Hammaslääkärilehden numerossa 3/2018 kerrottiin Viivi Alaraudanjoen hammaseroosiota koskeneesta väitöstutkimuksesta. Lähes puolella siihen osallistuneista 44-46-vuotiaista havaittiin niin voimakasta hampaiden erosiivista kulumista, että ainakin enempää kulumista ennaltaehkäisevät toimet olisivat olleet tarpeen. Eroosiovaurioiden esiintyvyydestä suomalaisilla lapsilla ja nuorilla ei toistaiseksi ole tutkimuksiin perustuvaa täsmällistä tietoa, mutta ilmiö on valitettavan tuttu lapsia ja nuoria hoitavien hammaslääkärien vastaanotoilla.
Eri puolilla maailmaa tehdyissä tutkimuksissa eroosioperäistä kulumista on havaittu vähimmillään noin 10 %:lla ja enimmillään jopa 80 %:lla tutkituista. Edes pikkulapset eivät ole turvassa. Saksassa tehdyssä tutkimuksessa kolmasosalla 2–7-vuotiaista havaittiin hampaiden erosiivista kulumista, sitä useammin mitä vanhemmista lapsista oli kysymys.
Sitten 1970-luvun lasten ja nuorten hampaiden reikiintyminen on OECD-maissa vähentynyt ratkaisevasti. Jos reikiintymisen väheneminen yhä jatkuu erosiivisen kulumisen samalla yleistyessä, eroosio voi ennen pitkää nousta yhtä merkittäväksi kansanterveysongelmaksi kuin hampaiden reikiintyminen. On kaikki syy toivoa, että näin ei käy, sillä varsinkin pitkälle edenneiden eroosiovaurioiden korjaava hoito on huomattavan hankalaa.
Kemiallisen liukenemisen pehmentämän hammaskudoksen kulumisen taustalla voi olla mikä tahansa hapan aines, joka pääsee kosketuksiin hammaskiilteen tai dentiinin kanssa. Hapan aines voi tulla suuhun joko vatsasta tai elimistön ulkopuolelta. Happamat röyhtäisyt, refluksitauti ja oksentelu ovat tyypillisiä sisäisiä syytekijöitä.
Ravinnon, erityisesti juomien happamuus on keskeisin ulkoinen syytekijä. Ravinnon erosiivisuutta arvioitaessa pH on tärkeämpi kriteeri kuin titraamalla määritetty happamuus. Kun suuontelon pH laskee arvoa 4,0 alemmaksi, hampaan pinnan mineraalit alkavat liueta. Tämän arvon alapuolella jokainen yhden pH-yksikön aleneminen aiheuttaa liukenemisvauhdin kymmenkertaistumisen. Niinpä arvolla 2,0 demineralisaatiota tapahtuu satakertaisesti pH-arvoon 4,0 verrattuna.
Virvoitusjuomien, mehujen, energiajuomien, siiderien ja viinien pH vaihtelee tyypillisesti välillä 3–4, mutta yksittäisten tuotteiden pH voi olla alle 3. Monet tekijät muovaavat happamien juomien erosiivista vaikutusta. Esimerkiksi appelsiinitäysmehu altistaa voimakkaasti eroosiolle. Jos mehua kuitenkin rikastetaan kalsiumilla, sen erosiivinen vaikutus pienenee, sillä ravintoaineen sisältämä kalsium ja fosfaatti suojaavat hampaita eroosiolta.
Sylki suojaa eroosiolta, jos sitä erittyy riittävästi ja se on hyvänlaatuista. Kun altistuminen happamalle toistuu kovin usein, kuten hapanta juomaa päivästä toiseen tihein väliajoin siemaillessa, hyvälaatuisenkaan syljen suojaava vaikutus ei riitä ehkäisemään eroosiovaurioita.
Nykyisten ravitsemus- ja ruokailusuositusten noudattaminen antaa hyvät lähtökohdat ravintoperäisten eroosiovaurioiden ehkäisemiseen. Kulmakivenä on säännöllisen ateriarytmin noudattaminen. Aterioiden välillä tapahtuvaa napostelua pitää välttää, ja janojuomana tulee käyttää vettä. Happamia juomia tulee nauttia ainoastaan aterioiden yhteydessä ja silloinkin kohtuudella. Esimerkiksi täysmehua tulisi juoda enintään yksi lasillinen päivässä.
Jos erosiivista kulumista on jo tapahtunut, sen syytekijät on selvitettävä ja poistettava, jos se suinkin on mahdollista. Ongelmien ratkaisemisessa voidaan tarvita myös muita kuin suunterveyden ammattihenkilöitä. Näin on esimerkiksi refluksitaudin tai syömishäiriöiden ollessa kyseessä.