Tulevaisuus kiehtoo ihmisen mieltä – olisi kiinnostavaa tietää, mitä edessä on. Tulevaisuudentutkijoiden mielestä lääketieteen megatrendejä tulevat olemaan mm. digitalisaatio, vanhusten määrän lisääntyminen ja väestön kasvava autonomia. Digitaaliset palvelut ja tekoäly tulevat lisäämään potilaiden tietoa sairauksista ja niiden hoidosta, ja tämä muuttaa lääkärin työtä.
Tekoäly soveltuu muun muassa palveluihin, diagnostiikkaan ja auttamaan päätöksenteossa, mutta se ei pysty tekemään eettisiä tai moraalisia ratkaisuja. Lääkäriä tarvitaan edelleen kohtaamaan potilas ja valitsemaan hoito potilaan kanssa – vuorovaikutuksessa ihminen edelleen voittaa koneen.
Digitalisaatio muuttaa myös hammaslääketiedettä. Yhteiset tietojärjestelmät tulevat helpottamaan hoitoa, kun potilaan taustatiedot ja aiempi hoito ovat paremmin selvillä. Digitaaliset röntgen- ja suukamerakuvat mahdollistavat jo nyt etäkonsultaatiot, vaikka tämän mahdollisuuden käyttö on vielä aika vähäistä. Ehkä sote-uudistus muuttaa tilannetta, kun maakunta järjestää sekä perus- että erikoishoidon. Etäkonsultaatiomahdollisuuden lisääminen edellyttää tosin myös erikoishammaslääkärien määrän lisäämistä.
Digitaalinen jäljentäminen ja jyrsimet ovat jo käytössä korjaavassa hoidossa, ja näin on mahdollista tehdä esimerkiksi muovia kestävämpää hoitoa. Syrjäyttävätkö ekstraoraaliset täytteet suun sisällä tehtävät paikat? Jos näin halutaan, täytyy asiakkaan maksamaa hintaeroa hoitomuotojen välillä kaventaa. Voimme ajatella, että ekstraoraaliset täytteet kestävät pidempään, ja sen vuoksi niistä voisi maksaa enemmän, mutta suurimmalle osalle väestöstä ratkaisevaa on juuri sillä hetkellä aiheutuvat kulut.
Tulisiko korjaavasta hoidosta ja implanteista tarpeettomia, jos uusia hampaita voitaisiin kasvattaa kasvutekijöiden ja kantasolujen avulla? Kenen saavutettavissa nämä hoidot olisivat vai lisääntyisivätkö jo nyt suuret sosiaaliryhmien väliset terveyserot suunterveydessä?
Tulevaisuuden lääkkeet vaikuttavat juuri siihen vaivaan, jota halutaan hoitaa, ja aiheuttavat siksi vähemmän sivuvaikutuksia, kuten esimerkiksi suun kuivuutta vanhuksilla. Tuolin vieressä tehtävät kudosnestebiopsiat tuovat lisää mahdollisuuksia diagnostiikkaan – muun muassa parodontologiassa testejä on jo käytössä.
Saammeko ehkä rokotteen yleisintä karieksen aiheuttajaa vastaan? Loppuisiko rokotteen myötä tarve ravintoneuvonnalle ja harjausopetukselle? Streptococcus mutansin lisäksi myös muut sakkarolyyttiset bakteerit aiheuttavat kariesta, ja iensairauksien ennaltaehkäisyssä hammasharjan syrjäyttäjää ei ole näköpiirissä. Ravintoneuvontaa tullaan tarvitsemaan myös koko terveydenhuollon haasteiden – lihavuuden ja diabeteksen – ehkäisyssä. Digitalisaatio onneksi tuo uusia keinoja omahoitoon ja sen ohjaukseen.
Hammaslääketieteessä julkaistavan tiedon määrä on lisääntynyt räjähtäen. Tutkijan on vaikeaa seurata oman alansa artikkeleita, kliinikolle tilanne on mahdoton. Tarvitsemme luotettavan tahon, joka pitää meidät ajan tasalla ja erottaa tutkitun tiedon uskomuksista – ajatellaanpa esimerkiksi käynnissä olevaa keskustelua hopeavedestä. Tällä hetkellä se luotettava taho on rahoituksestaan kamppaileva Käypä hoito! Myös tulevaisuudessa pitää kasvavasta tutkitun tiedon määrästä vetää yhteen, miten potilaita tulisi hoitaa. Tekoäly ehkä pystyy auttamaan meitä myös tässä?
Monta avointa kysymystä ja vähän vastauksia – tulevaisuuteen näkeminen on vaikeaa. Lääkäriä ja hammaslääkäriä tullaan kuitenkin tarvitsemaan myös tulevaisuudessa. Vanhaa sanontaa mukaillen, digitalisaatiosta ja tekoälystä saamme hyviä renkejä – isänniksi niistä ei ole.