Hammaslääkäri

Keskiviikko 15.07.2020

Kaupunkilaiset – muuttakaa maalle!

15.9.2017
Jukka H. Meurman

Kanadalainen tutkijaryhmä on julkaissut väestöpohjaisen kohorttitutkimuksen, jonka tarkoituksena oli selvittää, liittyykö runsasliikenteisten teiden varsilla asumiseen neurologisia sairauksia. Taustalla on liikennemelun ja ilmansaasteiden aiheuttama kuormitus. Aikaisemmissa tutkimuksissa on jo todettu, että liikenteen aiheuttama melu ja päästöt, erityisesti diesel-polttoaineesta syntyvät hiukkaset, liittyvät neurodegeneratiivisiin sairauksiin ja kognitiohäiriöihin (Cheng ym. Lancet 2017; 389: 718).

Tutkimus koostui kahdesta viisi vuotta seuratusta kohortista, joissa toisessa oli 4,4 miljoonaa ja toisessa 2,2 miljoonaa ihmistä. Lähtötilanteessa kenelläkään ei ollut todettu neurologisia sairauksia. Tulokset osoittivat, että jos henkilö asui 50:ttä metriä lähempänä vilkasliikenteistä katua, dementian vaarasuhde oli 1,07 (95 % luottamusväli 1,06–1,08). Jos asui 300 metrin päässä tai kauempana tiestä, ei vastaavaa vaaraa todettu. Ikänsä suurissa kaupungeissa ja lähellä vilkasliikenteisiä katuja asuvilla dementiavaara oli suurempi kuin maalla asuvilla: 1,12 (1,10–1,14).

Parkinsonin tautiin ja multippeliskleroosiin ei tällaista tilastollista yhteyttä havaittu. Tutkijat toteavat melun ja liikenteen päästöjen voivan todella olla yhteydessä neurodegeneratiivisten prosessien kanssa.

PubMed-haulla löysin kirjallisuudesta kaksi artikkelia, joissa melun vaikutusta oli selvitetty hammassairauksien kannalta. Haskell selvitti vuonna 1975 melun vaikutusta alveoliluukatoon lentäjillä, jotka altistuvat kovallekin melulle varsinkin silloisissa potkurikoneissa. Hänen tuloksensa osoittivat, että näillä lentäjillä röntgentutkimuksessa todettu luukato oli merkittävämpää kuin suihkukonepiloteilla (Haskell, Aviat Space Environ Med 1975; 46: 1041).

Toinen löytämäni tutkimus on eläinkoe, jossa rottia altistettiin melulle ja mitattiin sen aiheuttamia muutoksia hampaiden tukikudoksiin (Mendes ym. J Indian Soc Peridontol 2014; 18: 503). Taustalla oli aikaisempi tutkimushavainto, jonka mukaan matalafrekvenssinen ääni aiheuttaa muutoksia kollageenin rakenteeseen. Tässä Mendesin ym. tutkimuksessa osa rotista altistettiin melulle, kun taas kontrollirotat pidettiin hiljaisuudessa. 

Kolmetoista viikkoa kestäneen koejakson jälkeen rotat tapettiin ja niiden leuat preparoitiin tutkimusta varten. Tulokset osoittivat, että melulle altistetuilla rotilla fibroosi lisääntyi ja kollageenirakenne oli epätyypillistä. Äänisaasteella voi siis olla monenlaisia vaikutuksia elimistöön. Ehkä asuinpaikkaa valitessa tämäkin asia kannattaa pitää mielessä!

J H Meurman
Jukka.Meurman@Helsinki.Fi

Lääke & tiede