Hammaslääkäri

Tiistai 27.10.2020

Kesäkandi kaipaa ohjausta – kuka ehtisi auttaa?

25.9.2020
Julia Rousu

Olipa kerran potilas, joka tuli terveyskeskuksen hammashoitolaan hammaslääkärille. Potilaalle tavanomainen käynti, mutta peilin varressa tuntuu erityiseltä olla elämänsä ensimmäistä työpäivää hammaslääkärinä vastaanottamassa ensimmäistä potilasta.

Opetushammashoitolan boksin sijaan on iso työhuone ja työparina hoitaja, joka valmistelee kaiken tarvittavan esille. Peiliin löytyy kariesvaurio, jota varten aika oli varattu. Nytkö tässä ihan itsekseni tosiaan voin aloittaa paikkauksen? Ei ole suoritekortteja, joihin kerättäisiin merkintöjä. Voi luottaa omaan näkemykseen siitä, milloin kaviteetti on hyvä ja munuaismatriisi paikoillaan.

Paikka on minun ja potilaan mielestä valmis. Käynnin jälkeen kirjauksetkin saa tallentaa itse, kunhan muistaisi, miten se uudessa potilastietojärjestelmässä tapahtuu.

Terveyskeskuksen hammaslääkärin viransijaisuuden alussa isoin muutos aiempaan oli, että hoitopäätöksien tekemisen vastuu siirtyy itselle. Tämä tunne oli alkuun hämmentävä. Muistan varmaan pitkään ensimmäisen työpäivän ensimmäisen paikkauksen ja hampaiden poistot.

Kesätyöt tarjosivat niin onnistumiskokemuksia omien taitojen riittämisestä kuin oppimiskokemuksia epävarmuuden tullessa vastaan. Jälkimmäisissä tilanteissa koputeltiin kollegan oven taa. Nämä hetket mietityttivät ennen kesää: olisipa hyvä seniorituki! Siinä kandin harras haave kesätyöpaikkaa sopiessa.

On letkeää, kun voi olla työpaikalla osaavan roolissa antamassa apua muille. Silloin kun työyhteisön henki on hyvä, voi aloittelevan roolistakin nauttia, kun epävarmuuden kanssa on turvallista olla. Kun voi luottaa siihen, että viereisen huoneen kollega on tarvittaessa kannustavasti taustatukena. Silloin epävarmuus ei tunnu epämukavuudelta.

Ensikosketus hammaslääkärin työelämään oli mukaansatempaavaa. Jokaista työpäivää sai odottaa innolla ja luottavaisin mielin, kun ympärillä oli kannustava ja opetushenkinen ilmapiiri. Esimerkiksi päivystäminen oli uutta ja jännittävää, mutta ensimmäisestä työpäivästä alkaen mukavaa ja kiinnostavaa, kun sai olla luottavaisin mielin siitä, että joku tulee neuvomaan eteenpäin, mikäli haluaa varmistella diagnoosia ja hoitosuunnitelmaa.

Uudessa ammatissa aloittaminen on ainutkertaista aikaa. On onnekasta, että ensimmäinen kandikesä oli lämmin kokemus ja hyvä huoma kasvaa ja kehittyä. Eihän se ole itsestään selvyys. Tulevina kesinä voi puolestaan laittaa hyvän kiertoon ja auttaa seuraavaa alalle astuvaa omasta vinkkipakistaan.

Helteet ovat lauhtuneet syksyä kohti, ja on aika palata opetushammashoitolaan ja suoritekortteihin. Kesän jäljiltä pitää muistaa jarruttaa työskentelyä välivaiheiden kohdalla ja pitää potilaan kanssa rupattelutauko ennen opettajan kuittausta. Opettajan saapuessa onkin mielenkiintoista, kun vielä vuoden verran on mahdollista saada palautetta ja ohjausta jokaiseen välivaiheeseen. Siitä siis mahdollisimman paljon ammentamaan, koska töissä päätöksiä tekee taas enemmän omillaan.

Julia Rousu
Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin denttari Oulusta.