Uutiset

DenttariHädässä kollega tunnetaan

15.2.2021Eveliina Astala
eveliina_astala_img_9557_2
Eveliina Astala. (Kuva: Aleksiina Astala)

Vihdoin klinikan ovet ovat avautuneet meille kolmosille. Tässä onkin jo ehtinyt jännittää ja miettiä elämän suuria kysymyksiä. Miten haen potilaan aulasta? Voinko olla oma itseni, vai yritänkö esittää mielikuvieni mukaista hammaslääkäriä? Miten aion ylipäänsä puhua potilaille?

Meillä Kuopiossa oli klinikkaan siirtymistä onneksi vähän helpotettu, sillä pääsimme ensimmäiseksi viikoksi avustamaan ylemmän vuosikurssin opiskelijoita ja samalla seuraamaan, miten he potilaita käsittelevät. Neloset ottivat meidät kolmosen untuvikot onneksi avosylin vastaan, ja oli helpottavaa huomata, kuinka avuliaita he oikeastaan olivatkaan – puhumattakaan pitkästä pinnasta kaikkien niiden kysymysten suhteen.

Yhdessä kävimme hakemassa potilaat aulasta, ja tulikin todettua, ettei se nyt niin kamalaa olekaan. Potilaille pystyi puhumaan myös hyvin rennosti. Kun tästä paniikista oli selvitty, oli vuorossa seuraava iso asia, nimittäin potilaiden varaaminen. Miten ihmeessä se tapahtuu? Useita eri järjestelmiä käytössä, kaikki toimivat eri tunnuksilla ja mekanismeilla… Varaaminen tuntui suorastaan mahdottomalta asialta, puhumattakaan vaikka röntgenlähetteiden tekemisestä.

Kun työn ja tuskan jälkeen potilaita oli onnistuttu varaamaan, tuli aika ottaa vastaan se kuuluisa ensimmäinen potilas. Meidät on koko kevääksi klinikassa jaettu pareihin, ja se jos jokin helpottaa, kun saa parinsa kanssa miettiä ja no, ehkä myös vähän panikoida. Ensimmäinen potilas oli varattu pareille valmiiksi, ja opettaja tulisi olemaan koko toimituksen ajan vieressä seuraamassa tai tekemässä itse tutkimuksen. Tästä sai vielä viime hetken vinkit, miten ientaskut mitataan ja miten niitä vanurullia käytetään kariologista statusta tehdessä. Kun potilas oli saatettu tutkimuksen jälkeen ulos, tuli vastaan seuraava kysymyspatteri. Miten tämä nyt kirjataan, ja millainen on hyvä kirjaus? Kirjauksia tehdessämme jouduimme vetämään milloin ketäkin hihasta auttamaan. Mistä löytyy diagnoosikoodit, ja mitä juuri ne diagnoosikoodit tarkoittavat? Kuinka pian tämän tulee olla valmis? Tästäkin lopulta selvittiin monien korjausten ja hikoilujen jälkeen. Taas yksi asia hoidettuna. Taidettiin jopa muistaa varata potilaalle uusi aika anti-infektiiviseen hoitoon. Vielä pitäisi lausua OPTG-kuva ja yrittää muistella, mitä kaikkea siinä tulee ottaa huomioon.

On ollut hienoa huomata, kuinka paljon apua olemme saaneet ensimmäisen viikon aikana. On voinut mennä nykäisemään vanhempia opiskelijoita, hoitajia ja jopa opettajia hihasta paniikinomaisin elkein ja huomata, että kaikki ovat valmiita hyvin kärsivällisesti auttamaan. Jos jotain olen oivaltanut, niin sen, että tästä siinä kollegiaalisuudessa on kyse. Samalla on tullut tutustuttua omiin kurssikavereihin aivan uudella tavalla. Kaikki me olemme samassa epävarmuuden veneessä, ja jokainen tarvitsee välillä pelastusrengasta selvitäkseen asioista eteenpäin. Ensimmäinen viikko omien potilaiden kanssa on takana, ja hengissä on selvitty.

Eveliina Astala
Kirjoittaja on kolmannen vuosikurssin denttari Kuopiosta.

Lue myös
Etsitkö näitä?