Hammaslääkäri

Keskiviikko 15.07.2020

Hammashoitopelon hoito on perushoitoa

29.5.2020
Satu Lahti

Mennessäni reilu neljä vuotta sitten kollegan vastaanotolle kysyi minulle anamneesilomakkeen ojentanut henkilö ystävällisesti, haluaisinko täyttää myös hammashoitopelkoa arvioivan lomakkeen. Tuntui hyvältä. Vuosi sitten tuuletin yli kolmikymmenvuotisen pelkotutkijan urani huippuhetkeä: samainen MDAS-lomake otettiin käyttöön Turussa opetushammashoitolassa. Tuuletin siksi, että hammashoitopelon arvioiminen rutiinisti vastaanotolla on helpoin, nopein ja tutkitusti tehokas tapa auttaa sekä pelkäävää potilasta että hoitavaa henkilökuntaa. Kun arvioimisen yksinkertaisen lomakkeen avulla oppii jo peruskoulutuksessa, siitä tulee yhtä luonteva asia kuin ientaskujen mittaamisesta ja limakalvojen tarkastuksesta.  

Hammashoitopelon arvioiminen rutiinisti kyselylomakkeella säästää myös meidät hammaslääkärit arvaamiselta, vääristä tulkinnoista puhumattakaan. Kuten tämän lehden Tiedeuutiset maailmalta -palstalla todetaan, emme onnistu arvaamisessamme kovinkaan hyvin. Koska arvaamisen sijaan diagnosoimme muitakin suunterveyteen liittyviä vaivoja tutkituin menetelmin, miksi emme tekisi niin myös sangen yleisen hammashoitopelon kanssa.

Lomakkeen läpikäyminen rakentaa luottamusta hammaslääkärin ja potilaan välille, kun hammaslääkäri ottaa pelon vakavasti. Luottamus on yksi pelonhoidon kulmakiviä potilaan kontrollin tunteen lisäämisen rinnalla. Kontrollia voi lisätä antamalla potilaalle mahdollisuuden viestiä turvallisesti hoidon aikana, kertomalla toimenpiteistä ja niiden aiheuttamista tuntemuksista sekä jaksottamalla ajan kulkua. Samat teemat nousivat myös opetushammashoitolan potilaiden pelonhoitoon liittyviä toiveita kartoittavassa tutkimuksessa. Kun edellä mainittujen lisäksi potilasta auttaa rentoutumaan esimerkiksi kehottamalla hengittämään rauhallisesti tai rentouttamaan nyrkkiin puristuneet kädet, ollaan jo pitkällä useimpien pelkäävien potilaiden pelon hoidossa. Lisäksi asiakastyytyväisyys kasvaa näillä pienillä mutta tärkeillä toimilla.

Tässä lehdessä kerrotaan myös monista muista pelonhoidon menetelmistä. Tärkeintä on ottaa käyttöön itselle parhaiten sopivat tavat. Hyvään lopputulokseen päästään monin keinoin. Olen aina ollut hyvin monisanainen ja ajatuksenjuoksuani on usein vaikea seurata. Yllätyksekseni opin vuosien kokemuksen myötä tekemään pelonhoitoa hyvin rutiinisti ja melko niukkasanaisesti. Potilaat opettivat minua paljon – tässäkin – kun opin kuuntelemaan puhumisen sijaan.

Kaikkia, etenkään kovasti pelkääviä, potilaita emme voi aina itse auttaa. Silloin on hyvä kysyä neuvoa pelon hoitoon perehtyneeltä kollegalta tai mielenterveyden ammattilaisilta. Konsultaatiota ei kannata arastella pelonhoidonkaan osalta. Työtä on hyvä jakaa myös pelonhoidossa suunterveyden ammattilaisten kesken. Monesti kuulen kritiikkiä siitä, että pelonhoito vie aikaa. Tämän käytetyn ajan saa kuitenkin yleensä korkojen kera takaisin myöhemmän hoidon helpottuessa. Tyytyväinen potilas myös palaa hoitoon. Puhumattakaan siitä, että potilaan suunterveys ja siihen liittyvä elämänlaatu paranevat säännöllisen hoidon myötä.

Palasin kollegani hoitoon nyt koronakeväänä. Ankarassa rasituksessa palvellut, ja lukuisten kollegoiden vuosien varrella antamasta viivytyshoidosta huolimatta, alakuutoseni poistettiin. En voi väittää nauttineeni, mutta tuntui todella hyvältä kuulla kollegan sanat: ”Muistathan hengitellä” tai ”Rentoutapa niitä hartioita vähän”. Tiesin myös saavani tauon, jos viittaisin. Oli luottavainen olo.