistin Linus Paulingin julkisuudessa esitettyihin väitteisiin, joiden mukaan suuret C-vitamiiniannokset auttavat nuhakuumeessa ja syövässä. Nämä väitteet on sittemmin todettu paikkaansa pitämättömiksi.

Nyt C-vitamiinin rooli on annettu D-vitamiinille. Tuoreessa meta-analyysissä havaittiin ravinnon D-vitamiinilisän suojaavan akuuteilta ylähengitystieinfektioilta varsinkin niillä potilailla, joilla lähtökohtaisesti oli ollut D-vitamiinin puutostila (Martineau ym. Brit Med J. 2017;356:16583 I doi:10.1136/bmj.i6583).

Tässä tutkimuksessa oli mukana 25 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa oli yhteensä 11 321 henkilöä.
D-vitamiinin todettiin pienentävän flunssariskiä kaiken kaikkiaan vaarasuhteella (OR) 0,88 (95 % luottamusväli 0,81–0,96; p < 0,001). Mikäli lähtötilanteen D-vitamiininsaanti oli ollut heikko, suojavaikutus oli vielä parempi: OR 0,30 (0,17–0,53).

D-vitamiini eli 1,25-hydroksivitamiini-D3 stimuloi lysosomeissa, makrofageissa ja neutrofiilisissä leukosyyteissä tiettyjä polypeptidejä, joilla on merkitystä immuunipuolustuksessa. Ennen antibioottien aikakautta valohoito oli lähes ainoa käyttökelpoinen hoito mm. tuberkuloosissa (tubiparantolat!). Sen ajateltiin perustuvan nimenomaan auringonvalon stimuloimaan D-vitamiinituotantoon.

Sittemmin D-vitamiinin puutteen on osoitettu vaikuttavan monien infektioiden taustalla. Näistä esimerkkeinä jo mainitun flunssan lisäksi suolisto- ja virtsatieinfektiot, sepsis, hepatiitit ja HIV. D-vitamiini vaikuttaa infektioissa lisäämällä mm. defensiivien tuotantoa fagosyyteissä ja epiteelisoluissa ja sitä siis suositellaan yleensä infektioiden tukiterapiaan (Borella ym. Ann NY Acad Sci 2014; 1317: 76).

Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan aikuisen päivittäisen D-vitamiinin saannin tulisi olla 10 µg/vrk, yli
75-vuotiailla enemmän (20 µg/vrk), ja turvallinen yläraja on 100 µg/vrk (www.evira.fi). Vanhemmiten D-vitamiinintarve lisääntyy, ja 50 µg/vrk on jo varsin tavallinen annos iäkkäillä.

Harvadin yliopiston koordinoima tutkimusryhmä on hiljattain julkaissut katsausartikkelin D-vitamiinin moninaisista vaikutuksista hampaiden kehittymisessä ja suun sairauksissa (Uwitonze ym. J Steroid Biochem Mole Biol 2017 doi: 10.1016/j.jsbmb.2017.01.020).

PubMed-haulla löytyi Terveysportista 477 julkaisua hakusanoilla ”Vitamin D and teeth”. Esimerkiksi osteoporoosin ja parodontiitin yhteys on hyvin tunnettu liittyen mm. D-vitamiinin puutteeseen. 

Lääke & tiede