Uutiset

Kielen päälläKehonhuolto kuuluu työpäivään

19.11.2021Anni Temonen
anni_temonen_verkko

En oikeasti ole 85-senttinen.

Nenänpää on nipin napin työpöydän tasalla. Asento tuntuu ihan mukavalta, ja ennen kaikkea siinä pystyy ajattelemaan ja puhumaan, yhtä hyvin kuin istuessakin. Humpuukia syväkyykky ei näytä olevan, sillä maassa on myös liikuntatieteellinen tiedekunta, jonka suunnalta kuuluu puoltavia lausuntoja. Nousen kyllä juttelemaan, jos joku koputtaa oveen ja tulee esittämään asiansa. Ehkä nouseminen ei edes olisi välttämätöntä; joskus tässä huoneessa on työskennellyt pitkä henkilö tasapainolaudan päällä. Työkaverit ovat tottuneet etsimään katsekontaktia poikkeavilta korkeuksilta.

Hammaslääkärin on pidettävä kehostaan hyvää huolta. Tules-vaivan voi saada jo ennen ensimmäistä työkokemuslisää. Aika monella hammaslääkärillä on kipuja ja vaivoja selässä, hartioissa, ranteissa ja niskoissa. Kuuma kekäle alkaa polttelemaan jossakin lavankohottajan kohdalla kesken juurihoidon. Ihan kuin kuumennettu ekskavaattori osuisi guttaperkan jälkeen suoraan levator scapulaen uumeniin.

Kaipaan alakoulun runsasta liikuntaetua: välkkää. Vartin välitunti, oma välkkävalvoja, lumivuoret, keinut ja jalkapallokenttä olivat luksusta, jollaista mikään työpaikka ei ole sittemmin kyennyt tarjoamaan. Kiepuimme rekkitangossa koulun pihalla kolme, neljä kertaa päivässä. Kirvelevät vesikellot puhkesivat kellojen soidessa. Revimme ihoriekaleita matikan tunnilla. Neste oli kirkasta, ajatukset vielä kirkkaampia.

Ainakin Japanissa ajatellaan, että liike kuuluu työpäivään. Maailmankuulun Studio Ghiblin työntekijät tekevät samanlaista tarkkaa istumatyötä kuin hammaslääkärit. He piirtävät animaatioelokuvia: Naapurini Totoroa, Tulikärpästen hautaa. Ohjaaja Hayao Miyazaki täytti tänä vuonna kahdeksankymmentä. Muutenkin työyhteisö on harmaahapsinen.

Studio Ghiblissä voimistellaan päivittäin. Jumppa tulee keskusradiosta. Samanlainen käytäntö on menestyneissä suuryrityksissä: Toyotalla, Rakutenilla ja Sonylla. Avokonttorien saarekkeiden vieressä on rekkitankoja, joissa kravattikaulaiset toimistotyöläiset roikkuvat, vetävät leukoja ja venyttelevät. Työnantajalla on kova motivaatio pitää omansa terveinä, sillä nuoria ei riitä korvaamaan heitä.

Aasiassa pelätään yleisesti kasvojen menetystä. Jostain syystä venyttely, voimistelu ja kalisteniikka – eräänlainen voimaharjoittelu – eivät kuulu häveliäisyyden piiriin. Taukojumppa ei tarkoita sitä, että jotain olisi pielessä. Leuanveto ei merkitse laistamista työtehtävistä. Suomessa ei näytetä olevan asiasta aivan yhtä varmoja. Venyttely ja taukojumppa keräävät huolestuneita katseita: oletko noin jumissa? Lisäksi on osin epävarmaa, saako niin todella tehdä. Olisi mukavaa, jos kehonhuoltoon suhtauduttaisiin samoin kuin hampaiden harjaukseen. Mikään ei ole pielessä, vaan tarkoitus on ehkäistä, ettei tule olemaankaan.

Mahdollisuudet arkiliikuntaan hupenevat herkästi. Potilaat kutsutaan odotusaulasta huoneisiin automaatilla. Rakenteinen kirjaaminen sitoo koneen ääreen yhä pidemmäksi aikaa. Kivuton, hidas puuduttaminen lukitsee käden staattiseen asentoon yhä pidemmäksi toviksi.

Jos vielä jokin syy saakin tuntemaan kiusaantuneisuutta kehonhuollosta, on aika ravistella ajatus pois hartioilta. Ja kun ajatuksen on saanut ravisteltua pois hartioiltaan, kannattaa samaa liikettä jatkaa. Kehonhuoltoa tarvitaan eniten juuri silloin, kun sille on vähiten aikaa.

Anni Temonen
terveyskeskushammaslääkäri Kainuusta

Kielen päällä, Hammaslääkärilehti 13/2021

Lue myös
Etsitkö näitä?