Uutiset

DenttariErikoinen opintovuosi

18.6.2021Sanni Heikkinen
sanni_heikkinen_denttari
Sanni Heikkinen. (Kuva: Satu Westerholm)

Nyt alkaa kesä, ja ensimmäinen vuoteni hammaslääketieteen opiskelijana on ohi.

Jotkut päivät muistaa ikuisesti. Minulle sellainen päivä oli, kun luin keväällä 2020 Opintopolusta tiedon, että olin päässyt opiskelemaan hammaslääketiedettä Helsingin yliopistoon. Tuona päivänä kuukausien ja vuosien puurtaminen palkittiin, sain sulkea jatkuvasta kertaamisesta kuluneet lukiokirjat, hävittää valtavat muistilappukasani ja kokea vapauden tunteen.

Taisin kiljua ääneen ja hyppiä ilosta, kuten lähipiirinikin. Taisimme syödä vatsat kipeäksi jäätelöstä. Koronasta huolimatta uskalsin myös nauttia ja iloita kesästä ensi kertaa vuosiin ilman, että ajatukset harhailivat ylioppilaskirjoituksissa tai pääsykoeluvuissa (vaikka takapakkiakin tuli, kun kesätyöni ei koronan vuoksi alkanutkaan): nukuin kerrankin tarpeeksi, retkeilin, uin, luin romaaneja ja tapasin kavereita ja sukulaisia.

Vielä keväällä ja kesällä me uunituoreet denttarit arvelimme opiskeluelämän alkavan syksyllä lääkisperinteiden mukaan. Koronarajoitukset kuitenkin muuttivat kaiken. Odotimme esimerkiksi yliopiston rehtorin kättelyä, Ylämaankisoja ja Haalarikastetta, mutta emme päässeet niitä kokemaan. Harmitti, tuntui haikealta ja vähän epäreilultakin. Lisäksi väliin jäivät läsnäololliset luennot, laboratoriotyöt ja kirjastossa vietetyt lukuhetket uusien opiskelukaverien kanssa. Olin kiitollinen, että muutamia lähitapahtumia pystyttiin alkusyksystä järjestämään.

Erään tapahtuman seurauksena koko vuosikurssimme joutui koronatesteihin ja -karanteeniin. Tämän jälkeen kontaktit uusiin opiskelukavereihin ja opettajiin siirtyivät virtuaalisiksi Zoom-luennoille ja Teamsissa järjestettäviin pienryhmätapaamisiin. Koska syksyllä oli rajoitetusti tilaisuuksia tutustua kurssikavereihin, kohtasi pitkälle kevääseen 2021 asti uusia kasvoja niissä muutamissa lähiopetuksissa, joita järjestettiin.

Vaikka vuosi oli erikoinen ja sosiaaliset kontaktit vähissä, tärkein asia pysyi: unelma hammaslääkisopinnoista muuttui vuoden aikana todeksi elämäksi. Opiskelu on kiinnostavaa, jotkut kurssit jopa jännittäviä, ja esimerkiksi ruotsin suullisen kurssin järjestäminen onnistui yllättävän näppärästi Zoomissa.

On hyvä suhtautua opintoihin vakavasti ja varautua suureen työmäärään, joka varmasti vain kasvaa tulevien opintovuosien myötä. Jotta on jaksanut opiskella, on ollut hyödyksi harrastaa sellaista, mikä korona-aikana on ollut mahdollista: hiihtää Keskuspuistossa, juosta Meilahden rannoilla, pyöräillä kaupunkipyörillä, tavata pienissä ryhmissä kavereita ommellen haalarimerkkejä, katsella leffoja.

Menetetyt opiskelijaelämän kokemukset kirpaisevat, mutta käymme tätä koulua valmistuaksemme hammaslääkäreiksi. Koska koulutuspolku on pitkä, ehdimme vielä kokea paljon – ensi talven vuosijuhlia järjestetään jo kovaa vauhtia, ja lääkisperinteitä riittää myös myöhemmille vuosikursseille. Läsnäolollisia opetuksia tulee koronan jälkeen, ja Kandihuoneen tai Mocoman kahvihetkiltä löytyy hyvää seuraa. Tässä vaiheessa klinikkaopintoihin tuntuu olevan ikuisuus ja hammaslääkärin työt valovuosien päässä, mutta toiveiden mukainen matka on alkanut.

Sanni Heikkinen
Kirjoittaja on ensimmäisen vuosikurssin denttari Helsingistä.

Denttari, Hammaslääkärilehti 8/2021

Lue myös
Etsitkö näitä?