Valmistumisen kynnyksellä moni viidennen vuoden kandi joutuu pohtimaan asuinpaikkakuntansa uudelleen.
Toisilla on jo selvä visio tulevaisuuden kotipaikkakunnasta: osa haluaa jäädä opiskelupaikkakunnalleen ja osa taas aikoo palata kotiseudulleen. Itse kuulun kuitenkin vielä siihen porukkaan, joka ei oikein tiedä, mihin haluaisi asettua pidemmäksi aikaa.
Olen asunut turvallisesti Turussa melkein viisi vuotta, mutta nyt keväällä pitäisi suunnata uusille vesille. Monen kandin tulevan asuinpaikan valintaan vaikuttaa varmasti paljolti se, mistä sattuu saamaan käytännön syventävän harjoittelun paikan.
Olen kotoisin pienemmältä paikkakunnalta, minkä vuoksi hainkin harjoittelupaikkoja isompien kaupunkien ulkopuolelta. Tämän hetken yleinen trendi taitaa kuitenkin olla asettuminen isoihin kaupunkeihin ja niiden ympäryskuntien kasvukeskuksiin. Isommilla paikkakunnilla on isommat potilasmassat, ja näin ollen hammaslääkäreillekin on enemmän tarvetta kuin pienillä paikkakunnilla. Moni perustelee jäämistään isoihin kaupunkeihin myös sillä, että eri erikoisalojen hammaslääkäreitä ja spesiaaliosaamista on helposti saatavilla ja konsultoitavissa isoissa kaupungeissa.
Nuorena hammaslääkärinä tämä kollegatuki onkin erittäin tärkeää.
Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Myös pienet paikkakunnat tarvitsevat tekijöitä. Ollessani kandina töissä viime kesänä ja kuluneen lukuvuoden aikana pienemmissä kunnissa olen saanut sen käsityksen, että hyvin iso osa alueen hammaslääkäreistä on parhaillaan eläköitymässä olevaa isoa hammaslääkärisukupolvea, eikä varsinaista sukupolvenvaihdosta ole ehtinyt vielä tapahtua. Mitä ihmettä mahtaa tapahtua sen jälkeen, kun tämä iso ikäluokka jää eläkkeelle? Saavatko maaseutumaiset pikkukunnat houkuteltua nuorta hammaslääkäriverta vakituisiksi työntekijöiksi?
Oman kokemukseni perusteella pienemmällä paikkakunnalla työyhteisöt ovat melko tiiviitä ja yhtenäisiä. Kaikki oppivat tuntemaan toinen toisensa nopeasti, kun koko työyhteisö mahtuu tauolla saman kahvipöydän ääreen, tätä korona-aikaa lukuun ottamatta. Keneltä tahansa on helppo mennä pyytämään apua, kun kaikki ovat tuttuja. Myös useimmat potilaat arvostavat paikallista osaamista ja haluavat käydä samalla hammaslääkärillä koko ikänsä. Pikkukylissä se voi olla järjestettävissä helpommin, kun hammaslääkäreitä on muutenkin samalla alueella vähemmän. Nuorena aloittelevana hammaslääkärinä tuntuu tärkeältä, että saisi oppia tekemään eri toimenpiteitä mahdollisimman monipuolisesti.
Pienemmillä kylillä erikoishammaslääkäreitä ei ole yhtä helposti saatavilla kuin isommissa kaupungeissa, eikä kaikkia potilaita voi lähettää erikoissairaanhoitoon. Siksi vastavalmistunut hammaslääkäri joutuu kehittämään osaamistaan kaikilla osa-alueilla taatakseen kokonaishoitopotilaidensa monipuolisen hammashoidon.
Vaikka iso osa valmistuvista jää asumaan kaupunkeihin, vaihtoehto on myös löytää itsensä töistä pienemmältä paikkakunnalta. Koronapandemian myötä on havaittu myös merkkejä siitä, että ihmiset ovat suunnanneet pois kaupungeista viettämään aikaa mökeillä ja maaseudulla lähellä luontoa. Uskon vahvasti, että jokainen valmistuva kandi löytää oman paikkansa, oli se sitten ruuhka-Suomessa, Kainuussa tai Etelä-Pohjanmaalla. Yksi hammaslääkärin ammatin hienoista puolista onkin se, että töitä löytyy ympäri Suomen.
Terhi Virtanen
Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin denttari Turusta.