Hammaslääketieteen opiskelijat ovat sitä kuormittuneempia mitä pidemmällä opinnot ovat, kertoo uusin hammaslääketieteen opiskelijoiden hyvinvointitutkimus (Hammaslääkärilehti 14/19.).
Muistelen, että opintojen alkuvaiheessa hirvitti katsoa edeltävän tutkimuksen (2016) vastaavia tuloksia. Millaista opiskelu on muututtuaan raskaammaksi, kun ensimmäisen vuoden syksynäkin anatomian viikoittaiset tentit tuntuivat työllistävän jo kylliksi?
Tuoreimman tutkimuksen mukaan ensimmäisen vuoden opiskelijoista joka neljäs on kokenut opinnot vähintään melko raskaaksi ja viidennen vuosikurssin opiskelijoilla vastaava luku on jo enemmän kuin kahdeksan kymmenestä. Neljännen vuoden opiskelijana ei enää yllätä, että kyseisen vuosikurssin opiskelijoista 38% on kokenut opinnot erittäin raskaana ja 43% melko raskaana. Ennemmin tuntuu vertaistuelliselta nähdä, että kanssaopiskelijoista kaksi kolmesta on herännyt öisin miettimään opiskeluasioita.
Opintojen työmäärä valmistaa hyvin hammashoitolan arkeen, mutta voisiko opiskeluaikojen kuormittavuutta tuoda lähemmäs sopivan raskasta kuormitusta? Tätä kehitystyötä varten sähköpostiin kilahtaa säännöllisesti opintojaksopalaute muistutuksia. Koetusta kuormituksesta ja kehittämisideoista kannattaa naputella kurssipalautteisiin ja kyselyihin. Ilokseni olen havainnut, että Oulussa opetuksen kehittämisestä ollaan kiinnostuneita ja kurssipalautteisiin kirjatut ideat voivat olla jo seuraavana vuonna käytössä.
Viime vuoteen verrattuna klinikkavuorojen arjen hulinaa on helpottanut opetushammashoitolan potilastyöaikojen muokkaaminen. Kun viime vuonna tunnin ruokatauon aikana tuli syömisen lisäksi ehtiä kirjata, siivota aamupäivän potilastöiden jäljet sekä valmistella seuraavalle potilaalle hoitohuone iltapäiväksi, on nyt kaikkeen tähän aikaa 1,5 tuntia. Mikä helpotus varsinkin, jos päivään sisältyy välineurheilua juurihoidon valmisteluiden kanssa ja ruokajonoon on ennen sinua ehtinyt pari luentosalillista muitakin ruokailijoita!
Aikataulumuutosten lisäksi potilastyöskentelynsä aloittaville kolmannen vuosikurssin opiskelijoille on varattu enemmän aikaa klinikan käytäntöjen omaksumiseen toisiaan tutkimalla. Vanhemmat vuosikurssit ovat saaneet olla tuutoroimassa näitä harjoituksia, ja olen kuullut usean ihailevan, kuinka hyvin perehdytystä ennen potilastöiden alkua on kehitetty. Nämä muutokset antavat varmasti ensimmäisen oman potilaan kohtaamiseen lisää varmuutta, kun muu oheistoiminta potilastietojen kirjaamisesta syljenimurien valikoimaan on ehtinyt tulla jo vähän tutummaksi.
Tutkimuksen mukaan eniten kuormittaa ylimääräinen säätö ajanvarausten kanssa, siihen linkittyvä kliinisten suoritteiden kertyminen ja potilasvastuu. Ylimääräistä säätöä ajanvarausten kanssa voisi vähentää lisäämällä polikliinistä opetuksen osuutta klinikkavuoroista. Näille eri osa-alueille jaotelluille polivuoroille opiskelijan ei itse tarvitse huolehtia ajanvarauksista. Oikomishoidossa painopisteen siirtäminen sinne suuntaan on tuntunut toimivalta.
Vaikka opiskelupäivän jälkeen itse kukin on joskus väsynyt, on opiskelu kuormittavuudestaan huolimatta innostavaa. Samaisen opiskelijatutkimuksen mukaan valtaosa hammaslääketieteenopiskelijoista koki olevansa omalla alallaan, opetussisällöt motivoiviksi ja vertaistukea opiskelukavereiden kesken. Ja onneksi kuormituksen kokemusta voi jo pienilläkin koulutuksen suunnittelun muutoksilla vähentää. Kunhan muutoksen tarpeet tiedostetaan ja viedään toteutukseen. Opintojaksopalautteisiin ja kuormittavuuskyselyihin vastaaminen tuntuu merkityksellisemmältä, kun vastauksilla näkee olevan vaikutusta koulutuksen kehittämisessä.