Hammaslääkäri

Tiistai 29.09.2020

Kaikilla pitää olla mahdollisuus terveeseen suuhun

15.6.2017
Marja Pöllänen & Tero Soukka

Hammasperäiset infektiot voivat viedä potilaan tehohoitoon. Tällaisia otsikoita olemme viime aikoina lukeneet niin Hammaslääkärilehdestä kuin sanomalehdistäkin. Missä siis mättää?

Oikea-aikainen hoitoon hakeutuminen ja hoitoon pääsy sekä oikeat hoitotoimenpiteet ovat keskeisiä hammasperäisten infektioiden hoidossa. Tänä keväänä päivitetty Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet Käypä hoito -suositus toteaa, että potilaat, joilla on hammasperäinen infektio, tulee tutkia ja hoitaa viipymättä. Jos potilaalla on vakavan infektion oireita tai infektiokomplikaatioille altistava perussairaus tai lääkitys, hänet tulee ohjata hoitoon päivystystapauksena.

Tämä luonnollisesti toteutuu vain silloin, kun potilas yleensäkin hakeutuu hoitoon, ja kun resurssit ovat riittävät ja oikein kohdennetut. Tällöin potilas ei päädy vain jonottamaan hoitoa. Vanha sanonta ”kun pitkittyy, niin mutkistuu” pätee usein hammashoidossakin. Nyt tekeillä olevat sote-ratkaisut ovat keskeisiä hoidon saatavuuden kannalta. Oikeita ratkaisuja ja koko hammaslääkärikunnan yhteistyötä tarvitaan, jotta potilaat saavat tarvitsemansa hoidon – sellaiseen hintaan, että heillä on siihen varaa.

Hammaslääkärien tehtävä on huolehtia hampaiston tehokkaasta hoidosta ja näin ehkäistä vakavia infektiokomplikaatioita. Hampaan juurikanavien avaus, paiseen puhkaisu ja hampaan poisto ovat tuttuja, edelleen toimivia toimenpiteitä. Mikrobilääkkeitä voidaan tarvita profylaksissa tai infektion hoidossa, mutta lääkehoito on aina toissijaista, eikä sillä voida korvata hammaslääketieteellistä hoitoa.

Ammattimaisen hammashoidon lisäksi potilaan oma aktiivisuus suunterveyden hoitamisessa on tärkeää. Käypä hoito -suositus korostaakin huolellisen päivittäisen omahoidon ja säännöllisen hammashoidon merkitystä infektioiden ja komplikaatioiden ehkäisyssä.

Hammaslääkärin suorittama infektiofokusten diagnosointi ja hoito on välttämätön ennen vaativien lääketieteellisten hoitojen (mm. vierasesineleikkausten ja immunosuppressiivisten hoitojen) aloittamista. Luunkorjaajalääkkeiden (esim. bisfosfonaatit) haittavaikutuksena esiintyvä luunekroosi on oiva esimerkki hammaslääkärikunnan haasteista.

Mikrobilääkeresistenssin lisääntyminen on kansainvälisesti merkittävä ongelma, ja on arvioitu, että vuonna 2050 infektiot ovat yksi merkittävimmistä kuolinsyistä. Päivitetty Käypä hoito -suositus haastaakin hammaslääkärit pohtimaan mikrobilääkeprofylaksin tarvetta potilas- ja toimenpidekohtaisesti. Terveellä potilaalla ja toimenpiteissä, joissa komplikaatioiden ilmaantuvuus on pieni, profylaksia ei tarvita. Profylaksia tulee käyttää ainoastaan infektioherkillä potilailla tai silloin, kun toimenpide on vaikea ja kohdistuu infektoituneelle alueelle. Tähän väliin jää ”harmaa alue”, jossa hammaslääkäri arvioi profylaksin tarpeen yksilölliset tekijät huomioiden ja yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Muut Pohjoismaat ovat vähentäneet huomattavasti potilasryhmiä, joille profylaksia suositellaan. Myös meidän päivityksessämme suunta on sama, tosin maltillisempi. Aiempaan suositukseen verrattuna mm. nivelproteesipotilaille ei enää rutiininomaisesti suositella profylaksia alkuvaiheen (3 kk) jälkeen.

Päivitetty suositus jättää hammaslääkärille enemmän vapauksia tarvittavan lääkityksen valintaan, mutta kehottaa myös huomioimaan aiempaa tarkemmin suun muut infektiolähteet operoitavan alueen lisäksi. Siltä osin, kun voimme vaikuttaa asiaan, pidetään Suomen hyvä resistenssitilanne jatkossakin hyvänä.

Marja Pöllänen
HLT, EHL, 
Käypä hoito -toimittaja

Tero Soukka
dos., EHL, osastonylilääkäri