Hammaslääkäri

Perjantai 17.09.2021

Hiipiikö taylorismi hammaslääkärin työhön?

”Omasta osaamisesta kannattaa pitää huolta niin täydennyskoulutuksella kuin tahdolla hoitaa erilaisia potilaita erilaisine ongelmineen – myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta.”
7.10.2016
Matti Pöyry Jaakko Koivumäki

Taylorismi tarkoittaa amerikkalaisen Frederick Taylorin 1900-luvun alussa työn tuottavuuden parantamiseksi kehittämää liikkeenjohdon menetelmää. Työntekijöistä pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon irti pilkkomalla työtä osiin sekä mittaamalla ja standardisoimalla työvaiheet tarkoin. Klassinen esimerkki liukuhihnatyöstä lääketieteeseen sovellettuna oli Neuvostoliitossa kehitetty silmäkirurgian malli, jossa leikkauksen työvaiheet oli pilkottu usealle eri lääkärille ja hoitajalle.

Tuotantotalouden menetelmiä on sovellettu suomalaisessa terveydenhuollossa jo parin vuosikymmenen ajan. Näin on saatu tehostettua muun muassa leikkaussalien käyttöä verrattuna aikaan, jolloin kirurgit säätivät aikataulujaan ja leikkauskriteereitään itse. Muita esimerkkejä prosesseja tehostamalla saaduista parannuksista löytyy muun muassa päivystyksestä, diagnostiikasta ja kuntoutuksesta. Valtakunnan tasolla hoidon variaatiota pyritään vähentämään Käypä hoito -suosituksilla; potilasturvallisuus paranee ja järjestelmän tuottavuus kasvaa.

SUUN TERVEYDENHUOLLOSSA parempaa tuottavuutta on haettu esimerkiksi vähentämällä potilasvaihtoihin käytettyä aikaa, mutta meneillään on myös laajempia työprosessien kehittämisiä niin terveyskeskuksissa kuin yrityksissä. Prosessien kehittäminen voi olla palkitsevaa myös työntekijöille – esimerkiksi silloin, kun kiirettä ja sähläystä saadaan vähennettyä.

On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon kehittämisprosesseihin liittyvät riskit. Työn vaiheistus voi kaventaa ammattitaitovaatimuksia sekä hämärtää, kuka kantaa hoidosta kokonaisvastuun. Sosiologisten työprosessiteorioiden mukaan työn köyhtymisestä seuraa usein työn mielekkyyden katoaminen sekä työmoraalin löyhtymistä ja lattiatason vastarintaa. Vastalääkkeenä taylorismin ongelmiin on käytetty työn rikastamista, jossa työntekijän vaikutusmahdollisuuksia ja työn monipuolisuutta lisätään esimerkiksi tehtäväjoustoilla.

Hammaslääkärin erikoistuessa työnkuva kapenee, mutta vastapainona on toimintakentän syveneminen. Yleishammaslääkärille työnkuvan liika rajaaminen on kuitenkin riski. Hetkellisesti voi olla mukavaa tehdä vain jotain suppeaa kokonaisuuden osaa vailla laajempaa vastuuta, mutta tilanteen kroonistuessa hammaslääkäri ei kohta enää muuta osaakaan.

Omasta osaamisesta kannattaa pitää huolta niin täydennyskoulutuksella kuin tahdolla hoitaa erilaisia potilaita erilaisine ongelmineen – myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Niin hammaslääkärin oman työmarkkinapääoman kuin palvelujärjestelmän kannalta yleishammaslääkärin laaja osaaminen ja kliininen autonomia ovat keskeisen tärkeät.

LÄÄKÄRITYÖN MUUTOSTA on tärkeää arvioida myös potilas-lääkärisuhteen näkökulmasta; kuten arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, potilas-lääkärisuhde muodostaa koko suomalaisen terveydenhuollon eettisen ja oikeudellisen perustan.

Hammaslääkäriliiton kevään työmarkkinatutkimuksessa kysyttiin, millaisena kukin ymmärtää hammaslääkärin autonomian. Vastauksissa ylitse muun korostuu hoidosta päättäminen yhteisymmärryksessä potilaan kanssa – tämä vaikuttaisi olevan kliinisen autonomian kovin ydin.

Osa kertoo myös uhkakuvista, jotka ilmentävät mahdollista jännitettä prosessien kehittämisen ja professionalismin välillä. Autonomian uhkana nähdään erilaiset hallinnolliset määräykset, työn pakkotahtisuus ja lisääntyvä byrokraattinen kontrolli. Professionalismin näkökulmasta tämä voi johtaa ojasta allikkoon; ”ositettu työ” voi tuntua työhyvinvoinnin kannalta helpottavalta ratkaisulta, jos kokee työssään edellisen kaltaisia ulkoisia paineita ja jo menettäneensä ison siivun hammaslääkärin autonomiaansa.

Tutkimuksen avovastauksista löytyy monia tarkkoja huomioita, kuten tämä yksityishammaslääkärin tiivistys roolistaan: ”Teen työni parhaan kykyni mukaan: hinnoittelen ja valitsen työtavat kulloisessakin tilanteessa potilaan toivetta – ja maksukykyä – huomioiden. Potilas on kuningas ja minä olen kuninkaan neuvonantaja.”

Matti Pöyry
Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja

Jaakko Koivumäki
Hammaslääkäriliiton erikoistutkija