Tarvitsemme kumppaneita kaiken kansan suuhygienian kohentamiseen, mutta vastuu omien potilaidemme terveysohjauksesta kuuluu vain meille.
Lapset ja nuoret, erityisesti pojat, harjaavat Suomessa hampaitaan keskimäärin paljon harvemmin kuin ikätoverinsa läntisissä hyvinvointivaltioissa. Aikuistenkaan tilanne ei ole hyvä: työikäisten miesten hampaidenharjausaktiviteetti on yhtä huonolla tolalla kuin poikien. Ikääntyneiden suuhygienia on keskimäärin tätäkin huonompi. Erityisen ongelmallinen on niiden vanhusten tilanne, jotka eivät kykene huolehtimaan suuhygienian ylläpitämisestä ilman ulkopuolista apua.
Suunterveyden ammattilaiset lienevät yksimielisiä siitä, että pelkästään suunterveydenhuollon toimin hampaidenharjausaktiviteettia ei saada ratkaisevasti kohenemaan. Lasten ja nuorten osalta vastuu on kodeilla, mutta kodit tarvitsevat kasvatustyönsä tueksi neuvoloita, päivähoitoa ja varhaiskasvatusta, suun terveydenhuollon palvelujärjestelmää unohtamatta. Ulkopuolista apua tarvitsevien vanhusten suuhygienian kohentaminen ei ole mahdollista ilman, että heistä päivittäin huolehtivat hoitajat ottavat huolehtiakseen myös hampaiden harjaamisesta. Tämä ei toteudu ilman perustavaa laatua olevaa kulttuurista muutosta, jonka käynnistäminen edellyttää suunterveyden ammattihenkilöiden ja heidän järjestöjensä väsymätöntä vaikuttamistoimintaa. Avun tarpeessa olevia vanhuksia ja muita vajaakykyisiä hoitavan henkilöstön laajamittainen koulutus on niin ikään tarpeen.
Suun terveydenhuollon palveluja käyttävien aikuisten harjausaktiviteetin kohentamiseen tarvittava yksilöllinen terveysohjaus on yksin suunterveyden ammattihenkilöiden vastuulla. FinTerveys 2017 -tutkimukseen osallistuneista 30 vuotta täyttäneistä naisista 83 %, mutta miehistä vain 53 % ilmoitti harjaavansa hampaansa useammin kuin kerran päivässä. On myös havaittu, että hampaat eivät välttämättä puhdistu kunnolla, vaikka henkilö harjaisikin hampaansa kahdesti päivässä. Parantamisen varaa on siten sekä harjaustekniikassa että harjauksen omaksumisessa päivittäisten aamu- ja iltatoimien luonnolliseksi osaksi.
Viime vuosisadan alkupuolella hammashoitoon eivät yleensä kuuluneet omahoitoa tukevat ohjauskeskustelut. Se oli ymmärrettävää, koska tuolloin hampaiston toiminnallisuuden säilyttämiseksi ei juuri ollut muita keinoja kuin korjaava hoito ja protetiikka. Nykyisin tiedetään, että potilaat voivat omahoidon avulla itse myötävaikuttaa hampaidensa terveyden ylläpitämiseen. Erityisesti hyvän suuhygienian keskeinen merkitys ymmärretään paljon paremmin kuin ennen.
Pyrkimykset lisätä suun terveydenhuollon tuottavuutta näyttävät kuitenkin vievän kehitystä suuntaan, joka on omiaan ennemminkin ylläpitämään kuin vähentämään hammashoidon perinteistä toimenpidevaltaisuutta. Tarpeenmukainen terveysohjaus kuuluu kuitenkin olennaisena osana hyvään hammashoitoon. Kerralla kuntoon -periaatteella toteutettuun hammashoitoonkin tulee voida tarvittaessa yhdistää mahdollisuus kaikessa rauhassa toteutettuun terveysohjaukseen. Omahoito ei välttämättä tule kerralla kuntoon.
Hannu Hausen
Terveyden edistämisen asiantuntija, Hammaslääkäriliitto