Hammaslääkäri

Keskiviikko 15.07.2020

Influenssa – mitä uutta?

6.10.2017
Jukka H. Meurman

Tätä kirjoittaessa vuodenkierto kääntyy kohti jokatalvisia pandemioita. Alun perin eläimistä lähtöisin oleva influenssa A-virus muhii jälleen Etelä-Kiinassa ja leviää sieltä nopeasti lentomatkailun myötä kaikkialle. Suuria, vaarallisimman H1N1-viruksen aiheuttamia pandemioita on viimeisen 100 vuoden aikana ollut neljä: 1918 Espanjantauti, 1957 aasialainen, 1969 hongkongilainen ja vuonna 2009 sikainfluenssa. Espanjantauti on näistä kuuluisin ja tappoi yli 50 miljoonaa ihmistä.

Juuri nyt, syksyllä 2017, sikainfluenssavirus kiertää jälleen yhdessä H3N2 B-viruksen kanssa, joten vuosittainen rokotuksen ottaminen on ajankohtaista. Maailman terveysjärjestö WHO seuraa tarkoin epidemioita, ja rokotteet valmistetaan ennakoiden kiertoon lähteviä pandemioita aiheuttavia viruskantoja.

Rokotusmenetelmätkin kehittyvät. Parasta aikaa tutkitaan mikroneulalaastarissa annettavaa influenssarokotetta. Ensimmäiset 100 potilasta saivat rokotteen kertakäyttöisen laastarin muodossa, jossa pienen pienet neulaset puhkaisevat ihoa sen verran, että rokote imeytyy ihon läpi. Mitatut rokotevasteet olivat samansuuruisia kuin vertailuna käytettyä perinteistä pistosta saavilla. Mainittavia sivuvaikutuksia ei havaittu. Laastarit oli suunnitellut Georgian teknologiainstituutti Yhdysvalloissa.

Menetelmä on niin yksinkertainen, että rokotelaastarin voi itsekin kiinnittää iholle. Kaupalliseen käyttöön sitä ei kuitenkaan vielä ole saatu, sillä teho ja turvallisuus vaativat edelleen lisätutkimuksia suuremmilla koehenkilömäärillä.

Asiasta raportoi Rouphael ym. elokuun Lancetissa (Lancet 2017; 390: 649). Kuten tutkijat itse toteavat, mikrolaastarirokote on uusi innovatiivinen tuote, jolla on kaikki mahdollisuudet lisätä nykyistä rokotuskattavuutta ja alentaa kustannuksia. Se lienee aikanaan sovellettavissa muihinkin rokotteisiin.

Rokotteen ohella, mikä on profylaktista, influenssaan on tarjolla viruslääkkeitä. Neuraminidaasi-inhibiittorit oseltamiviiri (Tamiflu®, tabletti) ja tsanamiviiri (Relenza®, inhaloitava valmiste) ovat käytössä taudin hoidossa. Niitä annetaan myös profylaktisina valmisteina rokottamattomille henkilöille epidemian aikana. Niiden teho ei kuitenkaan ole kovin kummoinen: ne lyhentävät oireellisia sairauspäiviä vajaalla vuorokaudella.
Lääkkeiden antama suoja välttyä influenssan johdosta joutumasta sairaalaan on vain 0,15 % (95 % luottamusväli -0,78–0,44). Mutta parempiakaan lääkkeitä ei toistaiseksi ole, ja ongelma on myös viruksen kehittämä resistenssi lääkkeitä kohtaan (Paules & Subbarao, Lancet 2017; 390: 697).

Ja lopuksi: Suun terveydenhuollossa työskennellään mikrobipilvessä, joten syytä on suojata niin itsensä kuin potilaansa. Laumasuoja on tärkeää, kuten viimeaikaiset rokotekeskustelut maassamme ylisummaan muistuttavat!

J H Meurman
Jukka.Meurman@Helsinki.Fi

Lääke & tiede